Brasilian Grand Prix 2006

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brasilia Brasilian Grand Prix 2006
18. osakilpailu 18 osakilpailusta kaudella 2006.
Päivämäärä 22. lokakuuta 2006
Sijainti Autódromo José Carlos Pace, São Paulo, Brasilia
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 4,309 km
Kilpailun pituus 71 kierrosta, 305,909 km
Sää Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Felipe Massa
(Ferrari)
Paaluaika 1.10,680
Palkintokoroke
Voittaja Brasilia Felipe Massa
(Ferrari)
Toinen Espanja Fernando Alonso
(Renault)
Kolmas Yhdistynyt kuningaskunta Jenson Button
(Honda)
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Michael Schumacher
(Ferrari)
Kierrosaika 1.12,162 (kierroksella 70)

Brasilian Grand Prix 2006 (virallisesti Formula 1 Grande Prêmio do Brasil 2006) oli Formula 1 -kauden 2006 18. ja viimeinen osakilpailu, joka ajettiin 20.22. lokakuuta 2006 Autódromo José Carlos Pacen moottoriradalla Brasiliassa.

Kauden viimeisessä kilpailussa ratkaistiin kuljettajien ja valmistajien maailmanmestaruudet, jotka menivät Fernando Alonsolle ja Renault'lle. Kilpailu jäi kuitenkin useimpien mieleen parhaiten, kaikkien aikojen menestyneimmän F1-kuljettajan Michael Schumacherin uran viimeisenä kilpailuna (Teki myöhemmin paluun kaudelle 2010). Osakilpailu on ollut toistaiseksi viimeinen, jossa on ollut sallittua käyttää V10-moottoria. Ainoa talli, joka käytti V10-moottoria oli Toro Rosso.

Viikonlopun aikataulu ja sää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivä Aikataulu Sessio Sää Ilma Rata Kosteus
Paik. Suomi
20. lokakuuta 11:00–12:00 16:00–17:00 1. vapaat harjoitukset Aurinkoinen 20–22 °C 27–35 °C 64–75 %
14:00–15:00 19:00–20:00 2. vapaat harjoitukset Aurinkoinen 21 °C 29–30 °C 69–73 %
21. lokakuuta 11:00–12:00 16:00–17:00 3. vapaat harjoitukset Aurinkoinen 20–21 °C 37–41 °C 68 %
14:00–15:00 19:00–20:00 Aika-ajot Aurinkoinen 21 °C 30–38 °C 63 %
22. lokakuuta 14:00–16:00 19:00–21:00 Kilpailu Aurinkoinen 23–25 °C 30–46 °C 53–56 %
Lähde:[1]

Vapaat harjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spyker MF1 -tallin kolmoskuljettaja Ernesto Viso pääsi ajamaan perjantain ensimmäisissä vapaissa harjoituksissa.[2]

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajot ajettiin lauantaina 21. lokakuuta 2006 klo 14 paikallista aikaa alkaen. Paalupaikan otti Ferrarin brasilialainen Felipe Massa. Suomen Kimi Räikkönen oli toinen ja Italian Jarno Trulli kolmas. Michael Schumacherin haaveet kahdeksannesta maailmanmestaruudesta kokivat kovan kolauksen, kun hänen autoonsa iski mekaaninen vika viimeisessä sessiossa, eikä hän saanut aikaa ollenkaan. Näin ollen hänen lähtöruutunsa sunnuntaiseen kilpailuun on kymmenes.

Red Bullin alankomaalaiskuljettajan Robert Doornbosin autoon suoritettiin moottorinvaihto, mikä heikensi hänen lähtöruutuaan kilpailuun kymmenellä pykälällä.[3]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1 .erä) Aika (2 .erä) Aika (3 .erä) Lähtöruutu
1 6 Brasilia Felipe Massa Ferrari 1.10,643 1.10,775 1.10,680 1
2 3 Suomi Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 1.12,035 1.11,386 1.11,299 2
3 8 Italia Jarno Trulli Toyota 1.11,885 1.11,343 1.11,328 3
4 1 Espanja Fernando Alonso Renault 1.11,791 1.11,148 1.11,567 4
5 11 Brasilia Rubens Barrichello Honda 1.12,017 1.11,578 1.11,619 5
6 2 Italia Giancarlo Fisichella Renault 1.12,042 1.11,461 1.11,629 6
7 7 Saksa Ralf Schumacher Toyota 1.11,713 1.11,550 1.11,695 7
8 16 Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber 1.12,307 1.11,648 1.11,882 8
9 17 Puola Robert Kubica BMW Sauber 1.12,040 1.11,589 1.12,131 9
10 5 Saksa Michael Schumacher Ferrari 1.11,565 1.10,313 Ei aikaa 10
11 9 Australia Mark Webber Williams-Cosworth 1.11,973 1.11,650 11
12 4 Espanja Pedro de la Rosa McLaren-Mercedes 1.11,825 1.11,658 12
13 10 Saksa Nico Rosberg Williams-Cosworth 1.11,974 1.11,679 13
14 12 Iso-Britannia Jenson Button Honda 1.12,085 1.11,742 14
15 15 Alankomaat Robert Doornbos Red Bull-Ferrari 1.12,530 1.12,591 22[3]
16 20 Italia Vitantonio Liuzzi Toro Rosso-Cosworth 1.12,855 1.12,861 15
17 21 Yhdysvallat Scott Speed Toro Rosso-Cosworth 1.12,856 16
18 19 Alankomaat Christijan Albers Spyker MF1-Toyota 1.13,138 17
19 14 Iso-Britannia David Coulthard Red Bull-Ferrari 1.13,249 18
20 22 Japani Takuma Satō Super Aguri-Honda 1.13,269 19
21 23 Japani Sakon Yamamoto Super Aguri-Honda 1.13,357 20
22 18 Portugali Tiago Monteiro Spyker MF1-Toyota Ei aikaa 21

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun voittaja Ferrarin Felipe Massa.

Kilpailu alkoi sunnuntaina 22. lokakuuta alkaen klo 14 paikallista aikaa (klo 20 Suomen aikaa). Lähdön tapahtuessa kaikki autot pääsivät hieman yllättäen ehjinä radan ensimmäisestä mutkasta ensimmäisellä kierroksella, paalupaikalta lähtenyt Massa piti paikkansa lähdössä, kuten myös Räikkönen. Michael Schumacher puolestaan nousi ruudusta 10 heti kahdeksanneksi. Williamsin Nico Rosberg ajoi tallikaverinsa Mark Webberin perään, minkä seurauksena Rosberg menetti etu- ja Webber takasiipensä. Webber ajoi tilanteen takia varikolle, ja kilpailu päättyi hänen osaltaan. Rosbergin kilpailu päättyi kuitenkin pian tapauksen jälkeen, kun hän menetti autonsa hallinnan puuttuvan etusiiven takia ja ajoi ulos. Keskeytys sinetöi Williamsin kaikkien aikojen huonoimman kauden kolmeenkymmeneen vuoteen, jolloin se ensimmäisen kerran ylipäätään ilmestyi F1-sarjaan. Sillä hetkellä Michael Schumacher ehti nousta kuudenneksi ohitettuaan pikkuveljensä Ralfin ja entisen tallikaverinsa Rubens Barrichellon.

Rosbergin ulosajo sattui niin hankalassa paikassa, että kilpailun tuomaristo päätti lähettää turva-auton radalle jo ensimmäisellä kierroksella. Kierroksella 5 turva-auto poistui radalta, minkä jälkeen kilpailua johtanut Felipe Massa alkoi tehdä välittömästi sekunnin eron toisena olleeseen Räikköseen. Kuudentena ollut "Schumi" puolestaan yritti vimmatusti päästä ohi MM-sarjaa johtaneen Fernando Alonson tallikaverista Giancarlo Fisichellasta, mikä olisi ollut tärkeää niin kuljettajien kuin valmistajienkin maailmanmestaruuden suhteen. Lopulta kierroksella 8 Schumi onnistui ohittamaan "Fisicon", mutta ohituksen jälkeen Fisichellan auton etusiipi osui Schumin takarenkaaseen, ja rengas puhkesi. Tämä pilasi Schumin mahdollisuudet kahdeksanteen henkilökohtaiseen maailmanmestaruuteen. Schumi tuli kuitenkin varikolle, mutta kun kaikki autot olivat niin tiiviissä nipussa silläkin hetkellä, saksalainen putosi viimeiselle sijalle. Schumille laitettiin kuitenkin varikkokäynnin aikana sen verran paljon polttoainetta, että hän pystyi pysymään radalla kauan. Kierroksella 10 kolmantena ollut Jarno Trulli ja kaksi kierrosta sen jälkeen hänen tallikaverinsa Ralf Schumacher ajavat varikolle ja keskeyttivät täsmälleen samaan vikaan: takaripustuksen keskielementtiin. Kun vielä David Coulthard joutui myös ajamaan hitaasti varikolle ja keskeyttämään kierroksella 15, Schumi pystyi nousemaan jo sijalle 17, mutta oli toisaalta vieläkin kilpailussa mukana olleista viimeisenä.

Ensimmäinen varikkoruljanssi alkoi kierroksella 21, kun Räikkönen, Fisichella ja Barrichello kävivät tekemässä ovat varikkopysähdyksensä. Kaksi kierrosta myöhemmin kilpailua selvästi johtanut Felipe Massa meni varikolle, ja kaksi kierrosta sen jälkeen toisena ajanut Jenson Button. Kärjessä hetken aikaa ollut Fernando Alonso meni varikolle kierros Buttonin jälkeen. Massa nousi näin takaisin kilpailun johtoon. Alonsosta tuli varikkoruljanssin kenties suurin voittaja, sillä hän onnistui nousemaan sen myötä yhden sijan, jonka hän poimi Kimi Räikköseltä. Kierroksella 27 toisena kilpailussa ollut Robert Kubica meni ensimmäistä kertaa varikolle, kierros Alonson jälkeen. Seuraavalla kierroksella myös Kubica tallikaveri Nick Heidfeld meni varikolle sijalta kolme. Tällä hetkellä ainut kärjessä ajaneista kuljettajista, joka ei ollut tehnyt varikkopysähdystä vielä sillä hetkellä, oli Räikkösen tallikaveri Pedro de la Rosa, joka oli kilpailussa yhden pysähdyksen taktiikalla.

Kierroksella 29 Jenson Button ohitti Räikkösen ja nousi neljänneksi. Räikkösen vauhti oli kaikkiaan kaksi sekuntia muita hitaampia, mikä kuitenkin korjaantui parissa kierroksessa. Kierroksella 30 Heidfeld osui toiseen Toro Rosso -autoon ja rikkoi autonsa etusiiven ohitustilanteessa. Samalla hetkellä sijalla 13 ajanut Michael Schumacher nousi Red Bullin Robert Doornbosin ohitse sijalle 12. Kierroksella 35 de la Rosa tuli tekemään ainoan varikkopysähdyksensä, mikä nosti Alonson toiseksi. Seuraavalla kierroksella Schumacher ohitti Nick Heidfeldin ja nousi jo pistesijalle kahdeksanneksi. Sitä seuranneella kierroksella Schumi ajoi kilpailun sen hetken nopeimman kierroksen, mikä oli peräti yli sekunnin nopeampi kuin kenenkään muu kierrosaika sillä hetkellä. Kierroksella 38 Heidfeld tuli varikolle sijalta yhdeksän etusiiven vaihtoa varten. Kaksi kierrosta myöhemmin alkavat Schumacher ja Robert Kubica taistella sijoista 7–8. Ensin Schumi ohitti Kubican, joka kuitenkin kuittasi paikkansa takaisin hetkeä myöhemmin saksalaisen virheen takia. Seuraavaksi Schumacher ohitti puolalaisen lopullisesti seuraavalla kierroksella. Tällä hetkellä kilpailun johdossa ajanut Felipe Massa oli ehtinyt repäistä jo yli 20 sekunnin johdon toisena olleeseen Fernando Alonsoon.

Kierroksella 46 alkoi kilpailun toinen varikkoruljanssi. Se alkoi Rubens Barrichellon tultua kyseisellä kierroksella toisen kerran varikolle. Barrichellon varikkopysähyksen myötä kuitannut Schumacher ajoi heti seuraavalla kierroksella viimeisen kerran varikolle koko F1-historiansa aikana. Schumi palasi stoppinsa myötä kahdeksanneksi. Seuraavalla kierroksella sijoilla 5 ja 6 ajaneet Fisichella ja Kubica tekivät toiset varikkopysähdyksensä, ja Michael Schumacher nousi seitsemänneksi. Sitä seuranneella kierroksella Schumi ajoi taas kilpailun nopeimman kierroksen varikkopysähdyksestään huolimatta, samalla kun Button kävi toisen kerran varikolla. Kierroksella 51 Räikkönen tuli toisen kerran varikolle. Samalla Schumacher ohitti Barrichellon nousten kuudenneksi. Massa tuli seuraavalla kierroksella varikolle kärkipaikalta, mutta piti johtonsa siitäkin huolimatta yli 20 sekunnin johtomarginaalinsa ansiosta. Kaksi kierrosta myöhemmin Alonso tuli toisen kerran varikolle ja pystyi pysähdyksen jälkeen säilyttämään sijoituksensa.

Kierroksella 60 Spykerin Christijan Albers ajoi hieman leveäksi nurmikolle. Kaksi kierrosta myöhemmin kuudentena oleva Schumacher alkoi hiillostaa viidentenä olevaa Fisichellaa. Fisichella jarrutti mutkassa liian myöhään ja ajautui nurmikon puolelle, ja Schumacher pääsi hänestä ohi. Kolme kierrosta myöhemmin BMW Sauberin Heidfeld ajautui ulos radalta ja keskeytti. Kierroksella 66 Schumi oli jo haastamassa neljäntenä olevaa Kimi Räikköstä. Seuraavalla kierroksella 7-kertainen maailmanmestari pyrki ohi, mutta Räikkönen esti ohituksen. Kierroksella 68 Schumacher nousi Räikkösen ohi. Schumacherin palkintosijan kannalta kierroksia alkoi kuitenkin olla liian vähän, sillä kolmantena ollut Jenson Button oli viisi sekuntia häntä edellä kolmelle viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Schumi ajoi uransa viimeisessä kilpailussa toiseksi viimeisellä kierroksella kuitenkin uransa 76:nnen ja viimeisen nopeimman kierroksensa, joka oli lopputuloksissa kaikkiaan 0,7 sekuntia nopeampi kuin seuraavaksi nopeimman kuljettajan aika. Lopulta kilpailun voittoon ajoi Ferrarin Felipe Massa, joka ensimmäinen Brasilian GP:n voittanut brasilialaiskuljettajana sitten Ayrton Sennan ja vuoden 1993. Toiseksi tuli uransa toisen maailmanmestaruuden varmistanut Fernando Alonso ja kolmanneksi brittiläinen Jenson Button. Schumacher oli lopulta viimeisessä kilpailussaan neljäs.

Lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 6 Brasilia Felipe Massa Ferrari 71 1.31.53,751 1 10
2 1 Espanja Fernando Alonso Renault 71 +18,658 4 8
3 12 Iso-Britannia Jenson Button Honda 71 +19,394 14 6
4 5 Saksa Michael Schumacher Ferrari 71 +24,094 10 5
5 3 Suomi Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 71 +28,503 2 4
6 2 Italia Giancarlo Fisichella Renault 71 +30,287 6 3
7 11 Brasilia Rubens Barrichello Honda 71 +40,294 5 2
8 4 Espanja Pedro de la Rosa McLaren-Mercedes 71 +52,068 12 1
9 17 Puola Robert Kubica BMW Sauber 71 +1.07,642 9
10 22 Japani Takuma Satō Super Aguri-Honda 70 +1 kierros 19
11 21 Yhdysvallat Scott Speed Toro Rosso-Cosworth 70 +1 kierros 16
12 15 Alankomaat Robert Doornbos Red Bull-Ferrari 70 +1 kierros 22
13 20 Italia Vitantonio Liuzzi Toro Rosso-Cosworth 70 +1 kierros 15
14 19 Alankomaat Christijan Albers Spyker MF1-Toyota 70 +1 kierros 17
15 18 Portugali Tiago Monteiro Spyker MF1-Toyota 69 +2 kierrosta 21
16 23 Japani Sakon Yamamoto Super Aguri-Honda 69 +2 kierrosta 20
17 16 Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber 63 Ulosajo 8
Kesk. 14 Iso-Britannia David Coulthard Red Bull-Ferrari 14 Vaihdelaatikko 18
Kesk. 8 Italia Jarno Trulli Toyota 10 Takaripustuksen
keskielementti
3
Kesk. 7 Saksa Ralf Schumacher Toyota 9 Takaripustuksen
keskielementti
7
Kesk. 9 Australia Mark Webber Williams-Cosworth 1 Kolari 11
Kesk. 10 Saksa Nico Rosberg Williams-Cosworth 0 Ulosajo 13

Johtokierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Nro Kuljettaja Talli Johtokierrokset Yhteensä
6 Brasilia Felipe Massa Ferrari 1–24, 27–71 69
1 Espanja Fernando Alonso Renault 25–26 2

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Großer Preis von Brasilien in Interlagos 2006 - Formel 1 bei Motorsport-Total.com www.motorsport-total.com. Viitattu 6.8.2017. (saksaksi)
  2. Ernesto Viso Spykerin kolmoskuskina Brasiliaan mtv.fi. Arkistoitu 8.10.2017. Viitattu 6.8.2017.
  3. a b Doornbosin lähtöruutua on pudotettu rangaistuksena moottorinvaihdosta. MTV3.fi
  4. Grande Premio do Brasil 2006 F1 Database. Arkistoitu 22.3.2009. Viitattu 19.4.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]