Unkarin Grand Prix 1989

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Unkarin Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 13. elokuuta 1989 Hungaroringillä Unkarissa. Kilpailun voitti Ferrarilla ajanut Nigel Mansell, jolle voitto oli kauden toinen.

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalupaikan valtasi yllättäen Riccardo Patrese ennen Ayrton Sennaa. Toisesta yllätyksestä vastasi Dallara-kuljettaja Alex Caffi, joka oli aika-ajojen kolmas.[1]

Startissa Patrese ja Senna pitivät paikkansa, mutta Caffi putosi ensimmäisen mutkan jälkeen nopeasti taaksepäin. Tämän jälkeen kärki pysyi muuttumattomana, kunnes Patrese keskeytti johtoasemasta jäähdyttimen hajottua. Senna johti ja Nigel Mansell oli kaiken tämän jälkeen toisena, vaikka oli lähtenyt vasta lähtöruudusta 12. Mansell sai Sennan kiinni ja lähti ohittamaan tätä kierroksella 58. Juuri sillä hetkellä edessä oli kuitenkin jo kierroksella jäänyt Stefan Johansson, joka kärsi vaihdelaatikko-ongelmista. Senna lähti ohittamaan Johanssonia tämän oikealta puolelta (sisäkautta), mutta Mansell valitsi vielä sisemmän linjan ja otti johtopaikan Sennalta. Sijoitukset eivät enää vaihtuneet tämän jälkeen: Mansell voitti, Senna toinen, Thierry Boutsen kolmas, Alain Prost neljäs, Eddie Cheever viides ja Nelson Piquet kuudes.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 27 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Ferrari 77 1:49.38,650 12 9
2 1 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda 77 + 25,967 2 6
3 5 Belgia Thierry Boutsen Williams-Renault 77 + 38,354 4 4
4 2 Ranska Alain Prost McLaren-Honda 77 + 44,177 5 3
5 10 Yhdysvallat Eddie Cheever Arrows-Ford 77 + 45,106 16 2
6 11 Brasilia Nelson Piquet Lotus-Judd 77 + 1.12,039 17 1
7 21 Italia Alex Caffi Dallara-Ford 77 + 1.24,225 3  
8 20 Italia Emanuele Pirro Benetton-Ford 76 + 1 krs. 25  
9 4 Ranska Jean Alesi Tyrrell-Ford 76 + 1 krs. 11  
10 9 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Arrows-Ford 76 + 1 krs. 9  
11 8 Italia Stefano Modena Brabham-Judd 76 + 1 krs. 8  
12 7 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Brabham-Judd 75 + 2 krs. 15  
13 3 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Tyrrell-Ford 73 + 4 krs. 19  
Kesk. 24 Espanja Luis Perez-Sala Minardi-Ford 57 Kolari (Modena) 23  
Kesk. 28 Itävalta Gerhard Berger Ferrari 56 Vaihdelaatikko 6  
Kesk. 6 Italia Riccardo Patrese Williams-Renault 54 Jäähdytin 1  
Kesk. 36 Ruotsi Stefan Johansson Onyx-Ford 48 Vaihdelaatikko 24  
Kesk. 19 Italia Alessandro Nannini Benetton-Ford 46 Vaihdelaatikko 7  
Kesk. 37 Belgia Bertrand Gachot Onyx-Ford 38 Vaihdelaatikko 21  
Kesk. 12 Japani Satoru Nakajima Lotus-Judd 33 Kolari (Warwick) 20  
Kesk. 15 Brasilia Mauricio Gugelmin March-Judd 27 Sähköt 13  
Kesk. 16 Italia Ivan Capelli March-Judd 26 Rengas 14  
Kesk. 29 Italia Michele Alboreto Larrousse-Lamborghini 26 Moottori 26  
Kesk. 18 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Ford 20 Sähköt 22  
Kesk. 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 9 Ripustukset 10  
Kesk. 22 Italia Andrea de Cesaris Dallara-Ford 0 Kytkin 18  
DNQ 25 Ranska René Arnoux Ligier-Ford   Karsiutui    
DNQ 26 Ranska Olivier Grouillard Ligier-Ford   Karsiutui    
DNQ 38 Saksa Christian Danner Rial-Ford   Karsiutui    
DNQ 39 Saksa Volker Weidler Rial-Ford   Karsiutui    
DNPQ 17 Italia Nicola Larini Osella-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 30 Ranska Philippe Alliot Larrousse-Lamborghini   Esikarsiutui    
DNPQ 41 Ranska Yannick Dalmas AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 34 Saksa Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 40 Italia Gabriele Tarquini AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 31 Brasilia Roberto Moreno Coloni-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 33 Sveitsi Gregor Foitek EuroBrun-Judd   Esikarsiutui    
DNPQ 35 Japani Aguri Suzuki Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 32 Ranska Pierre-Henri Raphanel Coloni-Ford   Esikarsiutui    

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

  • Paalupaikka: Riccardo Patrese – 1.19,726
  • Nopein kierros: Nigel Mansell – 1.22,637 (kierroksella 66)
  • Williamsin 30. paalupaikka
  • Ferrarin 110. kilpailun nopein kierros
  • Renault-moottoreiden 150. Grand Prix
  • Kisa näytettiin TV2:n koosteena selostajina Markku Pentikäinen ja Juha Varjosaari.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alex Caffi Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  2. 1989 Pop 84 Hungarian Grand Prix - RACE RESULT Formula One World Championship Limited/FIA. Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 10. joulukuuta 2007.
  • Helsingin Sanomat 13.8.1989