Nick Heidfeld

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nick Heidfeld
Nick Heidfeld vuonna 2014.
Nick Heidfeld vuonna 2014.
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Saksan lippu Saksa
Aktiivivuodet 20002011
Talli(t) Prost (2000)
Sauber (20012003, 2010)
Jordan (2004)
Williams (2005)
BMW Sauber (20062009)
Renault (2011)
Kilpailuja 185 (183 starttia)
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 13
Paalupaikkoja 1
Nopeimpia kierroksia 2
MM-pisteitä 259
Ensimmäinen kilpailu Australian GP 2000
Viimeinen kilpailu Unkarin GP 2011
Nick Heidfeld
Formula E -ura
Auton numero 23
Nykyinen talli Mahindra (2015-)
Entiset tallit Venturi (2014-2015)
Kilpailuja 23
Pisteitä 99
Voittoja 0
Palkintosijoja 3
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 1
Ensimmäinen ePrix Kiinan ePrix 2014
Viimeisin kausi 2015–16
Viimeisin sijoitus 10. (51 p)
Nick Heidfeld Brasiliassa kaudella 2006.

Nick Lars Heidfeld (s. 10. toukokuuta 1977 Mönchengladbach, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa) on saksalainen autourheilija. Hän aloitti Formula 1 -uransa vuonna 2000 Prost-tallissa. Hänen F1-uransa päättyi vuonna 2011.

Nykyisin hän kilpailee FIA World Endurance Championship ja Formula E -sarjoissa.[1]

Heidfeld asuu nykyisin Sveitsissä kihlattunsa saksalaisen Patricia Papenin kanssa, ja heillä on tytär nimeltä Juni (s. 3. heinäkuuta 2005) ja pojat Joda (s. 21. heinäkuuta 2007) ja Justus (s. 16. elokuuta 2010).lähde?

Ura kartingissa ja pikkuformuloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heidfeld aloitti karting-harrastuksen vuonna 1988 ollessaan 11-vuotias. Vuonna 1994 hän siirtyi Saksan Formula Ford 1600 -sarjaan, jossa hän sai paljon huomiota voitettuaan kahdeksan kilpailua yhdeksästä vieden mestaruuden. Vuonna 1995 Heidfeld sijoittui toiseksi Saksan Formula Ford 1800 -mestaruussarjassa[2] ja voitti sarjan International-luokan.[3] Vuonna 1996 Heidfeld siirtyi Saksan Formula 3 -sarjaan, jossa hän sijoittui kolmanneksi voitettuaan kolme osakilpailua. Seuraavana vuonna hän voitti kyseisen sarjan ja Monacon F3 Grand Prix'n.

Vuonna 1998 Heidfeld sijoittui toiseksi Formula 3000 -sarjassa voitettuaan kolme kilpailua West Junior Team -tallissa. Kauden viimeisessä kilpailussa Heidfeld oli aika-ajojen nopein, mutta koska talli oli käyttänyt vääränlaista polttoainetta, Heidfeld joutui starttaamaan viimeisestä ruudusta kilpailuun. Koska Heidfeld sijoittui kilpailussa yhdeksänneksi, eli pisteiden ulkopuolelle, Juan Pablo Montoya vei mestaruuden seitsemän pisteen erolla Heidfeldiin. Samaisen kauden aikana Heidfeld toimi Formula 1 -talli McLarenin testikuljettajana. Kaudella 1999 hän voitti Formula 3000 -mestaruuden.

Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heidfeld aloitti Formula 1 -uransa kaudella [[Formula 1 -kausi |]] Prost-tallissa, tallikaverinaan kokenut Jean Alesi. Prost-tallin kalusto ei kuitenkaan osoittautunut kilpailukykyiseksi; Heidfeld ja Alesi keskeyttivät yli puolet kilpailuista. Seuraavalla kaudella hän siirtyi hieman vahvempaan Sauber-talliin tulokaskuljettaja Kimi Räikkösen tallikaveriksi kolmivuotisella sopimuksella, tarkoituksenaan siirtyä sitä kautta uraansa tukeneen McLarenin kilpakuljettajaksi Mika Häkkisen lopettaessa uransa.lähde? Hyvin sujunut ja kuljettajien MM-sarjan kahdeksannen sijan tuonut kausi päättyi kuitenkin pettymykseen, kun McLaren valitsikin Häkkisen korvaajaksi ennakkolupauksistaan huolimatta Räikkösen. Heidfeldin myöhemmän kannanoton mukaan lupaavan Räikkösen valinnassa ei kuitenkaan ollut hänelle mitään ongelmaa, vaan siinä, että McLaren päätti säilyttää Heidfeldin itseään hitaampana pitämän David Coulthardin toisena kilpakuljettajanaan.lähde?

Lopulta Heidfeld päätyi ajamaan vielä kaksi kautta Sauberilla, peitoten kaudella 2002 selvästi tallitoverinsa Felipe Massan, mutta jääden kaudella 2003 selvästi kokeneen ja Heidfeldin tavoin Mönchengladbachista kotoisin olevan Heinz-Harald Frentzenin jalkoihin. Menetettyään paikkansa Sauberilla, ajoi Heidfeld kauden 2004 heikossa Jordan-tallissa tallikaverinaan tulokaskuljettaja Giorgio Pantano. Kaudella 2005 hän ajoi sarjan keskikastiin kuuluvassa Williams-tallissa, jossa saavuttamansa kohtalaisen menestyksen siivittämänä Heidfeld siirtyi tallin moottoritoimittajana toimineen BMW:n mukana sen ostamaan BMW Sauber -talliin, jota edeltävässä Sauber-tallissa hän oli ajanut uransa aikana.

Heidfeld Kanadan GP:ssä 2011.

BMW Sauberin ratissa Heidfeld nousi viimein tallinsa selväksi ykköskuljettajaksi peitottuaan aikaisemmin maailmanmestaruudenkin voittaneen Jacques Villeneuven selvästi tämän viimeiseksi ja keskeneräiseksi jääneellä kaudella 2006. Ikuisena lupauksena ja kiertolaisenakin pidetty Heidfeld saavutti kaudella 2007 henkilökohtaisen piste-ennätyksensä. Kausi 2008 oli Heidfeldin uran paras. Hän saavutti neljä kakkossijaa ja 60 pistettä eli vain pisteen vähemmän kuin edellisellä kaudella. Kaudella 2009 Heidfeld teki uuden ennätyksen ajamalla toiseksi Malesian tynkäkilpailussa rikkoen Stefan Johanssonin ennätyksen ajettuaan urallaan eniten palkintosijoja ilman voittoa ja eniten kakkossijoja ilman voittoa. Sitten Yhdysvaltain GP:n 2007 Heidfeld ei myöskään keskeyttänyt virallisesti kertaakaan. Vaikka hän jätti ajamisen kesken Japanin GP:ssä vain kolme kierrosta ennen maalia, hän oli ajanut yli 90 prosenttia kisapituudesta ja sai sijoituksen. Putki katkesi vasta Singaporen GP:ssä 2009, kun hän kolaroi Adrian Sutilin kanssa. Heidfeld oli ajanut maaliin 33:ssa peräkkäisessä kilpailussa, mikä oli ennätys, kunnes Kimi Räikkönen rikkoi sen kaudella 2013.

Kaudella 2010 Heidfeld toimi Mercedes GP:n testikuljettajana. Myöhemmin elokuussa Heidfeld testasi Pirellin F1 renkaita.[4] 14. Syyskuuta ilmoitettiin että Heidfeld palaa Sauberin F1-talliin korvaten Pedro de la Rosan Singaporen GP:stä alkaen.[5] Hän sijoittui kaudella parhaimmillaan 8:nneksi Japanin GP:ssä. Yhteensä hän saavutti kaudella 6 pistettä. Heidfeldin pesti jatkui kauden loppuun asti. Hänen tilallaan ajoi kaudella 2011 meksikolainen Sergio Pérez.

Ennen kauden 2011 alkua Heidfeldin entinen tallitoveri, Renault-tallissa ajanut Robert Kubica joutui 6. helmikuuta vakavaan rallionnettomuuteen. Heidfeld pääsi testaamaan Renault'n autoa ja oli Jerezin radalla ajetuissa testeissä nopein kuljettaja. Heidfeld valittiin puolalaiskuljettajan korvaajaksi.[6] Hän ajoi kolmanneksi Malesian kilpailussa. Renault ei kuitenkaan ollut tyytyväinen Heidfeldin sijoituksiin ja hänen tilallaan ajoi Belgian kilpailusta lähtien brasilialainen Bruno Senna. Heidfeld saavutti kauden aikana 34 pistettä sijoittuen 11:nneksi sarjapisteissä.

F1-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Heidfeld ajoi yksittäisiä kilpailuja FIA World Endurance Championship, International V8 Supercars ja Porsche Supercup sarjoissa. Hän myös kilpaili Le Mansin 24 tunnin ajossa sijoittuen luokkansa neljänneksi. Vuodesta 2014 lähtien Heidfeld on ajanut uudessa Formula E -sähköautosarjassa.


F1-tulokset kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(paalupaikka vahvennettuna ja nopein kierros kursivoituna)

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Pisteet Sijoitus
2000 Prost AUS
9
BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
GBR
Kesk.
ESP
16
EUR
EX
MON
8
CAN
Kesk.
FRA
12
AUT
Kesk.
GER
12†
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
9
JPN
Kesk.
MAL
Kesk.
0 20.
2001 Sauber AUS
4
MAL
Kesk.
BRA
3
SMR
7
ESP
6
AUT
9
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
EUR
Kesk.
FRA
6
GBR
6
GER
Kesk.
HUN
6
BEL
Kesk.
ITA
11
USA
6
JPN
9
12 8.
2002 Sauber AUS
Kesk.
MAL
5
BRA
Kesk.
SMR
10
ESP
4
AUT
Kesk.
MON
8
CAN
12
EUR
7
GBR
6
FRA
7
GER
6
HUN
9
BEL
10
ITA
10
USA
9
JPN
7
7 10.
2003 Sauber AUS
Kesk.
MAL
8
BRA
Kesk.
SMR
10
ESP
10
AUT
Kesk.
MON
11
CAN
Kesk.
EUR
8
FRA
13
GBR
17
GER
10
HUN
9
ITA
9
USA
5
JPN
9
6 14.
2004 Jordan AUS
Kesk.
MAL
Kesk.
BHR
15
SMR
Kesk.
ESP
Kesk.
MON
7
EUR
10
CAN
8
USA
Kesk.
FRA
16
GBR
15
GER
Kesk.
HUN
12
BEL
11
ITA
14
CHN
13
JPN
13
BRA
Kesk.
3 18.
2005 Williams AUS
Kesk.
MAL
3
BHR
Kesk.
SMR
6
ESP
10
MON
2
EUR
2
CAN
Kesk.
USA
DNS
FRA
14
GBR
12
GER
11
HUN
6
TUR
Kesk.
ITA
PO
BEL
Loukk.
BRA
Loukk.
JPN
Loukk.
CHN
Loukk.
28 11.
2006 BMW Sauber BHR
12
MAL
Kesk.
AUS
4
SMR
13
EUR
10
ESP
8
MON
7
GBR
7
CAN
7
USA
Kesk.
FRA
8
GER
Kesk.
HUN
3
TUR
14
ITA
8
CHN
7
JPN
8
BRA
Kesk.
23 9.
2007 BMW Sauber AUS
4
MAL
4
BHR
4
ESP
Kesk.
MON
6
CAN
2
USA
Kesk.
FRA
5
GBR
6
EUR
6
HUN
3
TUR
4
ITA
4
BEL
5
JPN
14†
CHN
7
BRA
6
61 5.
2008 BMW Sauber AUS
2
MAL
6
BHR
4
ESP
9
TUR
5
MON
14
CAN
2
FRA
13
GBR
2
GER
4
HUN
10
EUR
9
BEL
2
ITA
5
SIN
6
JPN
9
CHN
5
BRA
10
60 6.
2009 BMW Sauber AUS
10
MAL
2
CHN
12
BHR
19
ESP
7
MON
11
TUR
11
GBR
15
GER
10
HUN
11
EUR
11
BEL
5
ITA
7
SIN
Kesk.
JPN
6
BRA
Kesk.
ABU
5
19 13.
2010 BMW Sauber BHR
 
AUS
 
MAL
 
CHN
 
ESP
 
MON
 
TUR
 
CAN
 
EUR
 
GBR
 
GER
 
HUN
 
BEL
 
ITA
 
SIN
Kesk.
JPN
8
KOR
9
BRA
17
ABU
11
6 18.
2011 Renault AUS
12
MAL
3
CHN
12
TUR
7
ESP
8
MON
8
CAN
Kesk.
EUR
10
GBR
8
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
 
ITA
 
SIN
 
JPN
 
KOR
 
IND
 
ABU
 
BRA
 
34 11.

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten peräkkäisiä maaliin luokiteltuja kilpailuja: 41
  • Eniten palkintosijoja ilman voittoa: 13

Formula E -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Pisteet Sijoitus
2014–15 Venturi BEI
13†
PUT
DSQ
PDE
10
BNA
8
MIA
12
LBH
11
MON
10
BER
5
MOS
3
LON
13
LON
Kesk.
31 12.
2015–16 Mahindra BEI
3
PUT
9
PDE
Loukk.
BNA
7
MEX
8
LBH
4
PAR
12
BER
7
LON
8
LON
8
51 10.
2016–17 Mahindra HKN
3
MAR
9
BNA
15
MEX
MON
PAR
BER
BRU
NYC
NYC
MTR
MTR
17* 7.*

* Kausi käynnissä.

FIA WEC -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli Auto Luokka Nro 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Pisteet Sijoitus
2012 Rebellion Racing Lola B12/60 LMP1 12 SEB
17
SPA
5
LMN
3
SIL
 
SÃO
 
BHR
 
FUJ
 
SHA
 
42,5 14
2013 Rebellion Racing Lola B12/60 LMP1 12 SIL
5
SPA
5
LMN
20
SÃO
3
COA
4
FUJ
 
SHA
 
BHR
 
48 8
2014 Rebellion Racing Rebellion R-One LMP1 12 SIL
4
SPA
7
LMN
4
COA
7
FUJ
12
SHA
7
BHR
7
SÃO
8
64,5 10
2015 Rebellion Racing Rebellion R-One LMP1 12 SIL
 
SPA
 
LMN
19
NÜR
16
COA
15
FUJ
 
SHA
 
BHR
 
2 29
2016 Rebellion Racing Rebellion R-One LMP1 12 SIL
4
SPA
4
LMN
13
NÜR
17
MÉX
 
COA
 
FUJ
 
SHA
 
BHR
 
25 14.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Formula E: Teams & Drivers FormulaE. Viitattu 13.10.2016.
  2. Formel Ford Zetec Meisterschaft 1995 Standings Driver Database (Db). Viitattu 6.12.2010. (englanniksi)
  3. Formula Ford 1800 Germany - International 1995 Standings Driver Database (Db). Viitattu 6.12.2010. (englanniksi)
  4. Pirelli Completes Successful First Formula 1 Tire Test News. 19.8.2010. Pirelli (Tire). Viitattu 4.9.2016. (englanniksi)
  5. Heidfeld in, de la Rosa out at Sauber F1 News. 14.9.2010. Autosport.com. Viitattu 4.9.2016. (englanniksi)
  6. Heidfeld: Olisin halunnut palata toisenlaisissa olosuhteissa Urheilu - F1. 16.2.2011. MTV3. Viitattu 4.9.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nick Heidfeld.