Formula 1 -kausi 1995

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1995
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 46.
Kilpailuja 17
Kuljettajia 35
Valmistajia 13
Moottoreiden valmistajat Yhdistynyt kuningaskunta Ford (5 tallia)
Ranska Renault (2 tallia)
Ranska Peugeot (1 talli)
Italia Ferrari (1 talli)
Saksa Mercedes (1 talli)
Japani Mugen-Honda (1 talli)
Japani Yamaha (1 talli)
Yhdistynyt kuningaskunta Hart (1 talli)
Rengasvalmistaja(t) G Goodyear
Kuljettajien mestari Saksa Michael Schumacher (102 p.)
Valmistajien mestari Yhdistynyt kuningaskunta Benetton (137 p.)
Eniten voittoja Saksa Michael Schumacher (9 kpl)
← 1994 1996 →

Formula 1 -kausi 1995 oli Formula 1 -sarjan 46. maailmanmestaruuskausi.

Kausi päättyi saksalaisen Michael Schumacherin ylivoimaiseen voittoon, hän ajoi Benetton -tallin autoa. Benetton voitti myös valmistajien maailmanmestaruuden. Damon Hill oli kolmannen kerran peräkkäin MM-pisteissä kolmen parhaan joukossa.

Urheilulliset säädökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pisteiden jakautuminen tapahtui seuraavasti: 10, 6, 4, 3, 2, 1.
  • Kaikki osakilpailut laskettiin mukaan pisteisiin.

Tekniset säädökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahdetut moottorit olivat kiellettyjä (jo kaudesta 1989 lähtien).
  • Moottorien sylinteritilavuus laskettiin 3500 cm³:sta 3000 cm³:iin

Kauden summaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1995 säännöt olivat muuttuneet joiltakin osin ratkaisevasti lähinnä Imolan mustan viikonlopun johdosta.

Benetton -talli sai käyttöönsä Renault’n moottorit. Michael Schumacher voitti yhdeksän 17:stä GP:stä ja saavutti uransa toisen maailmanmestaruuden.

Kauden kaikki kilpailut yhtä lukuun ottamatta voitettiin Renault’n moottereilla. Montrealissa Jean Alesi ajoi voiton Ferrarilla.

Damon Hill sai vastaansa paljon kritiikkiä kauden 1995 aikana, monesti omien ajovirheidensä seurauksena. Lisäksi kiistanalainen törmäys Schumacherin kanssa Britannian Grand Prix’ssä lisäsi paineita. Britti kärsi myös teknisistä ongelmista Williams-autonsa kanssa, jolloin hän antoi Schumacherille helpohkon mestaruuden.

Mika Häkkinen ajoi hengenvaarallisen ulosajon Australian GP:ssä. Vain lääkäreiden nopea toiminta pelasti hänen henkensä.

Nigel Mansell teki paluun sarjaan McLarenin ratissa. Britti ei kuitenkaan mahtunut tallin autoon ja hän ei pystynyt osallistumaan kauden kahteen ensimmäiseen kilpailuun. Rattiin päästyään tallitoveri Häkkinen kuitenkin voitti hänet, eikä vanhan mestarin vauhti enää tyydyttänytkään McLarenia. Mark Blundell korvasikin Mansellin viidennestä kilpailusta eteenpäin.

Kausi 1995 oli viimeinen Jean Alesille ja Gerhard Bergerille Ferrarilla. Molemmat vaihtoivat Benettonille kaudeksi 1996 ikään kuin korvaukseksi siitä, kun Michael Schumacherin mukana Ferrarille meni myös muuta henkilökuntaa.

Tallit ja kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talli Valmistaja Runko Moottori Renkaat Nro Kuljettajat Kilpailut Testikuljettajat
Yhdistynyt kuningaskunta Mild Seven Benetton Renault Benetton B195 Renault RS7 3.0 V10 G 1 Saksa Michael Schumacher Kaikki
2 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Kaikki
Yhdistynyt kuningaskunta Nokia Tyrrell Yamaha Tyrrell 023 Yamaha OX10C 3.0 V10 G 3 Japani Ukyo Katayama 1–13, 15–17 Italia Gabriele Tarquini
Italia Gabriele Tarquini 14
4 Suomi Mika Salo Kaikki
Yhdistynyt kuningaskunta Rothmans Williams Renault Williams FW17
FW17B
Renault RS7 3.0 V10 G 5 Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Kaikki Ranska Jean-Christophe Boullion
6 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard Kaikki
Yhdistynyt kuningaskunta Marlboro McLaren Mercedes McLaren MP4-10
MP4-10B
MP4-10C
Mercedes FO 110 3.0 V10 G 7 Yhdistynyt kuningaskunta Mark Blundell 1–2, 5–17 Tanska Jan Magnussen
Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell 3–4
8 Suomi Mika Häkkinen 1–14, 16–17
Tanska Jan Magnussen 15
Yhdistynyt kuningaskunta Footwork Hart Footwork FA16 Hart 830 3.0 V8 G 9 Italia Max Papis 8–14
Italia Gianni Morbidelli 1–7, 15–17
10 Japani Taki Inoue Kaikki
Yhdistynyt kuningaskunta MTV Simtek Ford Simtek S951 Ford EDB 3.0 V8 G 11 Italia Domenico Schiattarella 1–5 Japani Hideki Noda
12 Alankomaat Jos Verstappen 1–5
Irlanti Total Jordan Peugeot Jordan 195 Peugeot A10 3.0 V10 G 14 Brasilia Rubens Barrichello Kaikki
15 Yhdistynyt kuningaskunta Eddie Irvine Kaikki
Yhdistynyt kuningaskunta Pacific Team Lotus Pacific PR02 Ford EDC 3.0 V8 G 16 Belgia Bertrand Gachot 1–8, 15–17
Italia Giovanni Lavaggi 9–12
Sveitsi Jean-Denis Délétraz 13–14
17 Italia Andrea Montermini Kaikki
Italia Parmalat Forti Ford Forti FG01 Ford EDD 3.0 V8 G 21 Brasilia Pedro Diniz Kaikki
22 Brasilia Roberto Moreno Kaikki
Italia Minardi Scuderia Italia Minardi M195 Ford EDM 3.0 V8 G 23 Italia Pierluigi Martini 1–9
Portugali Pedro Lamy 10–17
24 Italia Luca Badoer Kaikki
Ranska Ligier Gitanes Blondes Ligier JS41 Mugen-Honda MF-301 3.0 V10 G 25 Japani Aguri Suzuki 13, 9, 15–16
Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle 4–8, 10–14, 17
26 Ranska Olivier Panis Kaikki
Italia Scuderia Ferrari Ferrari 412T2 Ferrari 044/1 3.0 V12 G 27 Ranska Jean Alesi Kaikki Italia Nicola Larini
28 Itävalta Gerhard Berger Kaikki
Sveitsi Red Bull Sauber Ford Sauber C14 Ford ECA Zetec-R 3.0 V8 G 29 Itävalta Karl Wendlinger 1–4, 16–17
Ranska Jean-Christophe Boullion 5–15
30 Saksa Heinz-Harald Frentzen Kaikki

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu Päivämäärä Rata Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Brasilia Brasilian Grand Prix 26. maaliskuuta Interlagos Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
2 Argentiina Argentiinan Grand Prix 9. huhtikuuta Oscar Gálvez Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Raportti
3 San Marino San Marinon Grand Prix 30. huhtikuuta Imola Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Raportti
4 Espanja Espanjan Grand Prix 14. toukokuuta Catalunya Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
5 Monaco Monacon Grand Prix 28. toukokuuta Monaco Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
6 Kanada Kanadan Grand Prix 11. kesäkuuta Circuit Gilles Villeneuve Ranska Jean Alesi Ferrari Raportti
7 Ranska Ranskan Grand Prix 2. heinäkuuta Magny-Cours Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
8 Yhdistynyt kuningaskunta Britannian Grand Prix 16. heinäkuuta Silverstone Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Benetton-Renault Raportti
9 Saksa Saksan Grand Prix 30. heinäkuuta Hockenheimring Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
10 Unkari Unkarin Grand Prix 13. elokuuta Hungaroring Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Raportti
11 Belgia Belgian Grand Prix 27. elokuuta Spa-Francorchamps Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
12 Italia Italian Grand Prix 10. syyskuuta Monza Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Benetton-Renault Raportti
13 Portugali Portugalin Grand Prix 24. syyskuuta Estoril Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard Williams-Renault Raportti
14 Eurooppa Euroopan Grand Prix 1. lokakuuta Nürburgring Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
15 Tyynenmeren yhteisö Tyynenmeren Grand Prix 22. lokakuuta TI Circuit Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
16 Japani Japanin Grand Prix 29. lokakuuta Suzuka Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
17 Australia Australian Grand Prix 12. marraskuuta Adelaide Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Raportti

MM-lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Talli Pisteet
1. Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault 102
2. Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault 69
3. Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard Williams-Renault 49
4. Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Benetton-Renault 44
5. Ranska Jean Alesi Ferrari 42
6. Itävalta Gerhard Berger Ferrari 31
7. Suomi Mika Häkkinen McLaren-Mercedes 17
8. Ranska Olivier Panis Ligier-Mugen-Honda 16
9. Saksa Heinz-Harald Frentzen Sauber-Ford 15
10. Yhdistynyt kuningaskunta Mark Blundell McLaren-Mercedes 13
11. Brasilia Rubens Barrichello Jordan-Peugeot 11
12. Yhdistynyt kuningaskunta Eddie Irvine Jordan-Peugeot 10
13. Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Ligier-Honda 7
14. Suomi Mika Salo Tyrrell-Yamaha 5
15. Italia Gianni Morbidelli Arrows-Hart 5
16. Ranska Jean-Christophe Boullion Sauber-Ford 3
17. Japani Aguri Suzuki Ligier-Mugen-Honda 1

Valmistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Valmistaja Pisteet
1. Yhdistynyt kuningaskunta Benetton-Renault 137
2. Yhdistynyt kuningaskunta Williams-Renault 112
3. Italia Ferrari 73
4. Yhdistynyt kuningaskunta McLaren-Mercedes 30
5. Ranska Ligier-Mugen-Honda 24
6. Irlanti Jordan-Peugeot 21
7. Sveitsi Sauber-Ford 18
8. Yhdistynyt kuningaskunta Footwork-Hart 5
9. Yhdistynyt kuningaskunta Tyrrell-Yamaha 5
10. Italia Minardi-Ford 1
11. Yhdistynyt kuningaskunta Simtek-Ford 0
12. Italia Forti-Ford 0
13. Yhdistynyt kuningaskunta Pacific-Ford 0