Italian Grand Prix 1983

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italia Italian Grand Prix 1983
13 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1983.
Päivämäärä 11. syyskuuta 1983
Sijainti Autodromo Nazionale Monza
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 5,800 km
Kilpailun pituus 52 kierrosta, 301,600 km
Paalupaikka
Kuljettaja Italia Riccardo Patrese (Brabham)
Paaluaika 1.29,122
Nopein kierros
Kuljettaja Brasilia Nelson Piquet (Brabham)
Kierrosaika 1.34,431 (kierroksella 20)
Palkintokoroke
Voittaja Brasilia Nelson Piquet (Brabham)
Toinen Ranska René Arnoux (Ferrari)
Kolmas Yhdysvallat Eddie Cheever (Renault)

Italian Grand Prix 1983 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 11. syyskuuta 1983 Autodromo Nazionale Monzan radalla. Kilpailun voitti Nelson Piquet.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 52 1.23.10,880 4 9
2 28 Ranska René Arnoux Ferrari 52 + 10,212 3 6
3 16 Yhdysvallat Eddie Cheever Renault 52 + 18,612 7 4
4 27 Ranska Patrick Tambay Ferrari 52 + 29,023 2 3
5 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 52 + 53,680 8 2
6 35 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Toleman-Hart 52 + 1.13,348 12 1
7 36 Italia Bruno Giacomelli Toleman-Hart 52 + 1.33,922 14  
8 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Renault 52 + 1.36,035 11  
9 25 Ranska Jean-Pierre Jarier Ligier-Ford 51 + 1 krs. 19  
10 29 Sveitsi Marc Surer Arrows-Ford 51 + 1 krs. 20  
11 1 Suomi Keke Rosberg Williams-Ford 51 + 1 krs. 16  
12 34 Venezuela Johnny Cecotto Theodore-Ford 50 + 2 krs. 26  
13 33 Kolumbia Roberto Guerrero Theodore-Ford 50 + 2 krs. 21  
Kesk. 31 Italia Corrado Fabi Osella-Alfa Romeo 45 Moottori 25  
Kesk. 4 Yhdysvallat Danny Sullivan Tyrrell-Ford 44 Polttoaineen syöttö 22  
Kesk. 30 Belgia Thierry Boutsen Arrows-Ford 41 Moottori 18  
Kesk. 9 Saksa Manfred Winkelhock ATS-BMW 35 Pakoputki 9  
Kesk. 3 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford 28 Kytkin 24  
Kesk. 15 Ranska Alain Prost Renault 26 Turbo 5  
Kesk. 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 24 Sähköt 13  
Kesk. 7 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-TAG 13 Sähköt 15  
Kesk. 32 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 10 Vaihteet 23  
Kesk. 23 Italia Mauro Baldi Alfa Romeo 4 Turbo 10  
Kesk. 40 Ruotsi Stefan Johansson Spirit-Honda 4 Laturi 17  
Kesk. 6 Italia Riccardo Patrese Brabham-BMW 2 Moottori 1  
Kesk. 22 Italia Andrea de Cesaris Alfa Romeo 2 Kolari 6  
DNQ 26 Brasilia Raul Boesel Ligier-Ford    
DNQ 2 Ranska Jacques Laffite Williams-Ford    
DNQ 17 Yhdistynyt kuningaskunta Kenny Acheson RAM-Ford        
Lähde:[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]