Korean Grand Prix 2011

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelä-Korea Korean Grand Prix 2011
16. osakilpailu 20 osakilpailusta kaudella 2011
Korea international circuit v2.svg
Päivämäärä 16. lokakuuta 2011
Sijainti Yeongam, Jeollanam-do, Etelä-Korea
Radan pituus 5,621 km
Kilpailun pituus 55 kierrosta, 309,155 km
Sää Weather-overcast.svg Pilvinen
Paalupaikka
Kuljettaja Iso-Britannia Lewis Hamilton (McLaren)
Paaluaika 1.35,820
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Sebastian Vettel (Red Bull)
Kierrosaika 1.39,605 (kierroksella 55)
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Sebastian Vettel (Red Bull)
Toinen Iso-Britannia Lewis Hamilton (McLaren)
Kolmas Australia Mark Webber (Red Bull)

Korean Grand Prix 2011 (virallisesti 2011 Formula 1 Korean Grand Prix) oli Formula 1 -kauden 2011 16. osakilpailu. Se ajettiin 14–16. lokakuuta Korean International Circuitilla Yeongamissa Etelä-Koreassa. Kilpailu oli toinen Koreassa, edellinen oli Korean GP 2010 edellisenä vuonna.

McLarenille kyseessä oli tallin 700:s GP.[1]

Viikonlopun aikataulu ja sää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivä Aikataulu Sessio Sää Ilma Rata Kosteus
Paik. Suomi
14. lokakuuta 10:00–11:30 04:00–05:30 1. vapaat harjoitukset Weather-showers-scattered.svg Sateinen 17–18 °C 18 °C 87 %
14:00–15:30 08:00–09:30 2. vapaat harjoitukset Weather-showers-scattered.svg Sateinen 19 °C 19 °C 84 %
15. lokakuuta 11:00–12:00 05:00–06:00 3. vapaat harjoitukset Weather-overcast.svg Pilvinen 21–22 °C 25–29 °C 71 %
14:00–15:00 08:00–09:00 Aika-ajot Weather-overcast.svg Pilvinen 23 °C 28–30 °C 61–68 %
16. lokakuuta 15:00–17:00 09:00–11:00 Kilpailu Weather-overcast.svg Pilvinen 21 °C 24–26 °C 52–58 %
Lähde:[2]

Vapaat harjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perjantain ensimmäisissä vapaissa harjoituksissa nopeinta vauhtia piti yllä Mercedeksen Michael Schumacher ajalla 2.02,784.[3]

Perjantain toisissa vapaissa harjoituksissa nopein oli McLarenin Lewis Hamilton ajalla 1.50,828. Mercedeksen Nico Rosberg ajoi kostealla radalla pitkäksi lähtösuoran päässä olevan ensimmäisen mutkan renkaiden mentyä lukkoon jarrutuksessa, jonka vuoksi hän törmäsi päin Toro Rosson Jaime Alguersuaria, joka oli juuri tullut varikkotieltä radalle mutkan ulkolinjalle. Törmäys rikkoi tilanteessa Rosbergin auton etusiiven ja hän joutui jättämään ajokkinsa radan varteen siiven taituttua etupyörän alle. Rosberg kutsuttiin harjoitusten jälkeen tuomariston luokse selvittämään kolarointiaan.[4] Rosberg sai tuomaristolta 5 000 euron sakot, koska hän ei saapunut tarpeeksi nopeasti tuomariston luokse selvittämään kolariaan.[5]

Lauantain kolmansissa vapaissa harjoituksissa nopein oli McLarenin Jenson Button ajalla 1.36,910. Harjoitusten loppuminuuteilla Red Bullin Sebastian Vettel joutui nopealla aikakierroksellaan ajamaan pitkään Toro Rosson Jaime Alguersuarin takana, jonka vuoksi Vettel hermostui edessä hidastelleelle sisartallin kuljettajalle siinä määrin, että heristi nyrkkiään, ennen kun hän lopulta pääsi ohitse. Renaultin Bruno Senna pyörähti kevyesti päin reunamuuria ja vioittaen etusiipeään.[6]

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajoissa paalulle ajoi hieman yllättäen McLarenin Lewis Hamilton kahden kymmenyksen erolla toiseksi ajeneeseen maailmanmestaruutensa jo varmistaneeseen Sebastian Vetteliin.[7] Hamiltonin paalu merkitsi sitä, että tämä oli kauden ainoa kisa, jossa Red Bull ei vienyt paalupaikkaa.

Ferrari koki suru-uutisen kun tallin kuljetusjärjestelyistä pitkään vastannut Pasquale Danza kuoli lauantaina.[8]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1. erä) Aika (2. erä) Aika (3. erä) Lähtöruutu
1 3 Iso-Britannia Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 1.37,525 1.36,526 1.35,820 1
2 1 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 1.39,093 1.37,285 1.36,042 2
3 4 Iso-Britannia Jenson Button McLaren-Mercedes 1.37,929 1.37,302 1.36,126 3
4 2 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 1.39,071 1.37,292 1.36,468 4
5 6 Brasilia Felipe Massa Ferrari 1.38,670 1.37,313 1:36,831 5
6 5 Espanja Fernando Alonso Ferrari 1.38,393 1.37,352 1.36,980 6
7 8 Saksa Nico Rosberg Mercedes 1.38,426 1.37,892 1.37,754 7
8 10 Venäjä Vitali Petrov Renault 1.38,378 1.38,186 1.38,124 8
9 15 Iso-Britannia Paul di Resta Force India-Mercedes 1.38,549 1.38,254 Ei aikaa 9
10 14 Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 1.38,789 1.38,219 Ei aikaa 10
11 19 Espanja Jaime Alguersuari Toro Rosso-Ferrari 1.39,392 1.38,315 11
12 7 Saksa Michael Schumacher Mercedes 1.38,502 1.38,354 12
13 18 Sveitsi Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 1.39,352 1.38,508 13
14 16 Japani Kamui Kobayashi Sauber-Ferrari 1.39,464 1.38,775 14
15 9 Brasilia Bruno Senna Renault 1.39,316 1.38,791 15
16 12 Venezuela Pastor Maldonado Williams-Cosworth 1.39,436 1.39,189 16
17 17 Meksiko Sergio Pérez Sauber-Ferrari 1.39,097 1.39,443 17
18 11 Brasilia Rubens Barrichello Williams-Cosworth 1.39,538 18
19 20 Suomi Heikki Kovalainen Lotus-Renault 1.40,522 19
20 21 Italia Jarno Trulli Lotus-Renault 1.41,101 20
21 24 Saksa Timo Glock Virgin-Cosworth 1.42,091 21
22 25 Belgia Jérôme d'Ambrosio Virgin-Cosworth 1.43,483 22
23 23 Italia Vitantonio Liuzzi HRT-Cosworth 1.43,758 23
24 22 Australia Daniel Ricciardo HRT-Cosworth Ei aikaa 24
107% aika: 1.44,351

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kilpailua ennakoitiin rengaiden kestävän niin huonosti, että kuljettajat joutuisivat tekemään jopa viisi varikkopysähdystä.[9] Kilpailussa renkaat kuitenkin osoittautuvat odotettua kestävimmiksi, ja kilpailu ajettiin pääsääntöisesti kahden stopin taktiikalla. Kilpailussa nähtiin myös raju kolari, kun Vitali Petrov kolaroi Michael Schumacherin auton perään. Kolarin osapuolet joutuivat keskeyttämään, ja Petrov sai viiden lähtöruudun rangaistuksen seuraavaan Intian GP:n aika-ajoihin. Kilpailun voitti Sebastian Vettel, joka onnistui ohittamaan Lewis Hamiltonin jo kilpailun alussa.[10] Vettelin voitto ja Red Bullin toisen kuljettajan Mark Webberin kolmas sija riittivät varmistamaan Red Bullille toisen perättäisen valmistajien maailmanmestaruuden kolme kilpailua ennen kauden loppua.

Red Bullin voitettua valmistajan palkinnon otti palkintokorokkeella vastaan Christian Horner.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 55 1.38.01,994 2 25
2 3 Iso-Britannia Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 55 +12,019 1 18
3 2 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 55 +12,477 4 15
4 4 Iso-Britannia Jenson Button McLaren-Mercedes 55 +14,694 3 12
5 5 Espanja Fernando Alonso Ferrari 55 +15,689 6 10
6 6 Brasilia Felipe Massa Ferrari 55 +25,133 5 8
7 19 Espanja Jaime Alguersuari Toro Rosso-Ferrari 55 +49,538 11 6
8 8 Saksa Nico Rosberg Mercedes 55 +54,053 7 4
9 18 Sveitsi Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 55 +1.02,762 13 2
10 15 Iso-Britannia Paul di Resta Force India-Mercedes 55 +1.03,602 9 1
11 14 Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 55 +1.11,229 10
12 11 Brasilia Rubens Barrichello Williams-Cosworth 55 +1.33,068 18
13 9 Brasilia Bruno Senna Renault 54 +1 kierros 15
14 20 Suomi Heikki Kovalainen Lotus-Renault 54 +1 kierros 19
15 16 Japani Kamui Kobayashi Sauber-Ferrari 54 +1 kierros 14
16 17 Meksiko Sergio Pérez Sauber-Ferrari 54 +1 kierros 17
17 21 Italia Jarno Trulli Lotus-Renault 54 +1 kierros 20
18 24 Saksa Timo Glock Virgin-Cosworth 54 +1 kierros 21
19 22 Australia Daniel Ricciardo HRT-Cosworth 54 +1 kierros 24
20 25 Belgia Jérôme d'Ambrosio Virgin-Cosworth 54 +1 kierros 22
21 23 Italia Vitantonio Liuzzi HRT-Cosworth 52 +3 kierrosta 23
Kesk. 12 Venezuela Pastor Maldonado Williams-Cosworth 30 Kytkin 16
Kesk. 10 Venäjä Vitali Petrov Renault 16 Kolari (Schumacher) 8
Kesk. 7 Saksa Michael Schumacher Mercedes 15 Kolari (Petrov) 12
Lähde:[11]

Johtokierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kuljettaja Talli Kierrokset
1 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 1–34, 37–55
5 Espanja Fernando Alonso Ferrari 35–36

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.