Formula 1 -kausi 1958

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Formula 1 -kausi 1958
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 9.
Kilpailuja 11
Rengasvalmistaja(t)

P , C

, D, F, E, A
Kuljettajien mestari Mike Hawthorn
Valmistajien mestari Vanwall
Eniten voittoja Stirling Moss (4 kpl)
1957
1959
Mike Hawthorn Ferrarillaan Argentiinan GP-kilpailussa.

Formula 1 -kausi 1958 oli Formula 1 -historian 9. kausi. Kauden voittajaksi nousi ensimmäistä kertaa brittiläinen kuljettaja. Hän oli Mike Hawthorn vain yhden pisteen erolla maamieheensä Stirling Mossiin. Hawthorn voitti kauden aikana vain yhden kilpailun.[1] Kaudella kuoli neljä kuljettajaa. Kausi oli myös ensimmäinen, jolloin kilpailtiin valmistajien maailmanmestaruudesta.[1] Ensimmäinen mesteruus meni Vanwallille.[1]

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Kilpailu Päivämäärä Rata Voittaja Talli Raportti
1 Argentiina Argentiinan GP 19. tammikuuta Buenos Aires Iso-Britannia Stirling Moss Iso-Britannia Cooper-Climax Raportti
2 Monaco Monacon GP 18. toukokuuta Monaco Ranska Maurice Trintignant Iso-Britannia Cooper-Climax Raportti
3 Alankomaat Hollannin GP 26. toukokuuta Zandvoort Iso-Britannia Stirling Moss Iso-Britannia Vanwall Raportti
4 Yhdysvallat Indianapolis 500 30. toukokuuta Indianapolis Yhdysvallat Jimmy Bryan Yhdysvallat Epperly-Offenhauser Raportti
5 Belgia Belgian GP 15. kesäkuuta Spa-Francorchamps Iso-Britannia Tony Brooks Iso-Britannia Vanwall Raportti
6 Ranska Ranskan GP 6. heinäkuuta Reims-Gueux Iso-Britannia Mike Hawthorn Italia Ferrari Raportti
7 Iso-Britannia Britannian GP 19. heinäkuuta Silverstone Iso-Britannia Peter Collins Italia Ferrari Raportti
8 Saksa Saksan GP 3. elokuuta Nürburgring Iso-Britannia Tony Brooks Iso-Britannia Vanwall Raportti
9 Portugali Portugalin GP 24. elokuuta Boavista Iso-Britannia Stirling Moss Iso-Britannia Vanwall Raportti
10 Italia Italian GP 7. syyskuuta Monza Iso-Britannia Tony Brooks Iso-Britannia Vanwall Raportti
11 Marokko Marokon GP 19. lokakuuta Ain-Diab Iso-Britannia Stirling Moss Iso-Britannia Vanwall Raportti

Kuljettajien pisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Kuljettaja Numero Kansallisuus Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Mike Hawthorn 6 Iso-Britannia 42 (44) 1 7 4
2 Stirling Moss 8 Iso-Britannia 41 (38) 4 5 3
3 Tony Brooks 10 Iso-Britannia 24 3 3 1
4 Roy Salvadori 28 Iso-Britannia 15 2
5 Harry Schell 16 Yhdysvallat 14 1
6 Peter Collins 2 Iso-Britannia 14 1 2
7 Maurice Trintignant 2 Ranska 12 1 2
8 Luigi Musso 2 Italia 12 2
9 Stuart Lewis-Evans 12 Iso-Britannia 11 2 1
10 Jean Behra 14 Ranska 9 1
11 Wolfgang von Trips 16 Saksa 9 1
12 Jimmy Bryan 1 Yhdysvallat 8 1 1
13 Phil Hill 4 Yhdysvallat 8 2
14 Juan Manuel Fangio 34 Argentiina 6 1
15 George Amick 99 Yhdysvallat 6 1
16 Johnny Boyd 9 Yhdysvallat 4 1
17 Cliff Allison 34 Iso-Britannia 3
18 Jack Brabham 50 Australia 3
19 Tony Bettenhausen 33 Yhdysvallat 3
20 Joakim Bonnier 18 Ruotsi 3
21 Masten Gregory 22 Yhdysvallat 3
22 Bruce McLaren 20 Uusi-Seelanti 2
23 Jim Rathmann 2 Yhdysvallat 2
24 Jud Larson 44 Yhdysvallat
25 Ken Kavanagh 50 Australia
26 Len Sutton 68 Yhdysvallat
27 Louis Chiron 56 Ranska
28 Johnny Thomson 7 Yhdysvallat
29 Luigi Piotti 54 Italia
30 Luigi Taramazzo 50 Italia
31 Robert La Caze 58 Marokko
32 Al Keller 52 Yhdysvallat
33 Johnnie Tolan 19 Yhdysvallat
34 Wolfgang Seidel 24 Saksa
35 Troy Ruttman 30 Yhdysvallat
36 Tom Bridger 56 Iso-Britannia
37 Shorty Templeman 83 Yhdysvallat
38 Tony Marsh 30 Iso-Britannia
39 Rodger Ward 8 Yhdysvallat
40 Maria Teresa de Filippis 42 Italia
41 Paul Russo 15 Yhdysvallat
42 Paul Goldsmith 31 Yhdysvallat
43 Paul Emery 14 Iso-Britannia
44 Pat O'Connor 4 Yhdysvallat
45 Paco Godia 40 Espanja
46 Olivier Gendebien 2 Belgia
47 Mike Magill 77 Yhdysvallat
48 Ron Flockhart 20 Iso-Britannia
49 Bob Veith 14 Yhdysvallat
50 Dick Gibson 19 Yhdysvallat
51 André Guelfi 48 Ranska
52 Chuck Weyant 89 Yhdysvallat
53 Christian Goethals 27 Belgia
54 Carroll Shelby 34 Yhdysvallat
55 Carlos Menditeguy 6 Argentiina
56 Carel Godin de Beaufort 18 Alankomaat
57 Johnnie Parsons 45 Yhdysvallat
58 Brian Naylor 29 Iso-Britannia
59 Dick Rathmann 97 Yhdysvallat 1
60 Bob Christie 65 Yhdysvallat
61 Billy Garrett 43 Yhdysvallat
62 Bill Cheesbourg 54 Yhdysvallat
63 Bernie Ecclestone 12 Iso-Britannia
64 André Testut 56 Ranska
65 Alan Stacey 18 Iso-Britannia
66 A. J. Foyt 29 Yhdysvallat
67 Bruce Kessler 12 Yhdysvallat
68 Hans Herrmann 38 Saksa
69 Jimmy Reece 16 Yhdysvallat
70 Jerry Unser 92 Yhdysvallat
71 Jack Turner 25 Yhdysvallat
72 Jack Fairman 30 Iso-Britannia
73 Ivor Bueb 28 Iso-Britannia
74 Dempsey Wilson 59 Yhdysvallat
75 Horace Gould 42 Iso-Britannia
76 Don Freeland 26 Yhdysvallat
77 Graham Hill 32 Iso-Britannia
78 Giulio Cabianca 22 Italia
79 Giorgio Scarlatti 10 Italia
80 Gerino Gerini 26 Italia
81 François Picard 54 Ranska
82 Edgar Barth 21 Saksa
83 Eddie Sachs 88 Yhdysvallat
84 Eddie Johnson 61 Yhdysvallat
85 Ed Elisian 5 Yhdysvallat
86 Ian Burgess 26 Iso-Britannia

Valmistajien pisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Valmistaja Pisteet
1 Yhdistynyt kuningaskunta Vanwall 48
2 ItaliaFerrari 40
3 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Climax 31
4 Yhdistynyt kuningaskunta BRM 18
5 ItaliaMaserati 6
6 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax 3
7 Yhdistynyt kuningaskunta Connaught 0
8 ItaliaOSCA 0
9 Saksa Porsche 0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hawthorn's title in a season of tragedy ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)