Tyynenmeren Grand Prix 1994

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tyynenmeren yhteisö Tyynenmeren Grand Prix 1994
2 osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1994.
Päivämäärä 17. huhtikuuta 1994
Sijainti TI Circuit, Aida, Japani
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 3,703 km
Kilpailun pituus 83 kierrosta, 307,349 km
Sää Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna
(Williams)
Paaluaika 1.10,218
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Michael Schumacher
(Benetton)
Toinen Itävalta Gerhard Berger
(Ferrari)
Kolmas Brasilia Rubens Barrichello
(Jordan)
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Michael Schumacher
(Benetton)
Kierrosaika 1.14,023

Tyynenmeren Grand Prix 1994 oli Formula 1 -sarjan kauden 1994 osakilpailu, joka ajettiin 17. huhtikuuta Tanaka International Circuit -radalla Aidassa, Japanissa. Kilpailun voitti ylivoimaisesti Michael Schumacher.[1]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämmittelykierroksen päätyttyä autot asettuivat lähtöruudukkoon odottamaan lähtövalojen syttymistä. Varikkomuurilta heiluteltiin keltaisia lippuja, koska Olivier Panis heilutti käsiään merkiksi auton sammumisesta. Vihreä valo kuitenkin syttyi lähdön merkiksi. Schumacher sai paremman lähdön kuin paalulta startannut Ayrton Senna, joka ensimmäisessä mutkassa pyörähti Mika Häkkisen tönäisystä ja osui Ferrari-kuljettaja Nicola Lariniin. Senna joutui keskeyttämään, kuten myös Larini ja Mark Blundell, joka pyörähti törmättyään toisen auton kanssa.

Schumacher johti kolmen kierroksen jälkeen noin kolmella sekunnilla toisena ollutta Mika Häkkistä. Kolmantena oli Damon Hill, joka oli hyvin lähellä Häkkistä. Pian Hill kuitenkin ajoi nurmikolle, ja putosi useita sijoja jääden Jos Verstappenin ja Christian Fittipaldin väliin yhdeksänneksi. Hill alkoi ajaa takaa edessään ollutta Verstappenia. Hillin ensimmäinen ohitusyritys ei tuottanut tulosta, ja hän ajoi parin mutkan kuluttua hieman leveäksi. Kierroksen kuluttua hän onnistui pääsemään Verstappenista ohi samassa mutkassa, jossa yritti sitä edelliselläkin kierroksella. Pikkuhiljaa Hill nousi lähemmäs kärkeä ohittamalla Heinz-Harald Frentzenin ja Fittipaldin. Kierroksella 12 Hill onnistui nousemaan neljännelle sijalle ohittaen Martin Brundlen ja Rubens Barrichellon. Samalla Schumacherin ajoi kärjessä muilta karkuun. Ero toisena ajavaan Häkkiseen oli jo lähes kymmenen sekuntia.

Pian Hill saavutti kolmantena ajaneen Gerhard Bergerin, mutta ei onnistunut pääsemään hänestä ohi, vaikka ohitus kerran oli lähellä. Häkkisen tehdessä ensimmäistä varikkopysähdystään hän sammutti autonsa, minkä takia aikaa kului hukkaan. Samalla kierroksella myös Hill tuli tekemään varikkopysähdyksensä, mutta se sujui ongelmitta. Nyt Hill oli taas lähellä Häkkistä, kuten ennen Hillin ulosajoa kilpailun ensimmäisillä kierroksilla. Varikkopysähdysten takia Häkkinen oli nyt yhdeksäs ja Hill kymmenes. Vain hieman yli kierros varikolla käynnin jälkeen Häkkisen vauhti alkoi hidastua, ja Hill ohitti hänet. Häkkinen joutui keskeyttämään vaihdelaatikko-ongelmien takia kyseisen kierroksen eli kierroksen 19 päätteeksi.

Kierroksella 42 Ukyo Katayama joutui keskeyttämään moottoririkon takia. Hetken kuluttua myös toinen japanilainen Aguri Suzuki, joka korvasi Eddie Irvinen, joutui keskeyttämään. Eikä kulunut kuin muutama kierros, kun toisella sijalla ajanut Damon Hill joutui keskeyttämään voimansiirtoon tulleiden ongelmien takia.

Kilpailua alusta asti johtanut Schumacher voitti kilpailun yli minuutin erolla toiseksi ajaneeseen Gerhard Bergeriin. Kolmanneksi ajoi Jordan-tallin Rubens Barrichello, jolle palkintosija oli uran ensimmäinen.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Saksa Michael Schumacher Benetton-Ford 83 1'46:02.3 2 10
2 28 Itävalta Gerhard Berger Ferrari 83 +1:15.300 5 6
3 14 Brasilia Rubens Barrichello Jordan-Hart 82 +1 krs. 8 4
4 9 Brasilia Christian Fittipaldi Footwork-Ford 82 +1 krs. 9 3
5 30 Saksa Heinz-Harald Frentzen Sauber-Mercedes 82 +1 krs. 11 2
6 20 Ranska Érik Comas Larrousse-Ford 80 +3 krs. 16 1
7 12 Iso-Britannia Johnny Herbert Lotus-Mugen-Honda 80 +3 krs. 23  
8 11 Portugali Pedro Lamy Lotus-Mugen-Honda 79 +4 krs. 24  
9 26 Ranska Olivier Panis Ligier-Renault 78 +5 krs. 22  
10 25 Ranska Éric Bernard Ligier-Renault 78 +5 krs. 18  
11 32 Itävalta Roland Ratzenberger Simtek-Ford 78 +5 krs. 26  
Kesk. 10 Italia Gianni Morbidelli Footwork-Ford 69 Moottori 13  
Kesk. 29 Itävalta Karl Wendlinger Sauber-Mercedes 69 Kolari 19  
Kesk. 24 Italia Michele Alboreto Minardi-Ford 69 Kolari 15  
Kesk. 8 Iso-Britannia Martin Brundle McLaren-Peugeot 67 Ylikuumeneminen 6  
Kesk. 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 63 Ulosajo 17  
Kesk. 6 Alankomaat Jos Verstappen Benetton-Ford 54 Ulosajo 10  
Kesk. 0 Iso-Britannia Damon Hill Williams-Renault 49 Voimansiirto 3  
Kesk. 15 Japani Aguri Suzuki Jordan-Hart 44 Ohjaus 20  
Kesk. 3 Japani Ukyo Katayama Tyrrell-Yamaha 42 Moottori 14  
Kesk. 7 Suomi Mika Häkkinen McLaren-Peugeot 19 Vaihdelaatikko 4  
Kesk. 19 Monaco Olivier Beretta Larrousse-Ford 14 Sähköt 21  
Kesk. 31 Australia David Brabham Simtek-Ford 2 Sähköt 25  
Kesk. 2 Brasilia Ayrton Senna Williams-Renault 0 Kolari 1  
Kesk. 27 Italia Nicola Larini Ferrari 0 Kolari 7  
Kesk. 4 Iso-Britannia Mark Blundell Tyrrell-Yamaha 0 Kolari 12  
DNQ 34 Belgia Bertrand Gachot Pacific-Ilmor        
DNQ 33 Ranska Paul Belmondo Pacific-Ilmor        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäinen palkintosijoitus: Rubens Barrichello, Jordan
  • Ensimmäiset pisteet: Heinz-Harald Frentzen
  • Aguri Suzuki korvasi Eddie Irvinen
  • Roland Ratzenbergerin uran viimeinen kilpailu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1994 Pacific Grand Prix Results ESPN. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
  2. 1994 Pacific Grand Prix