Unkarin Grand Prix 2005

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Unkari Unkarin Grand Prix 2005
13 osakilpailu 19 osakilpailusta kaudella 2005
Circuit Hungaroring.png
Päivämäärä 31. heinäkuuta 2005
Sijainti Hungaroring, Budapest, Unkari
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 4,381
Kilpailun pituus 70 kierrosta, 306,663 km
Paalupaikka
Kuljettaja Saksa Michael Schumacher (Ferrari)
Paaluaika 1.19,882
Nopein kierros
Kuljettaja Suomi Kimi Räikkönen (McLaren)
Kierrosaika 1.21,219 (kierroksella 40)
Palkintokoroke
Voittaja Suomi Kimi Räikkönen (McLaren)
Toinen Saksa Michael Schumacher (Ferrari)
Kolmas Saksa Ralf Schumacher (Toyota)

Unkarin Grand Prix 2005 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 31. heinäkuuta 2005 Hungaroringilla Unkarissa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Kimi Räikkönen, jolle voitto oli kauden neljäs.

Raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajoissa Räikkönen joutui lähtemään ensimmäisenä yrittämään aikaa jouduttuaan keskeyttämään edellisessä kilpailussa Saksassa. Aika oli koko joukon neljänneksi nopein, huolimatta siitä että hän oli joutunut ajamaan likaisella radalla. Paalupaikan otti Michael Schumacher, jonka aika oli peräti 0,8 sekuntia nopeampi kuin toiseksi nopeimman kuljettajan, Juan Pablo Montoyan aika. MM-sarjaa johtanut Fernando Alonso ajoi omalla kierroksellaan viimeisen mutkan leveäksi ja putosi kuudenteen lähtöruutuun.

Startissa Schumacher piti paikkansa kasvattaen kevyen bensakuorman ansiosta johtonsa yli kahteen sekuntiin. Toiseksi lähdössä noussut Räikkönen onnistui kuitenkin kuromaan eron puoleen sekuntiin toisella kierroksella ja kolmannella kierroksella suomalainen oli enää vain sekunnin kymmenyksen puolustavaa maailmanmestaria perässä. Montoya oli kilpailussa kolmantena, mutta jäi koko ajan tallikaveristaan.

Räikkönen teki yllättäen pysähdyksensä jo kierroksella 11, mikä antoi Schumacherille hetken aikaa hengähtää johtopaikalla, kun ero toisena olleseen Montoyaan oli 10 sekuntia. Jarno Trulli oli Räikkösen pysähdyksen jälkeen noussut kolmanneksi ja piti sijansa vielä oman varikkokäyntinsä jälkeen kierroksella 13. Kaksi kierrosta myöhemmin kilpailua edelleen johtanut Schumacher pysähtyi ensimmäisen kerran, ja Montoya otti kilpailussa johtopaikan, jota hän piti varikkopysähdykseensä asti, kierrokselle 22. Montoya putosi sekä Schumacherin ja Räikkösen taakse, joka oli onnistunut ohittamaan Trullin.

Kierroksella 36 oli jälleen Schumacherin vuoro tehdä pysähdys. Hetkeä myöhemmin Räikkösen piti tulla myös tekemään omansa, mutta koska McLarenin varikkomiehistö tiesi kuinka paljon polttoainetta Schumacherille oli laitettu, pysähdys oli nopea ja varikolta palatessaan suomalainen johti kilpailua. Schumacher lopetti taistelun voitosta, koska McLarenin ylivoima Ferrariin oli kaikkien tiedossa. 11 kierroksessa Räikkönen tekikin 25 sekunnin johtomarginaalin saksalaiseen.

Räikkösen tehtyä toisen pysähdyksensä, otti Montoyan taas johtopaikan haltuunsa, kolumbialaisen oltua liikkeellä kahden pysähdyksen taktiikalla, kun taas Räikkönen ja Schumacher tekisivät kolme pysähdystä. Montoyan McLarenista hajosi kuitenkin ohjaus kierroksella 41, ja kolumbialainen joutui ajamaan autonsa varikolle ja keskeyttämään.

Räikkönen palasi kilpailun kärkipaikalle, jonka hän piti loppuun asti. Michael Schumacher oli toinen, ennen pikkuveljeään Ralf Schumacheria, joka oli noussut kilpailun lopussa aivan isoveljensä kantaan. Alonso jäi kilpailussa sijalle 11, juututtuaan ensimmäisen mutkan ruuhkaan startissa. Espanjalainen piti kuitenkin edelleen täysin ylivoimaisen johtopaikkansa MM-sarjassa, Räikkösen voitosta huolimatta.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 9 Suomi Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 70 1.37.25,552 4 10
2 1 Saksa Michael Schumacher Ferrari 70 + 35,581 1 8
3 17 Saksa Ralf Schumacher Toyota 70 + 36,129 5 6
4 16 Italia Jarno Trulli Toyota 70 + 54,221 3 5
5 3 Iso-Britannia Jenson Button BAR-Honda 70 + 58,832 8 4
6 8 Saksa Nick Heidfeld Williams-BMW 70 + 1.08,375 12 3
7 7 Australia Mark Webber Williams-BMW 69 + 1 krs. 16 2
8 4 Japani Takuma Sato BAR-Honda 69 + 1 krs. 10 1
9 6 Italia Giancarlo Fisichella Renault 69 + 1 krs. 9
10 2 Brasilia Rubens Barrichello Ferrari 69 + 1 krs. 7
11 5 Espanja Fernando Alonso Renault 69 + 1 krs. 6
12 19 Intia Narain Karthikeyan Jordan-Toyota 67 + 3 krs. 18
13 18 Portugali Tiago Monteiro Jordan-Toyota 66 + 4 krs. 20
14 12 Brasilia Felipe Massa Sauber-Petronas 63 + 7 krs. 14
NC 21 Alankomaat Christijan Albers Minardi-Cosworth 59 Ei sijoittunut 17
Kesk. 11 Kanada Jacques Villeneuve Sauber-Petronas 56 Tulipalo 15
Kesk. 10 Kolumbia Juan Pablo Montoya McLaren-Mercedes 41 Vetoakseli 2
Kesk. 20 Alankomaat Robert Doornbos Minardi-Cosworth 26 Hydrauliikka 19
Kesk. 14 Iso-Britannia David Coulthard Red Bull-Cosworth 0 Kolari 13
Kesk. 15 Itävalta Christian Klien Red Bull-Cosworth 0 Kolari 11
Lähde: [1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 12. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  2. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 12. marraskuuta 2007.