Italian Grand Prix

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italia Italian Grand Prix
Monza track map.svg
Rata Autodromo Nazionale Monza
Sijainti Monza, Italia
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 5,793 km
Kilpailun pituus 53 kierrosta, 306,720 km
Eniten voittoja
Kuljettajat Saksa Michael Schumacher (5)
Tallit Ferrari (18)
Viimeisin kilpailu (2017):
Voittaja Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton (Mercedes)
Voittoaika 1:15.32,312
Toinen Suomi Valtteri Bottas (Mercedes)
Kolmas Saksa Sebastian Vettel (Ferrari)
Paalupaikka
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton (Mercedes)
Paaluaika 1.35,554
Nopein kierros
Kuljettaja Australia Daniel Ricciardo (Red Bull Racing)
Kierrosaika 1.23,361 (kierroksella 49)

Italian Grand Prix (ital. Gran Premio d’Italia) on Monzassa Italiassa järjestettävä vuosittainen Formula 1 -sarjan osakilpailu.

Italian Grand Prix järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1921 ja Monzassa vuonna 1922. Formula 1:n MM-sarjaan se on kuulunut jo ensimmäisestä Formula 1 -kaudesta 1950 lähtien.[1] Kaudella 1980 kilpailu ajettiin poikkeuksellisesti Imolan radalla.[2]

Eniten voittoja on Michael Schumacherilla, yhteensä viisi. Nico Rosberg on vuoden 2016 voitollaan toistaiseksi ainoa Suomen kansalainen, joka on voittanut kilpailun.[3]

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punataustaiset kilpailut eivät kuuluneet Formula 1:n MM-sarjaan.

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1921 Ranska Jules Goux Ballot Montichiari Raportti
1922 Italia Pietro Bordino Fiat Monza Raportti
1923 Italia Carlo Salamano Fiat Monza Raportti
1924 Italia Antonio Ascari Alfa Romeo Monza Raportti
1925 Italia Gastone Brilli-Peri Alfa Romeo Monza Raportti
1926 Ranska Louis Charavel Bugatti Monza Raportti
1927 Ranska Robert Benoist Delage Monza Raportti
1928 Monaco Louis Chiron Bugatti Monza Raportti
1931 Italia Giuseppe Campari
Italia Tazio Nuvolari
Alfa Romeo Monza Raportti
1932 Italia Tazio Nuvolari Alfa Romeo Monza Raportti
1933 Italia Luigi Fagioli Alfa Romeo Monza Raportti
1934 Saksa Rudolf Caracciola
Italia Luigi Fagioli
Mercedes-Benz Monza Raportti
1935 Saksa Hans Stuck Auto Union Monza Raportti
1936 Saksa Bernd Rosemeyer Auto Union Monza Raportti
1937 Saksa Rudolf Caracciola Mercedes-Benz Livorno Raportti
1938 Italia Tazio Nuvolari Auto Union Monza Raportti
1947 Italia Carlo Felice Trossi Alfa Romeo Milano Raportti[4]
1948 Ranska Jean-Pierre Wimille Alfa Romeo Torino Raportti[5]
1949 Italia Alberto Ascari Ferrari Monza Raportti[6]
1950 Italia Giuseppe Farina Alfa Romeo Monza Raportti[7]
1951 Italia Alberto Ascari Ferrari Monza Raportti[8]
1952 Italia Alberto Ascari Ferrari Monza Raportti[9]
1953 Argentiina Juan Manuel Fangio Maserati Monza Raportti[10]
1954 Argentiina Juan Manuel Fangio Mercedes Monza Raportti[11]
1955 Argentiina Juan Manuel Fangio Mercedes Monza Raportti[12]
1956 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Maserati Monza Raportti[13]
1957 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Vanwall Monza Raportti[14]
1958 Yhdistynyt kuningaskunta Tony Brooks Vanwall Monza Raportti[15]
1959 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Cooper-Climax Monza Raportti[16]
1960 Yhdysvallat Phil Hill Ferrari Monza Raportti[17]
1961 Yhdysvallat Phil Hill Ferrari Monza Raportti[18]
1962 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Monza Raportti[19]
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Lotus-Climax Monza Raportti[20]
1964 Yhdistynyt kuningaskunta John Surtees Ferrari Monza Raportti[21]
1965 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart BRM Monza Raportti[22]
1966 Italia Ludovico Scarfiotti Ferrari Monza Raportti[23]
1967 Yhdistynyt kuningaskunta John Surtees Honda Monza Raportti[24]
1968 Uusi-Seelanti Denny Hulme McLaren-Ford Monza Raportti[25]
1969 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Matra-Ford Monza Raportti[26]
1970 Sveitsi Clay Regazzoni Ferrari Monza Raportti
1971 Yhdistynyt kuningaskunta Peter Gethin BRM Monza Raportti
1972 Brasilia Emerson Fittipaldi Lotus-Ford Monza Raportti
1973 Ruotsi Ronnie Peterson Lotus-Ford Monza Raportti
1974 Ruotsi Ronnie Peterson Lotus-Ford Monza Raportti
1975 Sveitsi Clay Regazzoni Ferrari Monza Raportti
1976 Ruotsi Ronnie Peterson March-Ford Monza Raportti
1977 Yhdysvallat Mario Andretti Lotus-Ford Monza Raportti
1978 Itävalta Niki Lauda Brabham-Alfa Romeo Monza Raportti
1979 Etelä-Afrikka Jody Scheckter Ferrari Monza Raportti
1980 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Ford Imola Raportti[2]
1981 Ranska Alain Prost Renault Monza Raportti
1982 Ranska René Arnoux Renault Monza Raportti
1983 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW Monza Raportti
1984 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG Monza Raportti
1985 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Monza Raportti
1986 Brasilia Nelson Piquet Williams-Honda Monza Raportti
1987 Brasilia Nelson Piquet Williams-Honda Monza Raportti
1988 Itävalta Gerhard Berger Ferrari Monza Raportti
1989 Ranska Alain Prost McLaren-Honda Monza Raportti
1990 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Monza Raportti
1991 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams-Renault Monza Raportti
1992 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Monza Raportti
1993 Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Monza Raportti
1994 Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Williams-Renault Monza Raportti
1995 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Benetton-Renault Monza Raportti
1996 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti
1997 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes Monza Raportti
1998 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti
1999 Saksa Heinz-Harald Frentzen Jordan-Mugen-Honda Monza Raportti
2000 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti
2001 Kolumbia Juan Pablo Montoya Williams-BMW Monza Raportti
2002 Brasilia Rubens Barrichello Ferrari Monza Raportti
2003 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti
2004 Brasilia Rubens Barrichello Ferrari Monza Raportti
2005 Kolumbia Juan Pablo Montoya McLaren-Mercedes Monza Raportti
2006 Saksa Michael Schumacher Ferrari Monza Raportti
2007 Espanja Fernando Alonso McLaren-Mercedes Monza Raportti
2008 Saksa Sebastian Vettel Toro Rosso-Ferrari Monza Raportti
2009 Brasilia Rubens Barrichello Brawn-Mercedes Monza Raportti
2010 Espanja Fernando Alonso Ferrari Monza Raportti
2011 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault Monza Raportti
2012 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton McLaren-Mercedes Monza Raportti
2013 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault Monza Raportti
2014 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Monza Raportti
2015 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Monza Raportti
2016 Saksa Nico Rosberg Mercedes Monza Raportti
2017 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Monza Raportti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Autodromo Nazionale Monza Circuits. ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  2. a b Piquet assumes championship lead with victory ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  3. Rosberg Dominates and Closes Points Gap F1 News. 4.9.2016. Autosport.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  4. 1947 Italian GP ChicaneF1.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  5. 1948 Italian GP ChicaneF1.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  6. 1949 Italian GP ChicaneF1.com. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  7. Farina takes title as rivals falter ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  8. Skullduggery and farce but Ascari sets up a grande finale ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  9. Ascari rounds off dominant season with home win ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  10. Fangio brings down curtain on Ascari era ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  11. Fangio wins but it's Moss who steals the show ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  12. Mercedes bows out with another Fangio win ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  13. Collins generosity helps Fangio to title ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  14. Moss completes season with win in Italy ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  15. Brilliant Brooks keeps the title race alive ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  16. Moss and Cooper outfox Ferrari ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  17. Hill nets first for America but Brabham is crowned champion ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  18. Hill crowned champion in tragic circumstances ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  19. Hill tightens his grip on title ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  20. Clark seals title with fifth victory ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  21. Surtees delights Tifosi with win ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  22. Stewart wins his maiden grand prix ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  23. Scarfiotti wins as Brabham is crowned champion ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  24. Surtees wins Monza classic ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  25. Hulme rejoins title battle ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)
  26. Stewart seals title in thrilling fashion ESPN. Viitattu 2.7.2017. (englanniksi)