Bruce McLaren
Bruce McLaren | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | Auckland ja Remuera |
Kuollut | Goodwood Circuit |
Kansalaisuus |
![]() |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1959 - 1970 |
Talli(t) | Cooper, McLaren, Eagle |
Kilpailuja | 104 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 4 |
Palkintosijoja | 27 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 3 |
MM-pisteitä | 196,5 |
Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1959 |
Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1959 |
Viimeinen voitto | Belgian Grand Prix 1968 |
Viimeinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1970 |
Aiheesta muualla | |
www.bruce-mclaren.com/index.php | |
Bruce Leslie McLaren (30. elokuuta 1937 Auckland, Uusi-Seelanti[1] – 2. kesäkuuta 1970 Chichester, Englanti, Iso-Britannia) oli uusiseelantilainen kilpa-autoilija ja McLaren-tallin perustaja. Hän menestyi muun muassa Formula 1 -sarjassa ja urheiluautoilla. McLaren voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1966 Chris Amonin kanssa. McLaren on Denny Hulmen ohella muistetuin uusiseelantilainen F1-kuski. Hulme sai ainoana uusiseelantilaisena Formula 1 -maailmanmestaruuden, kun taas McLaren perusti toiseksi menestyneimmän Formula 1 -tallin, McLarenin.
Moottoriurheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bruce McLaren pääsi Uuden-Seelannin autourheilupiireiltä saamansa stipendin avulla ajamaan Eurooppaan Formula 2 -kisoja vuonna 1958 näytettyään kykynsä Formula 2 -luokassa kotimaassaan. Hän pääsi jopa pistesijoille ajettuaan viidenneksi Saksan GP:ssä samana vuonna. McLaren ei kuitenkaan saanut pisteitä, sillä hän ajoi kilpailun Formula 2 -luokan autolla.
Vuoden kuluttua Cooper-talli otti McLarenin F2-kilpatallinsa kuljettajaksi ja vuoden lopulla hän pääsi ajamaan tallin F1-autoa ja kiitti luottamuksesta. McLaren voitti kauden 1959 Yhdysvaltain päätösosakilpailun 22-vuotiaana. Näin hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin GP-voittaja ja piti ennätystä hallussaan 44 vuotta ennen kuin espanjalainen Fernando Alonso voitti vuoden 2003 Unkarin GP:n.
Kaudella 1960 McLaren voitti yhden osakilpailun ja pokkasi kauden päätteeksi MM-hopeaa tallikaverinsa Jack Brabhamin voitettua toisen perättäisen maailmanmestaruutensa. Seuraavilla kausilla Cooper ei enää ollut yhtä ylivoimainen auto kuin 1950-luvun lopulla, mutta silti McLaren onnistui voittamaan kauden 1962 Monacon GP-kilpailun. Tämän jälkeen McLaren pyysi Charlie Cooperilta autoa, jotta hän olisi voinut osallistua talvella ajettavaan TasMan-sarjaan, mutta Cooper kieltäytyi. McLaren perusti oman tallin ja voitti TasMan-sarjan näytöstyyliin. McLarenin ei tarvinnut odottaa tallinsa ensimmäistä voittoa kauan, sillä jo syksyllä 1968 McLaren voitti omaa nimeä kantavalla autollaan Belgian GP:n. Voitto jäi Bruce McLarenin viimeiseksi. Päätettyään jo lopettaa kilpa-autoilijan uransa ja keskittyä kasvavalle liiketoiminnalleen, McLaren menehtyi 32-vuotiaana testatessaan tallinsa CanAm-autoa Goodwoodin radalla kesäkuussa 1970.
F1-tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bruce McLarenin omaelämäkerta bruce-mclaren.com. Viitattu 24.10.2012.

|