Ranskan Grand Prix

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan Grand Prix
Ranskan lippu Circuit de Nevers Magny-Cours
Circuit de Nevers Magny-Cours.svg
Sijainti Magny-Cours, Ranska
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 4,411 km
Kilpailun pituus 70 kierrosta, 308,586 km
Eniten voittanut kuljettaja Saksan lippu Michael Schumacher (8)
Eniten voittanut talli Ferrari (17)
Viimeisin kilpailu (2008):
Voittaja Brasilian lippu Felipe Massa
Voittajan talli Ferrari
Voittoaika 1:31.50,245
Paalupaikka
Kuljettaja Suomen lippu Kimi Räikkönen
Talli Ferrari
Aika 1.16,449
Nopein kierros
Kuljettaja Suomen lippu Kimi Räikkönen
Talli Ferrari
Aika 1.16,630

Ranskan Grand Prix (1906–1967: Grand Prix de l’Automobile Club de France, 1968–2008: Grand Prix de France) oli Formula 1 -sarjan osakilpailu.

Viimeksi kilpailu järjestettiin vuonna 2008 Magny Coursin moottoriradalla, mutta kaudella 2018 osakilpailu palaa Formula 1 -sarjan kalenteriin ja se ajetaan Paul Ricardin moottoriradalla.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Grand Prix’n historia juontuu aina vuoteen 1906 asti, jolloin siitä tuli kautta aikain ensimmäinen Grand Prix -kilpailu, joka oli järjestetty. Vuoden 1906 kilpailu ajettiin Le Mansissa ja sen voitti Ferenc Szisz. Sen jälkeen kilpailu on järjestetty vuosittain, lukuun ottamatta vuosia 1909–1911, 1915–1920, 1940–1946, 1955 ja 2009–.

Ranskan Grand Prix on kuulunut Formula 1:n MM-sarjaan vuodesta 1950 lähtien, jolloin kilpailu ajettiin Reims-Gueuxin radalla, ja sen voitti Juan Manuel Fangio.[3] Kaikkiaan Ranskan Grand Prix on ajettu seitsemällä eri radalla. Vuoteen 1964 saakka kilpailu ajettiin aina joko Le Mansissa, Reims-Gueuxissa tai Rouen-Les-Essartsissa.[4][5] Clermont-Ferrandin rata isännöi kilpailua vuosina 1965, 1969, 1970 ja 1972.[6] Vuonna 1967 Ranskan Grand Prix ajettiin Le Mansin radalla, mutta kilpailussa ei käytetty kuuluisan 24 tunnin kilpailun rataversiota, vaan lyhyempää ja hitaampaa Bugatti Circuitia.[7]

Vuonna 1971 Paul Ricard ja 1974 Dijon-Prenois liittyivät Ranskan osakilpailua isännöineiden ratojen joukkoon.[8][9] Ranskan Grand Prix järjestettiin 1970-luvulta lähtien vuorotellen Paul Ricardissa ja Dijon-Prenoisissa, kunnes kilpailu vakiintui 1980-luvulla joksikin aikaa Paul Ricardiin. Vuonna 1990 ajettiin toistaiseksi viimeisen kerran Paul Ricardissa, ja vuodesta 1991 lähtien Ranskan Grand Prix ajettiin poliittisista syistä Magny-Coursin moottoriradalla lähellä Neversin kaupunkia.[8][10] Magny-Coursissa ajettiin 18 kertaa, mikä tekee siitä eniten Formula 1 -kilpailuja isännöineen ranskalaisen radan.[10] Ranskan Grand Prix oli vähällä pudota Formula 1 -kalenterista vuoden 1997 jälkeen, mutta sopimus kilpailun järjestämisestä saatiin aikaan viime hetkellä ja Magny-Cours lisättiin kalenteriin kesken kauden 1998.

Ranskan Grand Prix’n menestynein kuljettaja on Michael Schumacher, joka on voittanut kilpailun peräti 8 kertaa (1994-1995, 1997-1998, 2001-2002, 2004 ja 2006).[11] Kukaan muu kuljettaja ei ole voittanut samaa kilpailua yhtä monta kertaa.

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grand Prix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1906 Unkarin lippu 1867–1918 Ferenc Szisz Renault AK Le Mans Raportti
1907 Italian lippu 1861–1946 Felice Nazzaro Fiat 130 HP Dieppe Raportti
1908 Saksan lippu 1871–1918 Christian Lautenschlager Duesenberg Dieppe Raportti
1912 Ranskan lippu Georges Boillot Peugeot L76 Dieppe Raportti
1913 Ranskan lippu Georges Boillot Peugeot L5 Amiens Raportti
1914 Saksan lippu 1871–1918 Christian Lautenschlager Mercedes GP Lyon Raportti
1921 Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Jimmy Murphy Duesenberg Le Mans Raportti
1922 Italian lippu 1861–1946 Felice Nazzaro Fiat 804 Strasbourg Raportti
1923 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Henry Segrave Sunbeam Tours Raportti
1924 Italian lippu 1861–1946 Giuseppe Campari Alfa Romeo P2 Lyon Raportti
1925 Ranskan lippu Robert Benoist Delage 2LCV Montlhery Raportti
1926 Ranskan lippu Jules Goux Bugatti 39A Miramas Raportti
1927 Ranskan lippu Robert Benoist Delage 155B Montlhery Raportti
1928 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu William Grover-Williams Bugatti T35C St. Gaudens Raportti
1929 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu William Grover-Williams Bugatti T35B Le Mans Raportti
1930 Ranskan lippu Philippe Étancelin Bugatti T35C Pau Raportti
1931 Monacon lippu Louis Chiron Bugatti T51 Montlhery Raportti
1932 Italian lippu 1861–1946 Tazio Nuvolari Alfa Romeo B Reims Raportti
1933 Italian lippu 1861–1946 Giuseppe Campari Maserati 8C-3000 Montlhery Raportti
1934 Monacon lippu Louis Chiron Alfa Romeo B Montlhery Raportti
1935 Saksan lippu 1933–1935 Rudolf Caracciola Mercedes-Benz W25 Montlhery Raportti
1936 Ranskan lippu Jean-Pierre Wimille Bugatti T57G Montlhery Raportti
1937 Monacon lippu Louis Chiron Talbot T150C Montlhery Raportti
1938 Natsi-Saksan lippu Manfred von Brauchitsch Mercedes-Benz W154 Reims Raportti
1939 Natsi-Saksan lippu Hermann Müller Auto-Union D Reims Raportti
1947 Monacon lippu Louis Chiron Talbot-Lago 26 Lyon-Parilly Raportti[12]
1948 Ranskan lippu Jean-Pierre Wimille Alfa Romeo 158 Reims Raportti[13]
1949 Monacon lippu Louis Chiron Talbot-Lago Reims Raportti[14]

Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1950 Argentiinan lippu Juan Manuel Fangio Alfa Romeo Reims Raportti[15]
1951 Argentiinan lippu Juan Manuel Fangio
Italian lippu Luigi Fagioli
Alfa Romeo Reims Raportti[16]
1952 Italian lippu Alberto Ascari Ferrari Rouen-Les-Essarts Raportti[17]
1953 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Hawthorn Ferrari Reims Raportti[18]
1954 Argentiinan lippu Juan Manuel Fangio Mercedes Reims Raportti[19]
1956 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Peter Collins Ferrari Reims Raportti[20]
1957 Argentiinan lippu Juan Manuel Fangio Maserati Rouen-Les-Essarts Raportti[21]
1958 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Hawthorn Ferrari Reims Raportti[22]
1959 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Tony Brooks Ferrari Reims Raportti[23]
1960 Australian lippu Jack Brabham Cooper-Climax Reims Raportti[24]
1961 Italian lippu Giancarlo Baghetti Ferrari Reims Raportti[25]
1962 Yhdysvaltain lippu Dan Gurney Porsche Rouen-Les-Essarts Raportti[26]
1963 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jim Clark Lotus-Climax Reims Raportti[27]
1964 Yhdysvaltain lippu Dan Gurney Brabham-Climax Rouen-Les-Essarts Raportti[28]
1965 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jim Clark Lotus-Climax Charade Raportti[29]
1966 Australian lippu Jack Brabham Brabham-Repco Reims Raportti[30]
1967 Australian lippu Jack Brabham Brabham-Repco Le Mans Raportti[31]
1968 Belgian lippu Jacky Ickx Ferrari Rouen-Les-Essarts Raportti[32]
1969 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jackie Stewart Matra-Ford Charade Raportti[33]
1970 Itävallan lippu Jochen Rindt Lotus-Ford Charade Raportti[34]
1971 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jackie Stewart Tyrrell-Ford Paul Ricard Raportti[35]
1972 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jackie Stewart Tyrrell-Ford Charade Raportti[36]
1973 Ruotsin lippu Ronnie Peterson Lotus-Ford Paul Ricard Raportti[37]
1974 Ruotsin lippu Ronnie Peterson Lotus-Ford Dijon Raportti[38]
1975 Itävallan lippu Niki Lauda Ferrari Paul Ricard Raportti[39]
1976 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Hunt McLaren-Ford Paul Ricard Raportti
1977 Yhdysvaltain lippu Mario Andretti Lotus-Ford Dijon Raportti
1978 Yhdysvaltain lippu Mario Andretti Lotus-Ford Paul Ricard Raportti
1979 Ranskan lippu Jean-Pierre Jabouille Renault Dijon Raportti
1980 Australian lippu Alan Jones Williams-Ford Paul Ricard Raportti
1981 Ranskan lippu Alain Prost Renault Dijon Raportti
1982 Ranskan lippu René Arnoux Renault Paul Ricard Raportti
1983 Ranskan lippu Alain Prost Renault Paul Ricard Raportti
1984 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-TAG Dijon Raportti
1985 Brasilian lippu Nélson Piquet Brabham-BMW Paul Ricard Raportti
1986 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Williams-Honda Paul Ricard Raportti
1987 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Williams-Honda Paul Ricard Raportti
1988 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-Honda Paul Ricard Raportti
1989 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-Honda Paul Ricard Raportti
1990 Ranskan lippu Alain Prost Ferrari Paul Ricard Raportti
1991 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Williams-Renault Magny Cours Raportti
1992 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Williams-Renault Magny Cours Raportti
1993 Ranskan lippu Alain Prost Williams-Renault Magny Cours Raportti
1994 Saksan lippu Michael Schumacher Benetton-Ford Magny Cours Raportti
1995 Saksan lippu Michael Schumacher Benetton-Renault Magny Cours Raportti
1996 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Damon Hill Williams-Renault Magny Cours Raportti
1997 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari Magny Cours Raportti
1998 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari Magny Cours Raportti
1999 Saksan lippu Heinz-Harald Frentzen Jordan-Mugen-Honda Magny Cours Raportti
2000 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard McLaren-Mercedes Magny Cours Raportti[40]
2001 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari Magny Cours Raportti[41]
2002 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari Magny Cours Raportti[42]
2003 Saksan lippu Ralf Schumacher Williams-BMW Magny Cours Raportti[43]
2004 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari Magny Cours Raportti[44]
2005 Espanjan lippu Fernando Alonso Renault Magny Cours Raportti[45]
2006 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari Magny Cours Raportti[46]
2007 Suomen lippu Kimi Räikkönen Ferrari Magny-Cours Raportti[47]
2008 Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari Magny-Cours Raportti[48]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Massa Leads Dominant Ferrari 1-2 in France F1 News. 22.6.2008. Autosport.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  2. Barretto, Lawrence: Formula 1's French GP to Return at Paul Ricard in 2018 F1 News. 5.12.2016. Autosport.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  3. 1950 French Grand Prix - Race Result Formula 1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  4. Reims-Gueux Circuits. ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  5. Rouen-Les-Essarts Circuits. ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  6. Circuit Charade Circuits. ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  7. Bugatti Circuit Circuits. ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  8. a b Circuit Paul Ricard Circuits. ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  9. Dijon-Prenois Circuits. ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  10. a b Circuit de Nevers Magny-Cours Circuits. ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  11. Schumacher Cruises to 8th French GP Win F1 News. 16.7.2005. Autosport.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  12. 1947 ACF GP ChicaneF1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  13. 1948 ACF GP ChicaneF1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  14. 1949 French GP ChicaneF1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  15. French Grand Prix 1950 ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  16. Fangio wins in Fagioli's car ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  17. Ascari and Ferrari dominate throughout ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  18. Hawthorn wins a French epic ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  19. Mercedes a class apart on return to competition ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  20. Collins wins again to take championship lead ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  21. Three from three for Fangio in France ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  22. Hawthorn wins on Fangio's farewell ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  23. Brooks conquers conditions as rivals wilt ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  24. Brabham wins again as rear engine powered cars dominate ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  25. Baghetti makes history with debut win ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  26. Gurney gives Porsche its sole win ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  27. Clark makes it a hat-trick ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  28. Gurney gives Brabham his first win ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  29. Clark wins in two-year-old reserve Lotus ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  30. Brabham makes history with Reims win ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  31. Brabham cruises to Le Mans win ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  32. Ickx's first victory darkened by Schlesser death ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  33. Stewart opens up substantial lead ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  34. Rindt assumes strong lead with Clermont-Ferrand win ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  35. Stewart leads Cevert home for Tyrrell 1-2 ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  36. Marko blinded by stone as Stewart wins ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  37. Peterson's turn for a slice of luck ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  38. Peterson wins, Lauda slams 'stupid circuit' ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  39. Lauda holds off Hunt at Paul Ricard ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  40. MOBIL 1 GRAND PRIX DE FRANCE 2000 - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  41. MOBIL 1 GRAND PRIX DE FRANCE 2001 - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  42. MOBIL 1 GRAND PRIX DE FRANCE 2002 - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  43. MOBIL 1 GRAND PRIX DE FRANCE 2003 - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  44. FORMULA 1 MOBIL 1 GRAND PRIX DE FRANCE 2004 - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  45. Alonso proves his class in France ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  46. Schumacher leads Ferrari's French charge ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  47. Ferrari hit back with French one-two ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  48. Massa pips Raikkonen in Ferrari one-two ESPN. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)