Damon Hill

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Damon Hill
Damon Hill vuonna 2012.
Damon Hill vuonna 2012.
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia
Aktiivivuodet 19921999
Talli(t) Brabham (1992)
Williams (19931996)
Arrows (1997)
Jordan (19981999)
Kilpailuja 122 (115 starttia)
Maailmanmestaruuksia 1 (1996)
Voittoja 22
Palkintosijoja 42
Paalupaikkoja 20
Nopeimpia kierroksia 18
MM-pisteitä 360
Ensimmäinen kilpailu Britannian GP 1992
Ensimmäinen voitto Unkarin GP 1993
Viimeinen voitto Belgian GP 1998
Viimeinen kilpailu Japanin GP 1999

Damon Graham Devereux Hill(s. 17. syyskuuta 1960 Hampstead, Englanti, Iso-Britannia) on entinen englantilainen Formula 1 -kuljettaja ja lajin maailmanmestari.

Hill oli yli 30-vuotias debytoidessaan F1-sarjassa. Hän siirtyi Williams-talliin kaudella 1993 ajettuaan sitä ennen pari vuotta tallin testikuskina. Hän nousi MM-taistelijaksi kaudella 1994, ja sijoittui MM-sarjan toiseksi myös 1995, häviten molemmilla kerroilla mestaruuden Michael Schumacherille. Kaudella 1996 Hill voitti maailmanmestaruuden, mutta joutui mestaruuskautensa jälkeen yllättäen jättämään Williams-tallin. Hän siirtyi sarjan häntäpäähän kuuluneeseen Arrows-talliin. Hill lopetti uransa kaudella 1999 Jordan-tallissa.

Hänen isänsä Graham Hill oli kaksinkertainen F1-maailmanmestari.

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damon Hill syntyi 17. syyskuuta vuonna 1960 Hampsteadissa, Englannissa.[1][2] Hänen isänsä oli F1-maailmanmestari Graham Hill ja äiti Bette Hill. Damon pääsi isänsä kautta tutustumaan jo lapsena F1-kuljettajiin, mutta piti heidän ammattiaan tylsänä. Hän oli kiinnostuneempi moottoripyöristä, jollaisen hän sai isältään ollessaan 11-vuotias.[1]

Damon oli 15-vuotias kun hänen isänsä Graham kuoli 46-vuotiaana pienkoneen maahansyöksyssä marraskuussa 1976. Samalla perheen elintaso putosi. Hill joutui kustantamaan omat opiskelunsa työskentelemällä moottoripyörälähettinä. Hän alkoi isänsä tavoin harrastamaan moottoriurheilua vasta yli 20-vuotiaana aloittaen moottoripyörillä kilpailemisen vuonna 1981. Vuonna 1985 hän siirtyi Formula Ford -sarjaan kerättyään siihen tarvittavan rahoituksen.[1]

Hän eteni Formula Fordeista Formula 3 -sarjaan, jossa hän voitti kolmen vuoden aikana kolme kilpailua. Hill jatkoi Formula 3000 -sarjaan, jossa hän ei kyennyt kolmen vuoden aikana osakilpailuvoittoihin.[1]

Vaikka Hillin suoritukset eivät tuoneetkaan hänelle arvostusta, hänen työmoraalinsa teki vaikutuksen Williams-tallin omistajaan Frank Williamsiin, joka palkkasi hänet testikuljettaksi vuonna 1991.[1]

Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brabham[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damon Hill pääsi ajamaan uransa ensimmäisen Formula 1 -kilpailun vasta Britannian GP:ssä kaudella 1992 jo takapään talliksi ajautuneen Brabhamin autolla. Auto oli kuitenkin hidas. Hill osallistui karsintoihin kahdeksan kertaa ja onnistui selviytymään niiden kautta GP-viikonloppuun kahdesti.[1] Hill selviytyi karsintojen kautta sekä Britannian että Unkarin osakilpailujen lähtöruudukkoon ja sijoittui kilpailuissa sijoille 16. ja 11.

Samaan aikaan Hillin toinen työ Williamsin testikuljettajana tuotti tulosta, kun Williams-kuljettaja Nigel Mansell voitti ylivoimaisesti kauden 1992 maailmanmestaruuden.[1]

Williams F1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hill oli ajanut Williams-tallin testikuljettajana vuodesta 1991.[1] Tie kilpakuljettajaksi aukeni kun hallitseva maailmanmestari Mansell riitautui Williamsin kanssa ja lähti tallista.[2]

33-vuotiaana Formula 1 -sarjassa debytoinut Hill voitti kaudella 1993 kolme kilpailua[1]: Unkarin, Belgian ja Italian osakilpailut. Hän sijoittui mestaruuden voittaneen tallitoverinsa Alain Prostin ja McLaren-kuljettaja Ayrton Sennan jälkeen MM-sarjan kolmanneksi[1].

Hillin kilpailunumero kausilla 1993 ja 1994 oli nolla. Hallitseva maailmanmestari Mansell vietti kaudella 1993 välivuotta Yhdysvaltain CART-sarjassa ja koska vain maailmanmestarilla on oikeus käyttää autossaan numeroa yksi, Williams-autojen numerot olivat kaudella 1993 nolla ja 2. Hillin auton numero oli nolla myös kaudella 1994, koska Mansellin tavoin myös Prost lopetti uransa hallitsevana maailmanmestarina.[3]

1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1994 Hill sai tallikaverikseen kolminkertaisen F1-mestarin Ayrton Sennan. Kausi alkoi kuitenkin traagisesti Sennan menehdyttyä kauden kolmannessa kilpailussa San Marinon GP:ssä ajettuaan ulos Tamburello-mutkasta. Onnettomuuden vuoksi kakkoskuljettajaksi palkattu Hill nousi tallin johtohahmoksi.[1][4][5]

Sennan korvasi Williamsin silloinen testikuljettaja David Coulthard.[6] Hillin talliparina ajoi hänen lisäkseen neljässä kilpailussa paluun F1-sarjaan tehnyt Nigel Mansell.

Kauden aikana Hill taisteli maailmanmestaruudesta Benetton-tallin Michael Schumacheria vastaan. Alkukaudesta Schumacherin ottaessa voittoja Williamsilla oli paljon ongelmia autojen pidon kanssa, mutta myöhemmin Schumacherin saatua rangaistuksia erinäisistä sääntörikkomuksista Hill onnistui nousemaan MM-taisteluun mukaan.[4] Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Japanissa Hill onnistui nousemaan sateisessa kilpailussa Schumacherin ohi voittoon. Schumacher oli kauden aikana sanonut, ettei Hill ole hänen mielestään maailmanluokan kuljettaja. Japanin palkintokorokkeella toisella paikalla Hillin vieressä seisoessaan saksalainen näytti silminnähden järkyttyneeltä.[7]

Englantilaisella oli mahdollisuus mestaruuteen vielä kauden päätöskisassa Australiassa. Mestaruustaisto kuitenkin ratkesi, kun Schumacher ja Hill törmäsivät toisiinsa ja joutuivat molemmat keskeyttämään, mikä ratkaisi mestaruustaiston Schumacherin hyväksi yhdellä pisteellä. Kilpailun jälkeen Schumacheria syytettiin tahallisesta kolaroinnista, mutta tutkittuaan tapausta FIA tulkitsi kolarin normaaliksi kilpailutilanteeksi, eikä Williams-talli protestoinut päätöstä.[4] On myös esitetty, että Hill olisi voinut välttää törmäyksen[1].

Hill ei ottanut tapahtumien jälkeen kantaa kolariin, mutta on myöhemmin sanonut, ettei jälkiviisaana olisi lähtenyt yrittämään ohitusta nähtyään hitaamman Schumacherin edessään. Hill ei ollut kuitenkaan nähnyt, että Schumacher oli ennen törmäystä käynyt radan ulkopuolella ja mahdollisesti rikkonut autostaan jotain.[4] Hillin mukaan on selvää, että Schumacher tiesi jo ennen kolaria autonsa hajonneen.[7]

Kauden jälkeen Hill valittiin BBC:n vuoden urheilupersoonaksi.[7]

1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damon Hill Kanadan GP:ssä Montrealissa 1995

Kaudella 1995 Hill hävisi jälleen mestaruuden Schumacherille ja sai ajosuorituksistaan kritiikkiä. Williams-tallin sisällä uskottiin, että Hillin olisi pitänyt pystyä parempaan, koska Williamsilla oli sarjan paras auto. Kauden aikana Schumacher kutsui Hilliä vähätellen "kakkosluokan kuskiksi".[1] Hill arvosteli myöhemmin Williamsia siitä, ettei se suostunut komentamaan tallitoveri David Coulthardia tallimääräyksillä.[8]

Hill johti avauskilpailua Brasiliassa lähdettyään paalulta, mutta joutui keskeyttämään jousituksen hajottua. Schumacher voitti kilpailun. Hill voitti seuraavat kaksi osakilpailua, mutta Schumacher vastasi voittamalla Espanjassa ja Monacossa: Espanjassa Hill olisi sijoittunut toiseksi ilman hydrauliikkaongelmia, jotka pudottivat hänet neljänneksi. Monacossa Hill aloitti paalulta, mutta Schumacher nousi voittoon paremman varikkotaktiikan avulla.[9]

Britannian GP:ssä Hill ja Schumacher törmäsivät jälleen toisiinsa. Hill yritti ohittaa Schumacherin jarruttamalla myöhään, mikä johti yhteentörmäykseen jonka vuoksi molemmat joutuivat keskeyttämään. Seuraavassa osakilpailussa Saksassa Hill lähti paalupaikalta, mutta menetti autonsa hallinnan kilpailun toisella kierroksella ja keskeytti ulosajoon. Unkarin kilpailu eteni jo paljon paremmin: Hill ajoi paalupaikan, kilpailun nopeimman kierroksen ja voiton, kun Schumacher joutui keskeyttämään.[9]

Belgiassa Hill ja Schumacher taistelivat jälleen voitosta. Sen vei Schumacher, joka onnistui estämään Hillin ohitusyritykset märällä radalla. Italiassa Hill ja Schumacher kolaroivat jälleen Hillin ajettua Schumacerin perään, ja joutuivat keskeyttämään. Euroopan GP:ssä Hill keskeytti ulosajoon ja Schumacher otti voiton. Schumacher varmisti mestaruuden kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa Tyynenmeren GP:ssä. Hill voitti kauden päätöskilpailun Australiassa.[9]

Hill keräsi kauden aikana 69 pistettä ja neljä voittoa Schumacherin 102 pistettä ja yhdeksää voittoa vastaan.

1996[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 1995 jälkeen Hillin pahin vastustaja Michael Schumacher siirtyi Ferrari-talliin. Kaudella 1996 Hill taisteli maailmanmestaruudesta omaa tallitoveriaan, tulokaskuljettaja Jacques Villeneuvea vastaan.[10]

Hill voitti neljä kilpailua kauden viidestä ensimmäisestä. Hän joutui keskeyttämään Monacon GP:ssa, jossa maaliin ajoi vain kolme autoa. Hill keskeytti myös sateisessa Espanjan GP:ssä, jonka voitti Schumacher. Hän voitti seuraavat kaksi kilpailua kolmesta ja johti MM-sarjaa, kun Saksan GP:n aikana uutisoitiin, että Hill saisi potkut Williamsilta kauden päätteeksi.[10]

Belgian GP:n jälkeen Williams-talli vahvisti yllättäen, etteivät he aio enää jatkaa sopimustaan Hillin kanssa. Hänet korvattiin Heinz-Harald Frentzenillä.[1][10] Ilmoitus tuli vain kolme kilpailua ennen kauden päättymistä Hillin johtaessa MM-sarjaa 13 pisteellä. Hill ja Williams olivat neuvotelleet uudesta sopimuksesta, mutta Williams päätti yllättäen lopettaa neuvottelut. Hill oli pyytänyt lisää palkkaa, mutta oli edustajansa mukaan valmis jatkamaan neuvotteluja. F1-sarjan sisäpiirilähteiden mukaan Williams oli kuitenkin suunnitellut Hillin korvaamista jo jonkin aikaa ja tehnyt alustavan sopimuksen Frentzenin kanssa jo aiemmalla kaudella.[11]

Ennen Italian osakilpailua Hill kertoi olleensa järkyttynyt tapahtuneesta, mutta kieltäytyi arvailemasta potkujen mahdollisia syitä. Hänen mukaansa tallipäällikkö Frank Williams kertoi, ettei syynä ollut raha.[12] Hill kolaroi itsensä ulos ajaessaan Italian kilpailun johdossa, mutta koska myös Villeneuve jäi ilman pisteitä, Hillillä oli mahdollisuus ratkaista mestaruus Portugalissa. Hän johti suurimman osan kilpailusta kunnes Villeneuve ohitti hänet 48. kierroksella ja ajoi voittoon. Maailmanmestaruus ratkesi vasta kauden viimeisessä kilpailussa Japanissa, jossa Hill tarvitsi mestaruuden varmistamiseen vain yhden pisteen. Mestaruustaisto ratkesi Hillin eduksi jo kilpailun alkupuolella, kun Villeneuve joutui keskeyttämään. Hill johti kilpailua alusta loppuun ja päätti kauden osakilpailuvoittoon.[10]

Mestaruuskauden jälkeen Hill valittiin toista kertaa BBC:n vuoden urheilupersoonaksi.[7]

Arrows[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1997[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska huipputalleissa ei ollut kuljettajanpaikkoja vapaana, Hill siirtyi mestaruuskautensa jälkeen sarjan häntäpäässä ajaneeseen Arrows-talliin.[1] Siirtoa pidettiin yllättävänä, koska Arrows ei ollut voittanut yhtäkään kilpailua koko 18-vuotisen historiansa aikana. Tallin uusi omistaja ja -päällikkö Tom Walkinshaw suostui kuitenkin maksamaan Hillin vaatiman palkan ja onnistui vakuuttamaan hänet auton kilpailukyvystä.[13]

Arrowsin auto ei ollut lähelläkään kärkipäätä ja kauden avauskilpailussa Hill joutui keskeyttämään jo lämmittelykierroksella. Monacon kilpailussa Hill hävisi aika-ajoissa maksukuskina ajaneelle tallitoverilleen Pedro Dinizille[14]. Pistetili aukesi vasta kauden yhdeksännessä kilpailussa Britannian GP:ssä. Britanniassa Hill riiteli avoimesti Walkinshaw'n kanssa, jonka mielestä kuljettajan suoritukset eivät olleet hänelle maksettuun palkkaan nähden riittäviä[15].

Unkarin GP:ssä Hill teki todellisen yllätyksen, kun hän ajoi aika-ajoissa sijalle kolme. Suorituskykyyn vaikuttivat Arrowsin käyttämät Bridgestonen renkaat, jotka sopivat paremmin runsaasti pitoa vaativalle radalle kuin muiden tallien käyttämät Goodyear-renkaat. Hill ohitti lähdössä Williams-kuski Jacques Villeneuven ja myöhemmin Michael Schumacherin, ja oli jo ajamassa ylivoimaiseen voittoon kunnes Arrows-auton hydrauliikkaongelmat iskivät ja Villeneuve onnistui ohittamaan entisen tallikaverinsa kilpailun viimeisellä kierroksella. Hill sijoittui toiseksi.[14] Myös kauden viimeisessä kilpailussa Espanjan Jerezissä Hill oli matkalla pistesijoille startattuaan neljännestä lähtöruudusta, mutta joutui keskeyttämään vaihdelaatikon hajottua.

Jordan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1998[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden Arrowsilla vietetyn kauden jälkeen Hill siirtyi Eddie Jordanin Jordan-talliin. Heti kauden alussa Hill pettyi siihen, että talli päätti kohdella molempia kuljettajiaan tasaveroisesti, eikä Hillista tehty ykköskuljettajaa. Erityisen hankalaksi tämän ratkaisun teki se se, että Hillin tallitoveri Ralf Schumacher oli hänen pahimman kilpailijansa Michaelin veli.[8] Mugenin moottoreita käyttäneet keltaiset Jordanit olivat alkukaudesta heikkoja mutta paransivat suorituskykyään loppukaudesta. Kanadan GP:ssä Hill kävi hurjan taiston sijoituksesta Michael Schumacherin kanssa. Hill, joka ajoi Schumacherin edellä Montrealin radan takasuoralla ei suostunut antamaan tilaa saksalaiselle vaan joutui lopulta antamaan periksi suoran jälkeisessä shikaanissa.

Kauden kohokohta oli Belgian GP, jossa Hill otti Jordanille sen historian ensimmäisen osakilpailuvoiton. Kilpailua väritti kova rankkasade jonka vuoksi kilpailun ensimmäisessä lähdössä nähtiin hurja, viidentoista auton joukkokolari. Kolarin vuoksi lähtö uusittiin mutta rankkasateen vuoksi monet kärkikuljettajat kuten Mika Häkkinen, David Coulthard ja Michael Schumacher joutuivat keskeyttämään. Tämän vuoksi kilpailun johdossa oli Hill ja hänen tallikaverinsa Ralf Schumacher. Loppupuolella Ralf Schumacher alkoi ajaa Hilliä kiinni, jonka vuoksi Jordan-talli määräsi edellä ajavaa kuljettajaansa väistymään nopeamman tieltä. Hill kieltäytyi ja sanoi taistelevansa sijoituksesta, mikä olisi saattanut johtaa uuteen kolariin ja kaksoisvoiton menettämiseen. Talli reagoi tilanteeseen ja kielsi Schumacheria ohittamasta. Kyseessä oli Hillin uran 22. ja viimeinen voitto F1-sarjassa.[16]

Hillin sijoitus kuljettajien mestaruustaulukossa oli kuudes.

1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen kausi 1999 oli Hillille tuskallinen ja hän keräsi vain 7 pistettä.[17] Hill kärsi kauden aikana motivaationpuutteesta ja päätti lopettaa F1-uransa.[1] Hill olisi halunnut lopettaa uransa jo kesällä 1999 Britannian GP:n jälkeen, mutta neuvottelujen jälkeen hän päätti jatkaa kauden loppuun.[15] Hill ajoi Jordanilla koko kauden ja päätti uransa Japanin GP:ssä Suzukassa.[1] Hill keskeytti ajamalla täydellisesti toimivan Jordan-auton kanssa varikolle ajettuaan puolet kilpailukierroksista.[18]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damon Hill on naimisissa Georgie Hillin kanssa, ja heillä on neljä lasta: Oliver, Joshua, Tabitha ja Rosie. Hänen vanhimmalla pojallaan Oliverilla on Downin oireyhtymä[19].

Uransa jälkeen Hill kirjoitti omaelämäkerran Watching the Wheels, jossa hän kertoo isänsä kuolemasta kummunneesta masennuksesta, F1-urastaan ja lopulta surun käsittelemisestä.[18]

Vuonna 1998 Hill vieraili Def Leppardin levyllä Euphoria soittaen kitaraa.[20]

F1-uran tilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voittoprosentti:19,13%[21]
  • Paalupaikkaprosentti:17,39%
  • 3,13 pistettä per GP
  • 45 pistettä per kausi
Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkinto-
pallisijat
Paalupaikat Nopeimmat
kierrokset
Pistesijat Keskeytykset
1992 Brabham-Judd 30. 2 0 0 0 0 0 0 0
1993 Williams-Renault 3. 16 69 3 10 2 4 11 4
1994 Williams-Renault 2. 16 91 6 11 2 6 12 3
1995 Williams-Renault 2. 17 69 4 9 7 4 10 7
1996 Williams-Renault 1. 16 97 8 10 9 5 12 4
1997 Arrows-Yamaha 12. 17 7 0 1 0 0 2 6
1998 Jordan-Mugen-Honda 6. 16 20 1 1 0 0 5 4
1999 Jordan-Mugen-Honda 12. 16 7 0 0 0 0 4 9
Yhteensä (8 kautta) 116 360 22 42 20 19 56 37

(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa) (Kursivoidut kilpailut tarkoittavat nopeinta kierrosta)

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet Sijoitus
1992 Brabham RSA
 
MEX
 
BRA
 
ESP
DNQ
SMR
DNQ
MON
DNQ
CAN
DNQ
FRA
DNQ
GBR
16
GER
DNQ
HUN
11
BEL
 
ITA
 
POR
 
JPN
 
AUS
 
0 30.
1993 Williams RSA
Kesk.
BRA
2
EUR
2
SMR
Kesk.
ESP
Kesk.
MON
2
CAN
3
FRA
2
GBR
Kesk.
GER
15
HUN
1
BEL
1
ITA
1
POR
3
JPN
4
AUS
3
69 3.
1994 Williams BRA
2
PAC
Kesk.
SMR
6
MON
Kesk.
ESP
1
CAN
2
FRA
2
GBR
1
GER
8
HUN
2
BEL
1
ITA
1
POR
1
EUR
2
JPN
1
AUS
Kesk.
91 2.
1995 Williams BRA
Kesk.
ARG
1
SMR
1
ESP
4
MON
2
CAN
Kesk.
FRA
2
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
1
BEL
2
ITA
Kesk.
POR
3
EUR
Kesk.
PAC
3
JPN
Kesk.
AUS
1
69 2.
1996 Williams AUS
1
BRA
1
ARG
1
EUR
4
SMR
1
MON
Kesk.
ESP
Kesk.
CAN
1
FRA
1
GBR
Kesk.
GER
1
HUN
2
BEL
5
ITA
Kesk.
POR
2
JPN
1
97 1.
1997 Arrows AUS
DNS
BRA
17
ARG
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
ESP
Kesk.
CAN
9
FRA
12
GBR
6
GER
8
HUN
2
BEL
13
ITA
Kesk.
AUT
7
LUX
8
JPN
11
EUR
Kesk.
7 12.
1998 Jordan AUS
8
BRA
DSQ
ARG
8
SMR
10
ESP
Kesk.
MON
8
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
AUT
7
GER
4
HUN
4
BEL
1
ITA
6
LUX
9
JPN
4
20 6.
1999 Jordan AUS
Kesk.
BRA
Kesk.
SMR
4
MON
Kesk.
ESP
7
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
5
AUT
8
GER
Kesk.
HUN
6
BEL
6
ITA
10
EUR
Kesk.
MAL
Kesk.
JPN
Kesk.
7 12.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Donaldson, Gerald: Damon Hill Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 8.9.2017. (englanniksi)
  2. a b Damon Hill gradprix.com. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  3. Schot, Marcel: The F1 FAQ Autosport. 2000. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
  4. a b c d Spurgeon, Brad: A Lingering Controversy Since 1994 The New York Times. 13.3.2015. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  5. http://www.skysports.com/f1/news/12433/10607140/damon-hill-opens-up-on-his-f1-career-the-death-of-ayrton-senna-and-fighting-michael-schumacher
  6. Coulthard bound for Barcelona to replace Senna Herald Scotland. 21.5.1994. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  7. a b c d https://www.theguardian.com/sport/2014/mar/15/damon-hill-ayrton-senna-michael-schumacher-formula-one-f1
  8. a b http://www.independent.co.uk/sport/motor-racing-hill-unhappy-with-jordans-parity-policy-1139821.html%3famp
  9. a b c http://en.espn.co.uk/f1/motorsport/season/1373.html
  10. a b c d http://en.espn.co.uk/f1/motorsport/season/1374.html
  11. Damon Hill fired by Williams Independent. 1.9.1996. Viitattu 9.9.2017. (englanniksi)
  12. Hill refuses to reveal why he was sacked by Williams The Herald Scotland. 6.9.1996. Viitattu 9.9.2017. (englanniksi)
  13. Tremayne, David: Hill snubs Jordan and joins Arrows Independent. 27.9.1996. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  14. a b Walker, Murray: Hungarian Grand Prix: Damon Hill's Arrows agony BBC. 24.7.2013. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  15. a b Williams, Richard: Motor Racing: Hill's isolation far from splendid Independent. 9.7.1999. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  16. https://mobile.nytimes.com/2015/08/22/sports/autoracing/the-great-pileup-of-1998.html
  17. Tulokset - Kausi 1999 formula1.com. Viitattu 28.9.2012.
  18. a b https://www.theguardian.com/sport/blog/2016/sep/02/damon-hill-depression-graham-autobiography-formula-one
  19. http://www.telegraph.co.uk/men/relationships/formula-one-champion-damon-hill-racing-made-me-want-another-iden/
  20. http://en.espn.co.uk/arrows/motorsport/driver/1155.html
  21. STATS F1: Damon HILL • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 19.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]