Brasilian Grand Prix 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Brasilian Grand Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan kauden 1984 avausosakilpailu. Se ajettiin 25. maaliskuuta 1984 Jacarepaguan radalla Brasiliassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli hänen uransa kymmenes.

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu ajettiin auringonpaisteessa ja lämpötila radan pinnassa oli yli 50 astetta. Kilpailun lähtö myöhästyi hivenen, kun Andrea de Cesaris joutui vaihtamaan vara-autoonsa vaihdelaatikkorikon vuoksi.

Paalupaikalta lähtenyt Elio de Angelis ei onnistunut lähdössä kovinkaan hyvin, vaan jäi kolmanneksi. Parhaan lähdön sai toisesta lähtöruudusta startannut Michele Alboreto. Toiseksi ehti Derek Warwick. Nelson Piquet'llä oli kotiyleisönsä edessä vaikeuksia, sillä hän jäi lähtöruutuun muiden syöksyessä ohi, ja hänet oli työnnettävä liikkeelle. Niki Lauda ohitti heti avauskierroksella de Angelesin ja otti näin kolmannen sijan. Lauda ohitti tiukassa mutkassa vielä Warwickin ja pääsi näin toiseksi.

Lauda sai johtopaikan Alboreton pyörähdettyä suoralla rataosalla ulos. Ensimmäisenä renkaansa kävi vaihdattamassa Patrick Tambay 26. kierroksella, ja hänen jälkeensä moni muukin kävi renkaanvaihdossa. Kierroksella 30 René Arnoux'n Ferrarin moottori syttyi tuleen, ja hän joutui keskeyttämään kilpailun. Kierroksella 32 Nelson Piquet pyörähti ulos radalta.

Lauda joutui jättämään kilpailun kesken kierroksella 38 moottorin lakkoiltua. Warwick siirtyi johtoon Prostin käydessä vaihdattamassa renkaansa, mutta kierroksella 51 hän joutui keskeyttämään moottorin lakkoillessa, ja Prost siirtyi näin johtoon. Prost ehti kilpailussa tehdä takana tuleviin parhaimmillaan yli minuutin raon.

Englannin Martin Brundle ajoi Brasiliassa ensimmäisen Formula 1 -kilpailunsa ja oli maalissa Tyrrellillään viides. Myöhemmin hänet kuitenkin hylättiin. Länsisaksalainen Manfred Winkelhock ei päässyt lainkaan mukaan kilpailuun, vaikka oli harjoituksissa 15. nopein. Hänet hylättiin harjoituksissa, koska autoa työnnettiin radalla polttoaineen loputtua. Winkelhockin paikan kilpailussa sai RAM-tallin Jonathan Palmer.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 7 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 61 1.42.34,492 4 9
2 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda 61 + 40,514 9 6
3 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 61 + 59.128 1 4
4 23 Yhdysvallat Eddie Cheever Alfa Romeo 60 + 1 krs. 13 3
5 15 Ranska Patrick Tambay Renault 59 Polttoaine loppu 8 2
6 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-Ford 59 + 2 krs. 20 1
7 17 Sveitsi Marc Surer Arrows-Ford 59 + 2 krs. 24  
8 10 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer RAM-Hart 58 + 3 krs. 26  
DSQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Ford 60 Hylättiin 18  
Kesk. 16 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Renault 51 Jousitus 3  
Kesk. 26 Italia Andrea de Cesaris Ligier-Renault 42 Vaihdelaatikko 14  
Kesk. 22 Italia Riccardo Patrese Alfa Romeo 41 Vaihdelaatikko 11  
Kesk. 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 38 Sähköt 6  
Kesk. 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Renault 35 Ulosajo 5  
Kesk. 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 32 Moottori 7  
Kesk. 2 Italia Teo Fabi Brabham-BMW 32 Turbo 15  
Kesk. 28 Ranska René Arnoux Ferrari 30 Akku 10  
Kesk. 24 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 28 Vaihdelaatikko 21  
Kesk. 25 Ranska François Hesnault Ligier-Renault 25 Ylikuumeneminen 19  
Kesk. 9 Ranska Philippe Alliot RAM-Hart 24 Akku 25  
Kesk. 20 Venezuela Johnny Cecotto Toleman-Hart 18 Turbo 17  
Kesk. 5 Ranska Jacques Laffite Williams-Honda 15 Sähköt 13  
Kesk. 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 14 Jarrut 2  
Kesk. 21 Italia Mauro Baldi Spirit-Hart 12 Laturi 23  
DSQ 4 Saksa Stefan Bellof Tyrrell-Ford 11 Hylättiin 22  
Kesk. 19 Brasilia Ayrton Senna Toleman-Hart 8 Turbo 16  
DSQ 14 Saksa Manfred Winkelhock ATS-BMW 0 Hylättiin    

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 25. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  2. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 25. lokakuuta 2007.
  • Helsingin Sanomat 26.3.1984
  • Ilta-Sanomat 26.3.1984
  • Uusi Suomi 26.3.1984