Automobiles Gonfaronnaises Sportives

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AGS
Ags F1 logo.gif
Koko nimi Automobiles Gonfaronnaises Sportives
Päämaja Ranska Gonfaron, Ranska
Perustajat Henri Julien[1][2]
Henkilökunta Cyril de Rouvre, Patrizio Cantù
Tunnetuimmat kuljettajat Italia Ivan Capelli
Brasilia Roberto Moreno
Ruotsi Stefan Johansson
Ranska Olivier Grouillard
Moottorit Motori Moderni, Ford
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu Italian Grand Prix 1986
Kilpailuja 80
Valmistajien
maailmanmestaruuksia		 0
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia		 0
Voittoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 2
Viimeinen kilpailu Australian Grand Prix 1991

Automobiles Gonfaronnaises Sportives eli AGS on F1-luokassa vuosina 1986–1991 kilpaillut ranskalainen talli. Tallin perusti aiemmin pienemmissä luokissa tallipäällikönä toiminut Henri Julien.[1] Talli ehti toimimaan yli 30 vuoden ajan eri kilpa-autoluokissa, mukaan lukien kuusi kautta Formula Ykkösissä.

Nykyisin talli on toiminut Formula 1 -ajokouluna Ranskassa Gonfornin lähellä sijaitsevassa Le Luc:in kylässä.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet alemmissa Formuloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AGS -talli perustettiin 1960-luvulla Ranskalaisen mekaanikon Henrie Julienin toimesta, joka johti "Garage de l'Avenir"-nimistä bensa-asemaa Gonfaronissa. Vaikka Julien ei ollut erityisen lahjakas kuljettaja, hän usein osallistui alemman tason kilpailuihin useasti. Julien onnistui hankkimaan itselleen paljon teknistä tietoa kilpa-autoista, joka johti siihen että hän alkoi valmistamaan kilpa-autoja 1970 -luvun alussa. Julienin ensimmäinen kilpa-auto, AGS JH1, näki päivänvalon vuonna 1969. Christian Vanderpleyn suunnitteli auton. Pian tämän jälkeen AGS ryhtyi suunnittelemaan omia Formula 3 -autojaan, jotka olivat luotettavia, mutta vauhti ei ollut kilpailijoiden tasolla.

Vuonna 1978 AGS siirtyi Formula 2 -tasolle ja osallistui Euroopan Formula 2 -sarjaan. Edelleen tallin autojen suunnittelusta vastasi Christian Vanderpleyn. Kilpaileminen F2 -tasolla oli haastavaa ja talli jäi pisteittä vuosina 1978 ja 1979. 1980-luvulla tulokset kuitenkin alkoivat parantumaan ja ennenpitkään talli alkoi saavuttamaan mestaruuspisteitä tasaiseen tahtiin. Vuonna 1984 talli saavutti ensimmäisen voittonsa, Philippe Streiffin ajaessa voittajana maaliin Formula 2 -kilpailussa AGS JH19C -autolla.

AGS osallistui Formula 3000 -kilpailuihin vuosina 1985[4] ja 1986, keskinkertaisin tuloksin.

AGS Formula 1 -sarjassa 1986 - 1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AGS ilmottautui vuoden 1986 Italian osakilpailuun.[5] Tallin rakenne oli erikoinen sillä talli työllisti seitsemän työntekijää ja toimi edelleen alkuperäisessä päämajassaan Gonfaronissa. Talli käytti ensimmäisenä F1 -autonaan JH21C -autoa, joka pohjautui vanhaan, vuonna 1983 käytettyyn Renaultin RE40 F1 -autoon, jonka Julien oli onnistunut hankkimaan. Voimanlähteeksi autoon saatiin Motori Modernin V6 -turbomoottorit ja renkaat hankittiin Pirelliltä.[6] AGS osallistui vuonna 1986 Italian osakilpailun lisäksi Portugalin osakilpailuun. Molemmissa kilpailuissa tallin ainoata autoa ajoi Ivan Capelli, joka keskeytti molemmissa kilpailuissa.[7][8]

Vuodeksi 1987 talli sai käyttöönsä Cosworthin moottorit ja uudeksi kuljettajaksi tuli Pascal Fabre.[5] Tälläkertaa AGS osallistui kokonaiseen F1 -kauteen. Talli vaihtoi vielä kauden kahteen viimeiseen kilpailuun kuljettajakseen Roberto Morenon, joka onnistui ajamaan päätöskilpailussa, Australiassa, maaliin kuudentena, tuoden tallille sen historian ensimmäisen MM-pisteen.[5][9][10]

Seuraavaksi kaudeksi tallin kuljettajaksi tuli AGS:llä F2 -kilpailuissa ajanut Philippe Streiff, joka onnistui ajamaan maaliin saakka kuudesti kauden aikana.[5] MM-pisteitä ei kuitenkaan kauden aikana tullut. Streiff kuitenkin joutui lopettamaan F1 -uransa vuonna 1989, hänen halvaannuttua pahassa kolarissa, jonka hän ajoi testeissä ennen seuraavan kauden alkua.[11]

Kaudeksi 1989, tallin kuljettajiksi tuli Joachim Winkelhock ja Gabriele Tarquini, joka korvasi tallissa uransa lopettamaan joutuneen Streiffin. Talli saavutti kauden aikana historiansa toisen MM pisteen Meksikon osakilpailussa Tarquinin ajaessa maaliin kuudentena.[12][13] Kaudesta tuli kuitenkin vaikea sillä useiden uusien tallien myötä Formula 1 -kilpailuissa otettiin käyttöön karsinnat, joiden avulla kilpailun lähtöruudukon paikoista tuli rajallisia. Sarjan heikoimmat tallit, AGS mukaan lukien, joutuivat taistelemaan näistä paikoista karsinnoissa. Karsintojen vuoksi toista AGS -autoa ajanut Winkelhock ei päässyt mukaan yhteenkään osakilpailuun eikä hänet kesken kautta korvannut Yannick Dalmas onnistunut yhtään paremmin.[14][15] Myöskin hyvin kauden aloittanut Tarquini joutui tyytymään karsiutumisiin Ranskan osakilpailun jälkeen koko loppukauden.[12]

Dalmas ja Tarquini jatkoivat AGS -tallin kuljettajina myös vuonna 1990 mutta tallin heikentynyt suorituskyky ei tarjonnut kuin satunnaisia osakilpailustartteja kuljettajilleen.[5] Seuraavaksi vuodeksi Dalmas siirtyi ajamaan Le Mans -prototyyppejä ja vuoteen 1991 AGS lähti kuljettajinaan Gabriele Tarquini - Stefan Johansson, joka kuitenkin jätti tallin kahden osakilpailun jälkeen. Tallin toista autoa ajoi loppukauden Fabrizio Barbazza, joka karsiutui jokaisesta kilpailusta.[16] Ainoastaan Tarquini onnistui pääsemään kolme kertaa osakilpailun lähtöruudukkoon saakka ja viimeinen kilpailu, johon AGS -tallin autolla startattiin oli Monacon Grand Prix 1991.

Tarquini siirtyi Portugalin osakilpailun jälkeen Fondmetal -tallin riveihin. Tarquinin korvasi Olivier Grouillard, joka oli ajanut Fondmetalilla kauden alusta.[17] Grouillard ajoi AGS:llä ainoastaan yhden kilpailun sillä talli ajautui heikon menestyksen myötä taloudellisiin vaikeuksiin ja se joutui lopettamaan kilpailemisen kesken kauden.[18] AGS -tallin viimeiseksi F1 -kisaviikonlopuksi jäi Espanjan Grand Prix 1991.[5]

AGS nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin AGS järjestää erilaisia ajotapahtumia vanhoilla F1-autoilla ja muilla kilpa-autoilla[19] Paul Ricardin radalla ja entisellä testiradallaan[20] Circuit du Varilla. Aloittaessaan F1-ajopäivien järjestämisen vuonna 1992, AGS oli maailman ensimmäinen tällaisia tapahtumia järjestänyt yritys.[21] Vuosina 2001–2003 talli rakensi viisi uutta formulaa, joista kaksi kaksipaikkaisia, näitä tapahtumia varten.[21]

Kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Gaignault, Gilles: FONDATEUR D’AGS, HENRI JULIEN EST MORT Nécrologie. 14.7.2013. Autonewsinfo. Viitattu 28.7.2020. (ranskaksi)
  2. ↑ AGS-Gründer Henri Julien gestorben Formel 1 News. 15.7.2013. Motorsport-Total. Viitattu 28.7.2020. (saksaksi)
  3. ↑ Charles, Étienne: Ecurie AGS F1: le temps des retrouvailles au Luc Sport. 22.4.2014. Var-Matin. Viitattu 28.7.2020. (ranskaksi)
  4. ↑ FIA Formula 3000 Int. Championship - Season 1985 Formula Level 2. Speedsport Magazine. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g AGS Teams. ESPN. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  6. ↑ AGS (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  7. ↑ 57. Gran Premio d'Italia - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  8. ↑ 6 Grande Premio de Portugal - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Roberto Moreno Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  10. ↑ 1987 Foster's Australian Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Philippe Streiff Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  12. ↑ a b Gabriele Tarquini Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  13. ↑ 1989 Mexican Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Joachim Winkelhock Biography. Motor Sport Magazine]]. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Yannick Dalmas Biography. Motor Sport Magazine]]. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  16. ↑ Fabrizio Barbazza Biography. Motor Sport Magazine]]. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Olivier Grouillard Biography. Motor Sport Magazine]]. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Erola, Lasse: Formula 1 tietosanakirja, s. 8. Gummerus Kustannus Oy, 2001. ISBN 952-566-082-3.
  19. ↑ F1 Fleet AGS Formule 1. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Luc-en-Provence Circuits Formule 1. AGS Formule 1. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
  21. ↑ a b Background AGS Formule 1 History. AGS Formule 1. Arkistoitu 24.2.2014. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 1 -valmistajat
Valmistajat kaudella 2022
Entiset valmistajat
Indianapolis 500 -tallit (1950–1960)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Automobiles_Gonfaronnaises_Sportives&oldid=20761846”