Éric Bernard

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Éric Bernard
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Ranskan lippu ranskalainen
Aktiivivuodet 19891991, 1994
Talli(t) Larrousse, Ligier, Lotus
Kilpailuja 47 (45 lähtöä)
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 1
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 10
Ensimmäinen kilpailu Ranskan Grand Prix 1989
Viimeinen kilpailu Euroopan Grand Prix 1994

Éric Bernard (s. 24. elokuuta 1964 Martigues, Ranska) on ranskalainen autourheilija.[1] Hän osallistui yhteensä 47:ään Formula 1 -sarjan Grand Prix -kilpailuun saavuttaen yhden palkintosijan (Saksan GP 1994) ja 10 MM-pistettä.[1]

Aika ennen Formula 1 -uraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bernard aloitti seitsemän vuotta kestäneen karting-harrastuksensa vuonna 1976 saavuttaen siinä neljä Ranskan mestaruutta. Hän pääsikin menestyksensä avulla vuonna 1983 Circuit Paul Ricard -radalla järjestettyyn kilpa-autoilukouluun, jossa hän vakuutti olevansa hyvä kuljettaja voittamalla finaalissa Jean Alesin ja Bertrand Gachot'n.[1] Palkinnoksi Bernard sai ilmaisen kuljettajan paikan Formula Renault -sarjasta kaudeksi 1984.[1] Hän sijoittui ensimmäisella kaudella kuudenneksi. Seuraavalla kaudella (1985) hän voitti jo mestaruuden ja hänen taakseen jäi mm. vanha kilpakaveri Jean Alesi.[1] Ranskan Formula 3 -sarjassa hän ajoi vuosina 1986-87, joista vuonna 1987 hän sijoittui toiseksi Jean Alesin voittaessa mestaruuden.[1][2] Kaudeksi 1988 Bernard siirtyi Formula 3000 -sarjaan.[1][2]

Vuonna 1989 hän ajoi ensimmäisen kerran Formula 1 -sarjassa ranskalaisen Larrousse -tallin autolla ollen Yannick Dalmasin sijaisena Ranskan ja Britannian GP:ssa.[1][2][3][4] Sen jälkeen hän palasi loppukaudeksi takaisin Formula 3000 -sarjaan sijoittuen kolmanneksi.[2][1]

Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän sai koko kauden kestävän sopimuksen Larrousse-tallista, jossa hän oli jo edellisellä kaudella ajanut kaksi osakilpailua.[1][2] Kauden aikana hän saavuttikin ensimmäiset pisteensä olemalla kuudes Monacossa ja parhaan tuloksen hän sai Silverstonesta neljännen sijan myötä.[1][5][6]

Kausi 1991 jatkui samassa Larrousse-tallissa kuin edelliskausikin, mutta talli menetti Lamborghinin moottorit ja sponsorit. Menestys jäi vähäiseksi menetysten takia ja Bernardin parhaaksi sijoitukseksi jäi Meksikon GP:n kuudes sija.[7] Kauden synkin hetki oli kuitenkin Japanin GP:n aika-ajoissa sattunut ulosajo, jossa hänen jalkansa murtui.[1]

Bernard kuntoutui ja vanha sponsori Elf hankki hänelle testikuljettajan paikan Ligier-tallista. Kaksi vuotta kestäneen sopimuksen jälkeen hänet palkattiin kilpakuljettajan paikalla kaudella 1994 Olivier Panisin rinnalle. Saksan GP:n lukuisat keskeytykset auttoivat Bernardia nousemaan kolmanneksi ja ensimmäinen palkintosija oli saavutettu.[1][8] Euroopan GP:n hän ajoi Lotuksella, koska Lotus-kuljettaja Johnny Herbert sai hänen paikkansa Ligieriltä. Euroopan GP:n jälkeen Mika Salo palkattiin Lotukselle, ja Bernard jäi työttömäksi. Hän on ajanut Formula 1:stä poistuttuaan FIA GT sekä Amerikan Le Mans -sarjoja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Eric Bernard - France ESPN. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e f Eric Bernard Driver Database. Speedsport Magazine. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  3. FRENCH GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  4. SHELL BRITISH GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  5. MONACO GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  6. FOSTER'S BRITISH GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  7. MEXICAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  8. GROSSER MOBIL 1 PREIS VON DEUTSCHLAND - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stats F1