Abu Dhabin Grand Prix 2010

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arabiemiirikunnat Abu Dhabin Grand Prix 2010
19. osakilpailu 19 osakilpailusta kaudella 2010
Circuit Yas-Island.svg
Päivämäärä 14. marraskuuta 2010
Sijainti Yas Island, Abu Dhabi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Ratatyyppi Osittainen katurata
Radan pituus 5,554
Kilpailun pituus 55 kierrosta, 305,47 km
Sää Weather-clear.svg Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Saksa Sebastian Vettel (Red Bull)
Paaluaika 1.39,394
Nopein kierros
Kuljettaja Iso-Britannia Lewis Hamilton (McLaren)
Kierrosaika 1.41,274 (kierroksella 47)
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Sebastian Vettel (Red Bull)
Toinen Iso-Britannia Lewis Hamilton (McLaren)
Kolmas Iso-Britannia Jenson Button (McLaren)

Abu Dhabin Grand Prix 2010 oli Formula 1 -kauden 2010 19. ja samalla viimeinen osakilpailu, joka kilpailtiin 14. marraskuuta Yas Marinan radalla. Kilpailussa ratkaistiin kauden maailmanmestaruus, johon oli mahdollisuus neljällä eri kuljettajalla; Sebastian Vettelilla, Fernando Alonsolla, Mark Webberilla ja Lewis Hamiltonilla.

Paalupaikalta kisaan lähti Red Bullin Sebastian Vettel, joka säilytti ykkössijan maaliin asti. Samalla hän voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden, kun ennen kilpailua MM-sarjaa johtanut Fernando Alonso jäi seitsemänneksi. Vettelistä tuli mestaruutensa myötä kaikkien aikojen nuorin F1-maailmanmestari.[1]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-sarjaa johtava Ferrarin Fernando Alonso starttasi kisaan kolmannesta lähtöruudusta. Alonson kanssa mestaruudesta taistelivat vielä Red Bullin Mark Webber (5. lähtöruutu) ja Sebastian Vettel (lähti paalupaikalta), sekä teoriassa myös McLarenin Lewis Hamilton (2. lähtöruutu).

Kilpailun startissa McLarenin Jenson Button, joka lähti ruudusta 4 kilpailuun onnistui kuittaamaan huonomman lähdön saaneen Alonson, mutta Mark Webber ei onnistunut tekemään ohitusta. Ensimmäisellä kierroksella nähtiin kuitenkin kauhun hetkiä, kun Mercedes GP:n kuljettaja Michael Schumacher spinnasi ja Vitantonio Liuzzi Force India -autollaan ei ehtinyt väistää, joten hänen autonsa kolaroi pahasti Schumacherin auton kanssa. Hetken aikaa näytti, että Michael olisi saanut osuman renkaasta mutta nopeasti kokenut veteraani nousi autostaan ulos ja kumpikin käveli paikalta pois vahingoittumattomana. Tapahtuman seurauksena turva-auto kutsuttiin radalle.

Lopulta seitsemännellä kierroksella turva-auto poistui radalta ja kilpailu pääsi jatkumaan Sebastian Vettelin johdolla, mutta kärjen asetelmat pysyivät ennallaan: 1. Vettel 2. Hamilton 3. Button 4. Alonso. Mark Webber teki ensimmäisen ja ainoan pysähdyksensä koko kilpailussa kierroksella 12 ja varikkopysähdys pudotti Webberin 16. sijalle. Australialaisen MM-haaveet olivat varsin ohuet.

Neljännen sijan pitäminen riittäisi Fernando Alonsolle mestaruuteen, vaikka Vettel pitäisi kärkisijansa. Ferrarin pilttuussa valmistaudutaan varikkokäyntiin ja kierroksella 14 Felipe Massa Ferrarillaan tuli varikolle, kun taas Alonso jatkoi vielä radalla tietäen tilanteen. Pari kierrosta myöhemmin Fernando Alonso tekee varikkopysähdyksensä ja se sujuu ongelmitta. Alonso palaa radalle juuri Mark Webberin edelle sijalle 12. Red Bull -tallissa ruvettiin tässä vaiheessa toivomaan, että hitaammat kuljettajat hidastaisivat Alonsoa enemmän, jotta tämä menettäisi sijoituksia varikkopysähdysten aikana. Kierroksella 22 ilmeet Ferrarin varikkopilttuussa olivat vakavia. 11. sijalla pyristelevä Fernando Alonso hukkasi arvokkaita sekunteja hitaampien kuljettajien takana. Lopulta kärkikaksikko tekee pysähdyksensä, kun Lewis Hamilton tekee stoppinsa kierroksella 24 ja putoaa Renaultin Robert Kubican taakse viidennelle sijalle.

Red Bull teki nopeasti päätöksen ja otti Vettelin kärkipaikalta sisään kierroksella 25, joka pudotti hänet lopulta niukasti toiseksi, kun taas Jenson Button otti kilpailussa johdon, mutta ei ollut vielä käynyt varikolla. Fernando Alonso hukkasi edelleen aikaa Vitali Petrovin takana ja Sebastian Vettel kurvaili toisena. Vettel laittoi tauluun kilpailun nopeimman kierroksen ja otti koko ajan kiinni Buttonia, joka pelasi vain riskitaktiikalla voitosta. Alonsolle kuitenkin tilanne näytti uhkaavalta hänen mestaruushaaveidensa kannalta jo tässä vaiheessa kisaa. Kierros 40 ja Jenson Button teki vihdoin varikkopysähdyksensä ja Sebastian Vettel siirtyi kärkeen. Fernando Alonson pitäisi kiriä vähintään neljännelle sijalle, mutta Vitali Petrovin ohittaminen ei vain onnistunut. Lopulta Vettel kurvasi viimeisen kierroksen ja hänestä kruunattiin F1-maailmanmestari. Red Bull -tiimissä oli juhlan paikka, mutta Ferrarin Fernando Alonso tuli vasta sijalla seitsemän maaliin Vitali Petrovin takana. Ferrarille pettymys oli kova ja Alonson hermot eivät tappiota sulattaneet, joten hän näytti keskisormea Petroville sisääntulokierroksella, kun kisa oli ohi. Tämä aiheutti myöhemmin suuren kohun mediassa ja itse F1-maailmanmestari Keke Rosberg kuvaili Alonson käytöstä hävyttömäksi.

F1 sai taas uuden maailmanmestarin, ja tällä kertaa se meni Saksan Sebastian Vettelille. Hän oli mestaruuden voittaessaan 23-vuotias, joten hänestä tuli nuorin F1-kuljettaja, joka on mestaruuden voittanut.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 56 1:39.36,837 1 25
2 2 Iso-Britannia Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 56 +10,162 2 18
3 1 Iso-Britannia Jenson Button McLaren-Mercedes 56 +11,047 4 15
4 4 Saksa Nico Rosberg Mercedes GP 56 +30,747 9 12
5 11 Puola Robert Kubica Renault 56 +39,026 11 10
6 12 Venäjä Vitali Petrov Renault 56 +43,520 10 8
7 8 Espanja Fernando Alonso Ferrari 56 +43,797 3 6
8 6 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 56 +44,243 5 4
9 17 Espanja Jaime Alguersuari Toro Rosso-Ferrari 56 +50,201 17 2
10 7 Brasilia Felipe Massa Ferrari 56 +50,868 6 1
11 22 Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber-Ferrari 56 +51,551 14
12 9 Brasilia Rubens Barrichello Williams-Cosworth 56 +57,686 7
13 14 Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 56 +58,325 13
14 23 Japani Kamui Kobayashi BMW Sauber-Ferrari 56 +59,558 12
15 16 Sveitsi Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 56 +1.03,178 18
16 10 Saksa Nico Hülkenberg Williams-Cosworth 56 + 1.04,763 15
17 19 Suomi Heikki Kovalainen Lotus-Cosworth 55 +1 krs. 20
18 25 Brasilia Lucas di Grassi Virgin-Cosworth 54 +2 krs. 22
19 21 Brasilia Bruno Senna HRT-Cosworth 54 +2 krs. 23
20 20 Itävalta Christian Klien HRT-Cosworth 54 +2 krs. 24
21 18 Italia Jarno Trulli Lotus-Cosworth 52 Takasiipi 19
Kesk. 24 Saksa Timo Glock Virgin-Cosworth 43 Elektroniikat 21
Kesk. 3 Saksa Michael Schumacher Mercedes GP 1 Kolari 8
Kesk. 15 Italia Vitantonio Liuzzi Force India-Mercedes 1 Kolari 16

Kilpailun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun yllättävä, maailmanmestaruuden ratkaissut lopputulos nousi Saksassa pääuutiseksi. Saksassa Vetteliä verrattiin monissa medioissa Michael Schumacheriin. Italiassa ja Espanjassa huomio kiinnittyi Alonson tappioon maailmanmestaruustaistelussa; Corriere de la Sera kutsui kilpailua "Ferrarin omaksi maaliksi" ja espanjalainen AS katsoi Ferrarin "lahjoittaneen Alonson mestaruuden Vettelille".[2]

Renault-kuljettaja Vitali Petrovia pidettiin monissa medioissa kilpailun ratkaisijana. Alonso ei kyennyt kilpailun aikana ohittamaan Renault'n suoranopeuksista hyötynyttä Petrovia. Italialainen La Stampa kutsui Petrovia "keltaiseksi painajaiseksi", viitaten Renault-auton väriin. Mediaset-televisiokanavan verkkosivuilla syntipukiksi nimettiin Ferrarin Chris Dyer, joka päätti Alonson epäonnistuneesta taktiikasta. Mediaset uskoi Dyerin reagoineen hätäisesti Webberin varikkokäyntiin, jonka seurauksena molemmat MM-taistelussa mukana olleet kuljettajat juuttuivat Vitali Petrovin taakse. Espanjalainen La Nueva España väitti Red Bullin "uhranneen" Webberin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]