Formula 1 -kausi 1967

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1967
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 18.
Kilpailuja 11
Rengasvalmistaja(t) F, G, D
Kuljettajien mestari Denny Hulme
Valmistajien mestari Brabham
← 1966 1968 →

Formula 1 -kausi 1967 oli 18. Formula 1 -kausi. Se alkoi 2. tammikuuta ja päättyi 22. lokakuuta 1967 yhdentoista kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Denny Hulme, ja valmistajien mestaruuden Brabham.[1] Kautta synkensi Lorenzo Bandininin kuolema Monacossa.[1]

Säännöt lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pistelaskujärjestelmä: 9, 6, 4, 3, 2, 1
  • Vain kuuden ensimmäisen kilpailun viisi parasta sijoitusta ja kauden viidestä viimeisestä neljä parasta sijoitusta laskettiin mukaan kuljettajien loppupisteisiin.
  • Valmistajille annettiin pisteitä vain kunkin valmistajan parhaasta sijoituksesta per kilpailu.
  • Auton vähimmäispaino: 500 kg
  • Vapaastihengittävien moottorien tilavuus 3 litraa ja turboahdettujen tilavuus 1,5 litraa.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Flag of South Africa 1928-1994.svg Etelä-Afrikan Grand Prix 2. tammikuuta Kyalami Meksiko Pedro Rodríguez Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Maserati Raportti
2 Monaco Monacon Grand Prix 7. toukokuuta Monaco Uusi-Seelanti Denny Hulme Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco Raportti
3 Alankomaat Hollannin Grand Prix 4. kesäkuuta Zandvoort Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
4 Belgia Belgian Grand Prix 18. kesäkuuta Spa-Francorchamps Yhdysvallat Dan Gurney Yhdysvallat Eagle-Weslake Raportti
5 Ranska Ranskan Grand Prix 2. heinäkuuta Bugatti Australia Jack Brabham Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco Raportti
6 Yhdistynyt kuningaskunta Britannian Grand Prix 15. heinäkuuta Silverstone Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
7 Saksa Saksan Grand Prix 6. elokuuta Nürburgring Uusi-Seelanti Denny Hulme Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco Raportti
8 Kanada Kanadan Grand Prix 27. elokuuta Mosport Park Australia Jack Brabham Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco Raportti
9 Italia Italian Grand Prix 10. syyskuuta Monza Yhdistynyt kuningaskunta John Surtees Japani Honda Raportti
10 Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 1. lokakuuta Watkins Glen Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti
11 Meksiko Meksikon Grand Prix 22. lokakuuta Hermanos Rodríguez Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Denny Hulme 2 Uusi-Seelanti 51 2 8
2 Jack Brabham 1 Australia 48 2 6 2
3 Jim Clark 5 Yhdistynyt kuningaskunta 41 4 5 6
4 Chris Amon 9 Uusi-Seelanti 20 4
5 John Surtees 3 Yhdistynyt kuningaskunta 20 1 2
6 Pedro Rodríguez 21 Meksiko 15 1 1
7 Graham Hill 6 Yhdistynyt kuningaskunta 15 2 3
8 Dan Gurney 11 Yhdysvallat 13 1 2
9 Jackie Stewart 7 Yhdistynyt kuningaskunta 10 2
10 Mike Spence 8 Yhdistynyt kuningaskunta 9
11 Jochen Rindt 4 Itävalta 6
12 Jo Siffert 15 Sveitsi 6
13 John Love 17 Flag of Rhodesia (1964–1968).svg 6 1
14 Bruce McLaren 14 Uusi-Seelanti 3
15 Jo Bonnier 16 Ruotsi 3
16 Mike Parkes 4 Yhdistynyt kuningaskunta 2
17 Chris Irwin 17 Yhdistynyt kuningaskunta 2
18 Bob Anderson 19 Yhdistynyt kuningaskunta 2
19 Guy Ligier 19 Ranska 1
20 Jacky Ickx 21 Belgia 1
21 Ludovico Scarfiotti 10 Italia 1
22 Richie Ginther 12 Yhdysvallat
23 Richard Attwood 8 Yhdistynyt kuningaskunta
24 Sam Tingle 18 Flag of Rhodesia (1964–1968).svg
25 Mike Fisher 6 Yhdysvallat
26 Piers Courage 6 Yhdistynyt kuningaskunta
27 Moises Solana 18 Meksiko
28 Al Pease 11 Kanada
29 Silvio Moser 22 Sveitsi
30 Eppie Wietzes 5 Kanada
31 Luki Botha 20 Flag of South Africa 1928-1994.svg
32 Giancarlo Baghetti 24 Italia
33 Jean-Pierre Beltoise 22 Ranska
34 David Hobbs 12 Yhdistynyt kuningaskunta
35 Dave Charlton 19 Flag of South Africa 1928-1994.svg
36 Alan Rees 14 Yhdistynyt kuningaskunta
37 Johnny Servoz-Gavin 2 Ranska
38 Jonathan Williams 12 Yhdistynyt kuningaskunta
39 Lorenzo Bandini 18 Italia

Valmistajien lopullinen järjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Valmistaja Pisteet
1 Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Repco 63
2 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Ford 44
3 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Maserati 28
4 Japani Honda 20
5 Italia Ferrari 20
6 Yhdistynyt kuningaskunta BRM 17
7 Yhdysvallat Eagle-Weslake 13
8 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-BRM 6
9 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-Climax 6
10 Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-BRM 3
11 Yhdistynyt kuningaskunta Brabham-Climax 2
12 Yhdysvallat Eagle-Climax 0
13 Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax 0
14 Ranska Matra-Ford 0
15 Yhdistynyt kuningaskunta Cooper-ATS 0
16 Flag of South Africa 1928-1994.svg LDS-Climax 0

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hulme takes Brabham to second consecutive title ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)