Formula 1 -kausi 1966

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1966
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 17.
Kilpailuja 9
Rengasvalmistaja(t) D, G, F
Kuljettajien mestari Jack Brabham
Valmistajien mestari Brabham
← 1965 1967 →
Jack Brabham voitti mestaruuden vuonna 1966.

Formula 1 -kausi 1966 oli 17. Formula 1 -kausi. Se alkoi 22. toukokuuta ja päättyi 23. lokakuuta 1966 yhdeksän kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Jack Brabham, ja valmistajien mestaruuden Brabham.[1]

John Taylor kuoli Saksan osakilpailussa.[2]

Säännöt lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain viisi parasta kilpailua laskettiin mukaan kuljettajien MM-loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Ilman sijoitusta jääneet kuljettajat eivät saaneet pisteitä, vaikka olisivatkin päässeet pistesijalle.
  • Auton vähimmäispaino: 500 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuudeksi vakiinnutettiin 3 litraa, ja turboahdettujen tilavuudeksi 1,5 litraa.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu Rata Päiväys Paalupaikka Nopein
kierros
Voittanut
kuljettaja
Voittanut
talli
Renkaat Raportti
1 Monaco Monacon Grand Prix Monaco 22. toukokuuta Iso-Britannia Jim Clark Italia Lorenzo Bandini Iso-Britannia Jackie Stewart Iso-Britannia BRM D Raportti
2 Belgia Belgian Grand Prix Spa-Francorchamps 12. kesäkuuta Iso-Britannia John Surtees Iso-Britannia John Surtees Iso-Britannia John Surtees Italia Ferrari D Raportti
3 Ranska Ranskan Grand Prix Reims 3. heinäkuuta Italia Lorenzo Bandini Italia Lorenzo Bandini Australia Jack Brabham Iso-Britannia Brabham-Repco G Raportti
4 Iso-Britannia Britannian Grand Prix Brands Hatch 16. heinäkuuta Australia Jack Brabham Australia Jack Brabham Australia Jack Brabham Iso-Britannia Brabham-Repco G Raportti
5 Alankomaat Hollannin Grand Prix Zandvoort 24. heinäkuuta Australia Jack Brabham Uusi-Seelanti Denny Hulme Australia Jack Brabham Iso-Britannia Brabham-Repco G Raportti
6 Saksa Saksan Grand Prix Nürburgring 7. elokuuta Iso-Britannia Jim Clark Iso-Britannia John Surtees Australia Jack Brabham Iso-Britannia Brabham-Repco G Raportti
7 Italia Italian Grand Prix Monza 4. syyskuuta Iso-Britannia Mike Parkes Italia Ludovico Scarfiotti Italia Ludovico Scarfiotti Italia Ferrari F Raportti
8 Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix Watkins Glen 2. lokakuuta Australia Jack Brabham Iso-Britannia John Surtees Iso-Britannia Jim Clark Iso-Britannia Lotus-BRM F Raportti
9 Meksiko Meksikon Grand Prix Magdalena Mixhuca 23. lokakuuta Iso-Britannia John Surtees Yhdysvallat Richie Ginther Iso-Britannia John Surtees Iso-Britannia Cooper-Maserati D Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Jack Brabham 5 Australia 45 4 5 3
2 John Surtees 7 Yhdistynyt kuningaskunta 28 2 4 2
3 Jochen Rindt 8 Itävalta 24 3
4 Denny Hulme 6 Uusi-Seelanti 18 4
5 Graham Hill 3 Yhdistynyt kuningaskunta 17 3
6 Jim Clark 1 Yhdistynyt kuningaskunta 16 1 2 2
7 Jackie Stewart 4 Yhdistynyt kuningaskunta 14 1 1
8 Mike Parkes 4 Yhdistynyt kuningaskunta 12 2 1
9 Lorenzo Bandini 9 Italia 12 2 1
10 Ludovico Scarfiotti 6 Italia 9 1 1
11 Richie Ginther 12 Yhdysvallat 5
12 Mike Spence 18 Yhdistynyt kuningaskunta 4
13 Dan Gurney 15 Yhdysvallat 4
14 Jo Siffert 19 Sveitsi 3
15 Bruce McLaren 17 Uusi-Seelanti 3
16 Bob Bondurant 16 Yhdysvallat 3
17 Peter Arundell 2 Yhdistynyt kuningaskunta 1
18 Bob Anderson 40 Yhdistynyt kuningaskunta 1
19 Jo Bonnier 22 Ruotsi 1
20 John Taylor 16 Yhdistynyt kuningaskunta 1
21 Phil Hill 34 Yhdysvallat
22 Pedro Rodríguez 11 Meksiko
23 Moises Solana 18 Meksiko
24 Ronnie Bucknum 14 Yhdysvallat
25 Trevor Taylor 12 Yhdistynyt kuningaskunta
26 Guy Ligier 36 Ranska
27 Chris Amon 8 Uusi-Seelanti
28 Giancarlo Baghetti 44 Italia
29 Geki 20 Italia
30 Chris Lawrence 20 Yhdistynyt kuningaskunta
31 Chris Irwin 7 Yhdistynyt kuningaskunta
32 Innes Ireland 10 Yhdistynyt kuningaskunta

Valmistajien lopullinen järjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Valmistaja Pisteet
1 Brabham-Repco 42
2 Ferrari 31
3 Cooper-Maserati 30
4 BRM 22
5 Lotus-BRM 13
6 Lotus-Climax 8
7 Eagle-Climax 4
8 Honda 3
9 McLaren-Ford 2
10 Brabham-Climax 1
11 McLaren-Serenissima 1
12 Brabham-BRM 1
13 Eagle-Weslake 0
14 Shannon-Climax 0
15 Cooper-Ferrari 0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jack Brabham wins under new regulations ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
  2. John Taylor - Great Britain ESPN. Viitattu 8.2.2021. (englanniksi)