Siirry sisältöön

Formula 1 -kausi 1976

Wikipediasta
Formula 1 -kausi 1976
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 27.
Kilpailuja 16
Rengasvalmistaja(t) G, D, B
Kuljettajien mestari James Hunt
Valmistajien mestari Ferrari
← 1975 1977 →

Formula 1 -kausi 1976 oli 27. Formula 1 -kausi. Se alkoi 25. tammikuuta ja päättyi 24. lokakuuta 1976 16. kilpailun jälkeen.

Kausi muistetaan parhaiten McLarenin James Huntin ja Ferrarin Niki Laudan välisestä mestaruustaistelusta, joka ratkesi vasta viimeisen osakilpailun viimeisellä kierroksella Huntin hyväksi.[1] Lisäksi Lauda kärsi Saksan GP:ssä vakavan onnettomuuden ja oli vähällä kuolla saamiinsa vammoihin.[1]

Kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kilpailu Päivämäärä Rata Voittaja Talli Raportti
1 Brasilia Brasilian Grand Prix 25. tammikuuta Interlagos Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
2 Etelä-Afrikka Etelä-Afrikan Grand Prix 6. maaliskuuta Kyalami Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
3 Yhdysvallat Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 28. maaliskuuta Long Beach Sveitsi Clay Regazzoni Ferrari Raportti
4 Espanja Espanjan Grand Prix 2. toukokuuta Jarama Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
5 Belgia Belgian Grand Prix 16. toukokuuta Zolder Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
6 Monaco Monacon Grand Prix 30. toukokuuta Monaco Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
7 Ruotsi Ruotsin Grand Prix 13. kesäkuuta Scandinavian Raceway Etelä-Afrikka Jody Scheckter Tyrrell-Ford Raportti
8 Ranska Ranskan Grand Prix 4. heinäkuuta Paul Ricard Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
9 Iso-Britannia Britannian Grand Prix 18. heinäkuuta Brands Hatch Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
10 Länsi-Saksa Saksan Grand Prix 1. elokuuta Nürburgring Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
11 Itävalta Itävallan Grand Prix 15. elokuuta Österreichring Iso-Britannia John Watson Penske-Ford Raportti
12 Alankomaat Hollannin Grand Prix 29. elokuuta Zandvoort Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
13 Italia Italian Grand Prix 12. syyskuuta Monza Ruotsi Ronnie Peterson March-Ford Raportti
14 Kanada Kanadan Grand Prix 3. lokakuuta Mosport Park Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
15 Yhdysvallat Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 10. lokakuuta Watkins Glen Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
16 Japani Japanin Grand Prix 24. lokakuuta Fuji Speedway Yhdysvallat Mario Andretti Lotus-Ford Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
VäriTulos
KultaVoittaja
HopeaToinen sija
PronssiKolmas sija
VihreäPistesijoitus
SininenMaaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
ViolettiKeskeytti (Kesk.)
PunainenKarsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
MustaHylättiin (DSQ)
ValkoinenEi startannut (DNS)
VaaleansininenVain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
TyhjäKilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella
pisteytetyssä aika-ajossa.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja BRA
Brasilia		 RSA
Etelä-Afrikka		 USW
Yhdysvallat		 ESP
Espanja		 BEL

Belgia

 MON

Monaco

 SWE

Ruotsi

 FRA

Ranska

 GBR

Yhdistynyt kuningaskunta

 GER

Saksa

 AUT

Itävalta

 NET

Alankomaat

 ITA

Italia

 CAN

Kanada

 USA

Yhdysvallat

 JAP

Japani

 Pisteet
1 Yhdistynyt kuningaskunta James Hunt Kesk. 2 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 5 1 DSQ 1 4 1 Kesk. 1 1 3 69
2 Itävalta Niki Lauda 1 1 2 2 1 1 3 Kesk. 1 Kesk. 4 8 3 Kesk. 68
3 Etelä-Afrikka Jody Scheckter 5 4 Kesk. Kesk. 4 2 1 6 2 2 Kesk. 5 5 4 2 Kesk. 49
4 Ranska Patrick Depailler 2 9 3 Kesk. Kesk. 3 2 2 Kesk. Kesk. Kesk. 7 6 2 Kesk. 2 39
5 Sveitsi Clay Regazzoni 7 Kesk. 1 11 2 14 6 Kesk. DSQ 9 2 2 6 7 5 31
6 Yhdysvallat Mario Andretti Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 12 5 3 Kesk. 3 Kesk. 1 22
7 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson Kesk. 5 NC Kesk. 7 10 Kesk. 3 3 7 1 Kesk. 11 10 6 Kesk. 20
8 Ranska Jacques Laffite Kesk. Kesk. 4 12 3 12 4 14 DSQ Kesk. 2 Kesk. 3 Kesk. Kesk. 7 20
9 Saksa Jochen Mass 6 3 5 Kesk. 6 5 11 15 Kesk. 3 7 9 Kesk. 5 4 Kesk. 19
10 Ruotsi Gunnar Nilsson Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 3 Kesk. 13 12 Kesk. 6 11
11 Ruotsi Ronnie Peterson Kesk. Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. 7 19 Kesk. Kesk. 6 Kesk. 1 9 Kesk. Kesk. 10
12 Yhdistynyt kuningaskunta Tom Pryce 3 7 Kesk. 8 10 7 9 8 4 8 Kesk. 4 8 11 Kesk. Kesk. 10
13 Saksa Hans-Joachim Stuck 4 12 Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 8
14 Brasilia Carlos Pace 10 Kesk. 9 6 Kesk. 9 8 4 8 4 Kesk. Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. 7
15 Australia Alan Jones NC 9 5 Kesk. 13 Kesk. 5 10 Kesk. 8 12 16 8 4 7
16 Argentiina Carlos Reutemann 12 Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 9 3
17 Brasilia Emerson Fittipaldi 13 17 6 Kesk. DNQ 6 Kesk. Kesk. 6 13 Kesk. Kesk. 15 Kesk. 9 Kesk. 3
18 Uusi-Seelanti Chris Amon 14 8 5 Kesk. 13 Kesk. Kesk. Kesk. DNS 2
19 Italia Vittorio Brambilla Kesk. 8 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 7 14 Kesk. Kesk. 1
20 Saksa Rolf Stommelen 6 12 Kesk. 1

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Niki Laudan ja James Huntin välisestä mestaruustaistelusta tehtiin elokuva Rush, joka julkaistiin vuonna 2013.
  • Patrick Depailler sai uransa parhaan MM-sijoituksen[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Hunt takes title despite Lauda's bravery ESPN. Arkistoitu 2.6.2018. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Patrick DEPAILLER • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 5.3.2022.
Formula 1 -kausi 1976
 Brasilia  Etelä-Afrikka  Länsi-Yhdysvallat  Espanja  Belgia  Monaco  Ruotsi  Ranska
 Britannia  Saksa  Itävalta  Hollanti  Italia  Kanada  Itä-Yhdysvallat  Japani
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Formula_1_-kausi_1976&oldid=24152441”