Italian Grand Prix 1989

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Italian Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 10. syyskuuta 1989 Monzan radalla Italiassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden neljäs. Paalupaikan aika-ajoissa vallannut Ayrton Senna joutui keskeyttämään moottoriongelmien takia. Muut palkintosijat menivät Gerhard Bergerille ja Thierry Boutsenille.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 2 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-Honda 53 1.19.27,550 4 9
2 28 Itävallan lippu Gerhard Berger Ferrari 53 + 7,326 2 6
3 5 Belgian lippu Thierry Boutsen Williams-Renault 53 + 14,975 6 4
4 6 Italian lippu Riccardo Patrese Williams-Renault 53 + 38,722 5 3
5 4 Ranskan lippu Jean Alesi Tyrrell-Ford 52 + 1 krs. 10 2
6 7 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle Brabham-Judd 52 + 1 krs. 12 1
7 23 Italian lippu Pierluigi Martini Minardi-Ford 52 + 1 krs. 15  
8 24 Espanjan lippu Luis Perez-Sala Minardi-Ford 51 + 2 krs. 26  
9 25 Ranskan lippu René Arnoux Ligier-Ford 51 + 2 krs. 23  
10 12 Japanin lippu Satoru Nakajima Lotus-Judd 51 Jousitus 19  
11 21 Italian lippu Alex Caffi Dallara-Ford 47 Moottori 20  
Kesk. 22 Italian lippu Andrea de Cesaris Dallara-Ford 45 Moottori 17  
Kesk. 1 Brasilian lippu Ayrton Senna McLaren-Honda 44 Moottori 1  
Kesk. 27 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Ferrari 41 Vaihdelaatikko 3  
Kesk. 37 Belgian lippu Bertrand Gachot Onyx-Ford 38 Jäähdytin 22  
Kesk. 19 Italian lippu Alessandro Nannini Benetton-Ford 33 Jarrut 8  
Kesk. 16 Italian lippu Ivan Capelli March-Judd 30 Moottori 18  
Kesk. 26 Ranskan lippu Olivier Grouillard Ligier-Ford 30 Pakoputki 21  
Kesk. 11 Brasilian lippu Nelson Piquet Lotus-Judd 23 Ulosajo 11  
Kesk. 3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Palmer Tyrrell-Ford 18 Moottori 14  
Kesk. 9 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Arrows-Ford 18 Polttoainejärjestelmä 16  
Kesk. 17 Italian lippu Nicola Larini Osella-Ford 16 Vaihdelaatikko 24  
Kesk. 29 Italian lippu Michele Alboreto Larrousse-Lamborghini 14 Sähköt 13  
Kesk. 15 Brasilian lippu Mauricio Gugelmin March-Judd 14 Kaasutin 25  
Kesk. 30 Ranskan lippu Philippe Alliot Larrousse-Lamborghini 1 Ulosajo 7  
Kesk. 20 Italian lippu Emanuele Pirro Benetton-Ford 0 Voimansiirto 9  
DNQ 8 Italian lippu Stefano Modena Brabham-Judd   Karsiutui    
DNQ 10 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Arrows-Ford   Karsiutui    
DNQ 38 Saksan lippu Christian Danner Rial-Ford   Karsiutui    
DNQ 39 Ranskan lippu Pierre-Henri Raphanel Rial-Ford   Karsiutui    
DNPQ 36 Ruotsin lippu Stefan Johansson Onyx-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 40 Italian lippu Gabriele Tarquini AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 31 Brasilian lippu Roberto Moreno Coloni-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 18 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 34 Saksan lippu Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 35 Japanin lippu Aguri Suzuki Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 33 Argentiinan lippu Oscar Larrauri EuroBrun-Judd   Esikarsiutui    
DNPQ 41 Ranskan lippu Yannick Dalmas AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 32 Italian lippu Enrico Bertaggia Coloni-Ford   Esikarsiutui    

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

  • Paalupaikka: Ayrton Senna – 1.23,720
  • Nopein kierros: Alain Prost – 1.28,107 (kierroksella 44)
  • Historian 40. Italian Grand Prix
  • McLaren varmisti viidennen valmistajien mestaruutensa ja saavutti 1500 MM-pisteen rajan
  • Prost juhlisti kaudeksi 1990 kirjoitettua Ferrari-sopimustaan ottamalla italialaisfanit huomioon voittoseremoniassa. Hän pudotti pokaalin korokkeelta yleisön sekaan, jossa se purettiin fanien keskuudessa matkamuistoiksi. Tallipäällikkö Ron Dennis oli tapauksesta vihainen Prostille ja pudotti valmistajien pokaalin tämän jalkoihin, koska McLaren-kuljettajien sopimuksen mukaan palkinnot kuuluivat tallille ja olivat merkkinä tallin suorituskyvystä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 12. joulukuuta 2007. (englanniksi)
  2. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 12. joulukuuta 2007.
  3. McLaren Row over the Family Silver, Italy 1989 Six of the Best - Unusual Podium Ceremonies. 2.9.2015. Formula1.com. Viitattu 2.9.2015. (englanniksi)