John Nicholson (autourheilija)
| John Nicholson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. lokakuuta 1941 |
| Kuollut | 19. syyskuuta 2017 (75 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Uusi-Seelanti |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1974–1975 |
| Talli(t) | Lyncar |
| Kilpailuja | 2 (1 lähtö) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 0 |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian GP 1974 |
| Viimeinen kilpailu | Britannian GP 1975 |
John Nicholson (6. lokakuuta 1941 Auckland – 19. syyskuuta 2017 Clarks Beach, Auckland) oli uusiseelantilainen Formula 1 -kuljettaja.[1][2] Hän osallistui kahteen F1-osakilpailuun kausina 1974–75.[2] Hän karsiutui toisessa ja oli 17. Britannian GP:ssä 1975.[2]
Nicholson voitti Formula Atlantic -sarjan mestaruuden vuosina 1973 ja 1974.[2] Hän siirtyi Powerboat-sarjaan F1-uran jälkeen.[2]
Nicholson toimi myös tiiviissä yhteistyössä Bruce McLarenin kanssa, kun hän perusti yhteistyön seurauksena moottoreita valmistavan Nicholson-McLarenin.[2] Moottorit perustuivat Cosworth DFV -mallistoon ja niillä voitettiin kaksi maailmanmestaruutta (Emerson Fittipaldi 1974 ja James Hunt 1976).[2] McLaren-tallin lisäksi yritys toimitti moottoreita Embassy Hill -tallille.[2] Yritys vetäytyi F1-sarjan moottorintoimituksesta 1980-luvulla turbomoottoreiden yleistyessä ja siirtyi pienempiin Formula- ja GP-sarjoihin (mm. F3000).[2]