Pacific Racing

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pacific Grand Prix)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee formulatallia. F1-osakilpailusta katso Tyynenmeren Grand Prix.
Pacific
Pacific Racing logo.PNG
Koko nimi Pacific Grand Prix (1994)
Pacific Team Lotus (1995)
Päämaja Thetford, Britannia
Perustajat Keith Wiggins
Henkilökunta Adrian Reynard
Frank Coppuck
Tunnetuimmat kuljettajat Paul Belmondo
Bertrand Gachot
Giovanni Lavaggi
Jean-Denis Délétraz
Andrea Montermini
Moottorit Ilmor, Ford
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu Brasilian GP 1994
Kilpailuja 33
Valmistajien
maailmanmestaruuksia
0
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia
0
Voittoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 0
Viimeinen kilpailu Australian GP 1995

Pacific Grand Prix (alun perin Pacific Racing), tai lyhyemmin pelkästään Pacific oli vuodesta 1984 vuoteen 1996 toiminut talli, joka osallistui Formula 1, Formula 3000, Formula Ford ja Englannin Formula 3 -luokkiin. Formula 1 -sarjassa talli kilpaili kausina 19941995.[1]

Aika ennen Formula Ykkösiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaisen Keith Wigginsin vuonna 1984 perustama Pacific Grand Prix aloitti kilpailemisensa Euroopan Formula Ford-mestaruussarjassa. Pacificin tunnetuimpia alkuaikojen kuljettajia on J.J. Lehto, Bertrand Gachot, Eddie Irvine ja David Coulthard, jotka ajoivat tallin väreissä Formula Ford- ja Formula 3000 -luokissa.

Pacific Formula ykkösissä (1994–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikko alku (1994)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Keith Wigginsin perustama kilpatalli päätti lähteä mukaan Formula 1 -sarjaan, Pacific valitsi moottorikseen Ilmorin V10 ja kuljettajikseen Pacificilla jo 1980-luvulla ajaneen Bertrand Gachot'n, joka oli mukana myös tallin omistajapuolella ja tunnetun näyttelijän Jean-Paul Belmondon pojan, Paul Belmondon. Renkaat tulivat Goodyearilta, joka oli siihen aikaan sarjan ainoa rengasvalmistaja.[2]

Pacificin sarjaan tuleminen myöhästyi vuodella, ja niinpä Reynardin vuodeksi 1993 suunnittelema auto oli kehityksestä jäljessä kaudelle 1994 lähdettäessä eikä Ilmorin alitehoinen kone ainakaan helpottanut tilannetta. Gachot oli selvästi tallin ykköskuljettaja ja selvisikin kilpailuun asti 5 kertaa alkukaudesta, mutta joutui joka kerta keskeyttämään kilpailun.[3][4][5][6][7] Paul Belmondo osoittautui jonkin sortin pettymykseksi ja onnistui pääsemään itse kilpailuun kahdesti kauden aikana.[5][6] Kauden loppupuolisko meni vielä alkuvuottakin huonommin, eivätkä Pacificin autot selvinneet mukaan kilpailuun kertaakaan.

Pientä parantumista (1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrea Monterminin Pacific PR02 Saksan osakilpailussa vuonna 1995.

Kaudelle 1995 lähdettäessä Pacificilla elettiin muutosten aikaa. Talli oli yhdistynyt toimintansa lopettaneen Lotuksen kanssa, minkä merkiksi autojen väritykseen lisättiin vihreä raita ja Lotuksen logo. Se sai heikkojen Ilmor-moottoreittensa tilalle hieman paremmat Fordin EDC-koneet, jotka eivät kuitenkaan olleet yhtä tehokkaita kuin Fordin kehittyneemmät, Sauberin käyttämät ECA:t puhumattakaan kärkitallien moottoreista. Gachot jatkoi tallissa, mutta heikosti ajanut Belmondo sai lähteä. Hänet korvasi Formula 3000:ssa menestynyt Andrea Montermini. Testikuskiksi tuli Oliver Gavin. Larroussen ja Lotuksen poistuttua kilparadoilta edelliskauden lopun jälkeen, ja vain yhden uuden tallin (Forti) liittyessä mukaan, sarjassa oli mukana enää 26 autoa. Tämä oli Pacificille hyvä uutinen, sillä sitä myötä tallin molemmat autot pääsivät varmasti jokaisen osakilpailun lähtöruudukkoon.

Montermini teki historiaa kauden avauskilpailussa, kun hän ajoi maaliin asti sijalla 9, vaikkakin 6 kierrosta jäljessä.[8] Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Pacificin auto selvisi ruutulipulle asti. Kauden 1994 ajan tallin kantavana voimana ollut, vuodeksi 1995 myös tallin osaomistajaksi ryhtynyt Gachot ei oikein pärjännyt Monterminille ja siirtyi pois kuljettajapaikalta kauden puolivälissä. Gachot'n paikalle saapui Giovanni Lavaggi, joka toi tallille kilpailemisen kannalta elintärkeää rahaa. Lavaggi ajoi neljä kilpailua ja joutui lähtemään, kun hänen sponsorirahatulonsa loppuivat. Lavaggin korvasi toinen "maksukuljettaja", Jean-Denis Delétraz, joka ei kyennyt parempaan kuin Lavaggi. Delétrazin visiitti tallissa kesti kaksi osakilpailua, ja kauden viimeiseen kolmeen osakilpailuun Pacificin toiseksi kuljettajaksi palasi Bertrand Gachot. Testikuljettaja Gavinin oli tarkoitus ajaa kauden viimeisessä kilpailussa Australiassa, mutta tämä ei onnistunut, koska FIA ei antanut hänelle superlisenssiä.[9]

Vaikka Pacific ei saavuttanut pisteitä, oli kausi ollut parempi kuin tallin debyttikausi F1:ssä.[1] Koko kauden tallissa ajanut Montermini selvisi maaliin asti neljästi, parhaana sijoituksena kahdeksas sija Saksan GP:stä.[10] Gachotilta maalin pääsy onnistui kahdesti, ja hänen paras sijoituksensa oli kahdeksas sija kauden viimeisessä osakilpailussa, Australian GP:ssä.[11]

Tarinan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talli vetäytyi Formula 1:stä vuoden 1995 jälkeen takaisin Formula 3000 -sarjaan. Menestys ei kuitenkaan ollut yhtä hyvää kuin aikaisempina vuosina, joten talli vetäytyi sarjasta.[12] Tämän jälkeen Pacific yritti vielä osallistua Le Mansin 24 tunnin ajoon, jälleen kerran talli menestyi huonosti[13], joten se lopetti toimintansa lokakuussa.

Tallin perustaja Keith Wiggins oli mukana amerikkalaisessa Champ Car -sarjassa HVM-tallin johdossa.[14] Kauden 2006 lopulla HVM-tallin pääomistajaksi tuli australialainen liikemies Paul Stoddart, ja tallin nimeksi vaihtui Minardi Team USA. Tallin nimi vaihtui takaisin HVM Racingiksi, kun Stoddart lopetti rahallisen tukensa ja poisti Minardi-nimen tallilta vuonna 2008.[14]

F1-tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Runko Moottori Renkaat Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet
1994 Pacific PR01 Ilmor 2175A V10 Goodyear BRA PFC SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR JPN AUS 0
Paul Belmondo DNQ DNQ DNQ Kesk Kesk DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ
Bertrand Gachot Kesk DNQ Kesk Kesk Kesk Kesk DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ DNQ
1995 Pacific PR02 Ford ED V8 Goodyear BRA ARG SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR PFC JPN AUS 0
Bertrand Gachot Kesk Kesk Kesk Kesk Kesk Kesk Kesk 12 Kesk Kesk 8
Giovanni Lavaggi Kesk Kesk Kesk Kesk
Jean-Denis Délétraz Kesk 15
Andrea Montermini 9 Kesk Kesk DNS DSQ Kesk NC Kesk 8 12 Kesk Kesk Kesk Kesk Kesk Kesk Kesk
Väri Tulos
Sininen Maaliin, ei pisteille
Violetti Ei päässyt maaliin (Kesk)
Punainen Ei selvinnyt karsinnasta kilpailuun (DNQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei osallistunut

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pacific Teams. ESPN. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  2. Pacific (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  3. 1994 Grande Premio do Brasil Interlagos - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  4. 1994 Gran Premio di San Marino Imola - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  5. a b 1994 Grand Prix de Monaco - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  6. a b 1994 Gran Premio Marlboro de España - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  7. 1994 Grand Prix Molson du Canada - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  8. 1995 Grande Premio do Brasil - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  9. Lunch with... Oliver Gavin Motor Sport Magazine. Viitattu 25.10.2022. (englanniksi)
  10. 1995 Grosser Mobil 1 Preis von Deutschland - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  11. 1995 EDS Australian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  12. Pacific Racing Teams. Speedsport Magazine. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  13. 65émes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1997 1997 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  14. a b English Steven: Wiggins plans to revive HVM Racing Indycar News. 12.3.2008. Autosport.com. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)