Italian Grand Prix 2006

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italia Italian Grand Prix 2006
15. osakilpailu 18 osakilpailusta kaudella 2006
Circuit Monza.png
Päivämäärä 10. syyskuuta 2006
Sijainti Autodromo Nazionale Monza, Monza, Italia
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 5,793
Kilpailun pituus 53 kierrosta, 307,029 km
Sää Lämmin, aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Suomi Kimi Räikkönen (McLaren)
Paaluaika 1.21,484
Nopein kierros
Kuljettaja Suomi Kimi Räikkönen (McLaren)
Kierrosaika 1.22,559 (kierroksella 13)
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Michael Schumacher (Ferrari)
Toinen Suomi Kimi Räikkönen (McLaren)
Kolmas Puola Robert Kubica (BMW Sauber)

Italian Grand Prix 2006 oli Formula 1 -kauden 2006 15. kilpailu. Se ajettiin Monzan radalla Italiassa 8.10. syyskuuta 2006. Kilpailun voitti Michael Schumacher.

Katsaus kilpailuviikonloppuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu oli kauden MM-tittelin ratkaisun kannalta merkittävä, sillä kilpailun voittanut ja sarjan kakkospaikkaa pitävä Ferrari-tallin Michael Schumacher kutisti Renault-tallin Fernando Alonson pistejohdon kahdestatoista pisteestä kahteen pisteeseen. Schumacher otti uransa 90. voittonsa helpon oloisesti, jättäen taakseen paalupaikalta startanneen Mclaren-kuljettaja Kimi Räikkösen onnistuneen varikkotaktiikkansa ansiosta. Räikkönen tuli ensimmäistä kertaa tankkaukseen ja renkaidenvaihtoon kaksi kierrosta Schumacheria aikaisemmin, ja näiden kierrosten aikana saksalainen onnistui takomaan niin paljon parempia kierrosaikoja kuin Räikkönen, että tämä pystyi pitämään ykkössijansa vielä oman varikkopysähdyksensä jälkeen. Molemmat kuljettajat ajoivat kilpailun kahden varikkopysähdyksen taktiikalla, eivätkä toiset pysähdykset enää muuttaneet järjestystä. Molemmat pystyivät ajamaan kilpailun lopun varmistellen sijoitustaan, sillä Räikkösen ero maalissa Schumacheriin oli 8 sekuntia, ja kolmantena maaliin tulleeseen Robert Kubicaan lähes 20 sekuntia.

Kilpailun suurin yllättäjä oli hienon kilpailun hieman muuta kärkiryhmää hitaammalla autolla ajanut BMW Sauberin Kubica, joka kipusi ensimmäisenä puolalaisena kautta historian palkintokorokkeelle F-ykkösissä. Suorituksen arvoa lisää vielä se, että tämä oli Jacques Villeneuven BMW Sauberilla korvanneelle nuorukaiselle vasta uran kolmas F1-osakilpailu. Jo aika-ajoissa alkukaudesta heikommassa vireessä ollut BMW Sauber teki selväksi, että se tulee olemaan todella varteenotettava ehdokas voittokamppailuun. Tallin kokenut saksalaiskuljettaja Nick Heidfeld ajoi itsensä aika-ajossa kolmanteen lähtöruutuun, jääden paalupaikka-ajasta alle 2 sekunnin kymmenesosaa. Kubica jäi tallikaveristaan hieman alle puoli sekuntia, sijoittuen kuudenneksi. Molemmat kuljettajat lähtivät hyvin viivalta, Heidfeld onnistui ohittamaan toisena startanneen Schumacherin, ja Kubica Ferrari-kuljettaja Felipe Massan sekä Hondan Jenson Buttonin. Heidfeld joutui kuitenkin luovuttamaan kakkospaikkansa takaisin Schumacherille heti ensimmäisessä mutkassa, hetkeä myöhemmin myös Kubica tuli ohi, eipä aikaakaan niin myös Massa ja Button ohittivat selvästi hitaamman Sauberin. Varikon ylinopeudesta saatu varikonläpiajorangaistus pilasi miehen kisan lopullisesti, vaikka tämä onnistuikin ajamaan lopulta kahdeksanneksi, ansaiten siitä yhden MM-pisteen. Kubicankaan kilpailu ei missään vaiheessa ollut helppo, sillä Massa kärkkyi ohituspaikkaa lähes koko kilpailun ajan. Sauberin nopeus Monzan pitkillä suorilla oli kuitenkin liikaa muuten nopeammalle Ferrarille. Sauberin varikkotaktiikka ei kuitenkaan toiminut täydellisesti, ja kilpailijoitaan myöhemmin molemmille varikkopysähdyksille tullut puolalainen onnistui pitämään sijoituksensa vain ensimmäisellä kerralla. Peräkkäisiltä sijoilta toista kertaa varikolle tulleet Kubica ja Renault'n Fernando Alonso tulivat aivan rinta rinnan ulos varikolta, ja kokeneempi Alonso veti kiihdytyksessä pidemmän korren. Pari kierrosta myöhemmin saatiin kilpailuun aivan uutta dramatiikkaa. Pitkän, lähes 350 kilometriä tunnissa ajettavan pääsuoran päässä Renault-talli koki kauden ensimmäisen konerikkonsa, kun Alonson moottori räjähti näyttävästi, ja kuin lahjana Kubicalle, tämän takana ajanut Massa ajautui suoraan Renault'n ulos laskemaan öljyvanaan. Bridgestonen renkaista katosi pito hetkessä, eikä brasilialaisen auttanut muuta kun jarruttaa niin lujaa kuin mahdollista ensimmäiseen shikaaniin tullessa. Auto ei pysähtynyt ajoissa, ja Massa joutui ajamaan mutkan suoraksi. Auto säilyi ehjänä, mutta eturenkaat menivät aivan piloille jarrutuksessa, ja mies joutui ajamaan varikolle. Kubica sai nyt ajaa viimeiset kahdeksan kierrosta rauhassa, Massan pudotessa yhdeksänneksi ulos MM-pisteiltä.

Epäonnistumisia ja rangaistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko viikonlopun epäonnisin mies oli kiistatta Fernando Alonso. Lauantain aika-ajossa Renault'n oikea takarengas puhkesi ratkaisevalla hetkellä kolmannessa ja viimeisessä sessiossa, juuri ennen nopeiden kierrosten aloittamista. Renkaan riekaleet tuhosivat lähes kaikki auton aerodynamiikkaosat renkaan läheltä vieden suuren osan auton downforcesta. Kuin ihmeen kaupalla MM-sarjaa johtava espanjalainen onnistui ajamaan viidenneksi nopeimman ajan. Kilpailun tuomaristo kuitenkin langetti tälle rangaistuksen Felipe Massan nopean kierroksen hidastamisesta. Rangaistuksen oikeellisuutta kritisoitiin laajalti, mutta lopputulos oli, että Alonson viimeisessä sessiossa ajetut kolme nopeinta kierrosaikaa hylättiin, joka pudotti miehen vasta kymmenenteen lähtöruutuun. Alonso kuitenkin paikkasi tilannetta kilpailussa erinomaisesti, ja ilman konerikkoa hän olisi mitä luultavimmin sijoittunut kolmanneksi.

Muita epäonnistujia olivat Toyotan Ralf Schumacher, jonka yhden pysähdyksen taktiikka toi kolmantenatoista startanneelle saksalaisella vasta viidennentoista sijan tallikaveri Jarno Trullin ajaessa samanlaisella taktiikalla seitsemänneksi. Super Agurilla neljännen kisaansa ajanut Sakon Yamamoto joutui jättämään kilpailun jälleen kesken teknisen vian vuoksi; japanilainen tulokas ei ole vielä kertaakaan urallaan päässyt maaliin asti F1-kilpailussa.

Schumacherin ilmoitus uran lopetuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu oli kokonaan jäädä taka-alalle viikonloppuna, sillä kaikkien päähuomio oli kiinnittynyt Ferrari-tallin ilmoitukseen julkistaa seuraavan kauden kuljettajansa kilpailun jälkeen. Kilpailun palkintojenjaon aikana lehdistölle jaettiin tiedote, jonka mukaan seitsenkertainen maailmanmestari ja kilpailun voittaja Michael Schumacher aikoo lopettaa uransa tähän kauteen, ja että Ferrarilla ajavat kaudella 2007 Kimi Räikkönen ja Felipe Massa. Kilpailun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Schumacher ilmoitti eläkkeelle jäämisestään itse, ja piti kiitospuheen. Ferrarin ilmoituksen ja MTV3:n mukaan MTV3 ilmoitti ensimmäisenä maailmassa Schumin eläkkeelle jäämisestä ja Kimin siirtymisestä Ferrarille.

Lähtöjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kuljettaja Talli
1. Suomi Kimi Räikkönen McLaren
2. Saksa Michael Schumacher Ferrari
3. Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber
4. Brasilia Felipe Massa Ferrari
5. Iso-Britannia Jenson Button Honda
6. Puola Robert Kubica BMW Sauber
7. Espanja Pedro de la Rosa McLaren
8. Brasilia Rubens Barrichello Honda
9. Italia Giancarlo Fisichella Renault
10. Espanja Fernando Alonso [1] Renault
11. Italia Jarno Trulli Toyota
12. Saksa Nico Rosberg Williams
13. Saksa Ralf Schumacher Toyota
14. Iso-Britannia David Coulthard Red Bull
15. Yhdysvallat Scott Speed Toro Rosso
16. Itävalta Christian Klien Red Bull
17. Italia Vitantonio Liuzzi Toro Rosso
18. Alankomaat Christijan Albers MF1
19. Australia Mark Webber Williams
20. Portugali Tiago Monteiro MF1
21. Japani Takuma Sato Super Aguri
22. Japani Sakon Yamamoto Super Aguri

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Saksa Michael Schumacher Ferrari 53 1.14.51,975 2 10
2 3 Suomi Kimi Räikkönen McLaren 53 +8,046 1 8
3 17 Puola Robert Kubica BMW Sauber 53 +26,414 6 6
4 2 Italia Giancarlo Fisichella Renault 53 +32,045 9 5
5 12 Iso-Britannia Jenson Button Honda 53 +32,685 5 4
6 11 Brasilia Rubens Barrichello Honda 53 +42,409 8 3
7 8 Italia Jarno Trulli Toyota 53 +44,662 11 2
8 16 Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber 53 +45,309 3 1
9 6 Brasilia Felipe Massa Ferrari 53 +45,995 4
10 9 Australia Mark Webber Williams 53 +1.12,602 19
11 15 Itävalta Christian Klien Red Bull 52 +1 kierr. 16
12 14 Iso-Britannia David Coulthard Red Bull 52 +1 kierr. 14
13 21 Yhdysvallat Scott Speed Toro Rosso 52 +1 kierr. 15
14 20 Italia Vitantonio Liuzzi Toro Rosso 52 +1 kierr. 17
15 7 Saksa Ralf Schumacher Toyota 52 +1 kierr. 13
16 22 Japani Takuma Sato Super Aguri 51 +2 kierr. 21
17 19 Alankomaat Christijan Albers MF1 51 +2 kierr. 18
Kesk. 18 Portugali Tiago Monteiro MF1 44 Jarrut 20
Kesk. 1 Espanja Fernando Alonso Renault 43 Moottori 10
Kesk. 4 Espanja Pedro de la Rosa McLaren 20 Moottori 7
Kesk. 23 Japani Sakon Yamamoto Super Aguri 18 Hydrauliikka 22
Kesk. 10 Saksa Nico Rosberg Williams 9 Vetoakseli 12

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]