Rudolf Caracciola
Rudolf Caracciola (30. tammikuuta 1901 Remagen, Saksa – 28. syyskuuta 1959 Kassel, Länsi-Saksa) oli saksalainen kilpa-autoilija, jonka parhaat vuodet sijoittuivat ajalle ennen Formula 1 -sarjaa.[1][2] Caracciola ajoi kilpaa lähes kolmenkymmentä vuotta ja voitti kaikkiaan 225 eri autokilpailua, mukaan lukien Monacon Grand Prix'n, Mille Miglian ja Saksan Grand Prix'n, joista jälkimmäisen hän voitti kaikkiaan kuudesti.[1] Caracciola voitti F1-sarjaa ennen toista maailmansotaa vastanneen Grand Prix-autoilun Euroopan mestaruuden kolme kertaa.[1][2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autoalalta kilpa-ajajaksi (Fafnir ja Mercedes)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen kilpa-ajouraansa sisilialaistaustaiseen perheeseen syntynyt Caracciola työskenteli oppipoikana autoalan Fafnir Car Companyssä, kunnes hän siirtyi kotikunniltaan belgialaisen upseerin kanssa käydyn tappelun seurauksena Dresdeniin, missä toimi saman yrityksen automyynti- ja huoltoliikkeessä.[2] Ensiesiintyminen autokilpailuissa tapahtui vuonna 1922, kun Caracciola ajoi yhtiön 1 500 cm3 moottorilla varustetulla autolla neljänneksi AVUS:in radalla.[2] Heti seuraavana vuonna hän vaihtoi Mercedeksen valmistamiin kulkuvälineisiin, joita hän autokauppiaan työtehtävänsä ohessa lainasi ylämäkinousu- ja trialkilpailuihin (vuoteen 1926 asti hän voitti kilpailuja sekä kaksi- että nelipyöräisissä).[2] Vuoden 1926 Saksan Grand Prix oli menestys, kun Caracciola pystyi huonon lähdön jälkeen voittamaan kilpailun Mercedes -autollaan sateisella AVUS:in radalla ja ansaitsemaan 17 000 Saksan markan palkintorahat.[2] Kansainvälisempää menestystä hän alkoi saada voitettuaan Tourist Trophy -kilpailun Ulster's Ardsilla 1929, ja vuosina 1930-31 hän oli Euroopan ylämäkinousun maailmanmestari urheiluautoluokissa.[2] Caracciola teki myös historiallisen saavutuksen vuonna 1931 voittamalla Italian Mille Miglia -tiekilpailun ensimmäisenä ulkomaalaisena.[2] Vuoden 1930 Le Mansin 24 tunnin ajo sen sijaan päättyi keskeytykseen.[3]
Alfa Romeo ja tragedian ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1930-luvun talouslaman vuoksi Caracciolan saama tuki Mercedekseltä loppui ja hän siirtyi Alfa Romeon palvelukseen.[2] Saksan kilpailun voitosta ja Euroopan ylämäkinousun mestaruudesta huolimatta Caracciolan kautta häiritsivät taustalla vaikuttaneet tallimääräykset sekä italialaisten tallikaverien kateus.[2] Menestystä seurasi kuitenkin surullisten tapahtumien aikakausi, kun hän kolaroi perustamansa tallin autolla vuoden 1933 Monacon kilpailun harjoituksissa murtaen reitensä, menetti vaimonsa lumivyörymäonnettomuudessa Sveitsin Alpeilla 1934 ja ajautui syvään masennukseen.[2] Kunniavieraskutsu Monacon osakilpailuun sekä toisen vaimon Alice Hoffmannin tuki sai hänet jälleen kilpailemaan.[2]
Mercedes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Caracciola saavutti suurimmat autourheilumenestyksensä Mercedes-Benzin ratissa, erityisesti kausi 1935, jolloin hän voitti kuusi kilpailua yhdestätoista (kausi oli tiukkaa taistelua niskoitelevaa tallikaveri Luigi Fagiolia sekä Auto Unionin tulokasta Bernd Rosemeyeria vastaan).[1][2] Seuraava kausi oli kuitenkin pettymys tallin auton suorituskyvylle, ja Caracciola voitti jälleen Euroopan mestaruuden vuosina 1937-38.[2]
Kilpauran loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rosemeyer ja Caracciola olivat 1930-luvulla tiukkojen taisteluiden kilpakaksikko sekä kilpailuissa että nopeusennätysten yrittämisissä, mutta Rosemeyerin kuolema vuoden 1938 nopeusennätysyrityksessä ja Caracciolan vanhat reisivammat saivat hänet lopettamaan kilpailun kauden 1939 jälkeen.[2] Useat paluuyritykset peruuntuivat erilaisten sairauksien lisääntyessä ja Caracciola menehtyi lopulta syöpään syyskuussa 1959.[1][2] Caracciolan menestyksen salaisuutena on pidetty useasti hänen maltillista ajotyyliään, jolla hän kontrolloi autoaan lähes täydellisesti, teki todella harvoin virheitä ja auto kulki aina kuin kiskoilla.[1] Suurta menestystä hän sai aikaisesti erityisesti sadekelillä, minkä seurauksena hänen lempinimensä oli "Regenmeister" (saks. sademestari).[2] Ennen Michael Schumacheria, Caracciolaa pidettiin (ja pidettäneen edelleen joissain) Rosemeyerin sekä Tazio Nuvolarin ohella kaikkien aikojen parhaana saksalaisena kilpa-autoilijana.[2]
Suuria voittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- GP-autoilun Euroopan mestaruus 1935, 1937 ja 1938
- Monacon GP 1936
- Saksan GP 1926, 1928, 1931, 1932, 1937, 1939
- Italian GP 1934, 1937
- Belgian GP 1935
- Ranskan GP 1935
- Tšekkoslovakian GP 1937
- Espanjan GP 1935
- Sveitsin GP 1935, 1937, 1938
- Mille Miglia 1931
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Loman, Petri: ”Rudolf Caracciola”, Formula 1 -legendat, s. 41–46. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Rudolf Caracciola Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 28.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1930 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 8èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1930. Experience Le Mans. Viitattu 28.9.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rudolf Caracciola Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
