John Nicholson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

John Nicholson (6. lokakuuta 1941 Auckland19. syyskuuta 2017 Clarks Beach, Auckland) oli uusiseelantilainen Formula 1 -kuljettaja.[1][2] Hän osallistui kahteen F1-osakilpailuun kausina 1974–75.[2] Hän karsiutui toisessa ja oli 17. Britannian GP:ssä 1975.[2]

Nicholson voitti Formula Atlantic -sarjan mestaruuden vuosina 1973 ja 1974.[2] Hän siirtyi Powerboat-sarjaan F1-uran jälkeen.[2]

Nicholson toimi myös tiiviissä yhteistyössä Bruce McLarenin kanssa, kun hän perusti yhteistyön seurauksena moottoreita valmistavan Nicholson-McLarenin.[2] Moottorit perustuivat Cosworth DFV -mallistoon ja niillä voitettiin kaksi maailmanmestaruutta (Emerson Fittipaldi 1974 ja James Hunt 1976).[2] McLaren-tallin lisäksi yritys toimitti moottoreita Embassy Hill -tallille.[2] Yritys vetäytyi F1-sarjan moottorintoimituksesta 1980-luvulla turbomoottoreiden yleistyessä ja siirtyi pienempiin Formula- ja GP-sarjoihin (mm. F3000).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Nicholson OldRacingCars.com. 20.9.2017. Viitattu 23.9.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Cooper, Adam: Obituary: F1 engine builder and one-time GP starter John Nicholson F1 News. 20.9.2017. Autosport.com. Viitattu 24.9.2017. (englanniksi)
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.