Maurice Trintignant

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maurice Trintignant
Henkilötiedot
Syntynyt30. lokakuuta 1917
Sainte-Cécile-Les-Vignes
Kuollut13. helmikuuta 2005 (87 vuotta)
Nîmes
Kansalaisuus  Ranska
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 19501964
Talli(t) Simca-Gordini, Ferrari, Bugatti, Vanwall, BRM, Maserati, Cooper, Aston Martin, Lotus, Lola
Kilpailuja 84
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 2
Palkintosijoja 9[a]
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 1
MM-pisteitä 72,33
Ensimmäinen kilpailu Monacon Grand Prix 1950
Ensimmäinen voitto Monacon Grand Prix 1955
Viimeinen voitto Monacon Grand Prix 1958
Viimeinen kilpailu Italian Grand Prix 1964

Maurice Trintignant (30. lokakuuta 1917 Sainte-Cécile-Les-Vignes, Ranska13. helmikuuta 2005 Nîmes, Ranska) oli ranskalainen kilpa-ajaja ja Formula 1 -kuljettaja.[2][3][4][5]Trintigant on ensimmäinen ranskalainen F1-kilpailun voittaja.[6]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varakkaan viinitilallisen nuorin poika Trintignant kasvoi viisipoikaisessa perheessä (hänen isoveljistään Renéstä ja Louisista tuli myös kilpa-ajajia, joille tämä toimi mekaanikkona).[4] Kilpa-ajajan uransa hän aloitti jo vuonna 1938 Bugatilla Paun kilpailussa, viisi vuotta sen jälkeen kun hänen veljensä Louis oli saanut surmansa harjoituskierroksellaan niin ikään Bugattin ratissa väistäessään radalla liikkunutta poliisia.[4] Debyyttikaudellaan Trintignant voitti Chimayn osakilpailun ja uusi voittonsa vuonna 1939.[4] Toinen maailmansota kuitenkin keskeytti hänen kilp-ajonsa ja joutui kätkemään Bugattinsa sodan ajaksi, mutta rauhan koittaessa hän osallistui sillä vuoden 1945 Coupe de la Libération eli Prisoners' Cup -kilpailuun, mutta keskeytti polttoaineensyötön hajotessa sodan aikana autossa asuneiden rottien tuhotöiden vuoksi (kilpailun voittanut Jean-Pierre Wimille antoi tälle pitkään kestäneen lempinimen "Rotanpapana", ransk. Le Petoulet).[7][4][8]

Trintignant siirtyi vuonna 1947 Grand Prix-ajoihin Delage-autolla, mutta vaihtoi jo 1948 Gordinin kalustoon. Formula 2-luokassa hän voitti Grand Prix du Roussillon -osakilpailun Perpignanissa vuonna samana vuonna.[4] Vuoden 1948 Sveitsin osakilpailussa hänen onnensa kuitenkin kääntyi, kun joutui kolariin, missä sinkoutui keskelle ajorataa (muut kuljettajat kuitenkin väistivät häntä ajaessaan ohitse kolaripaikalta).[4] Trintignant kärsi kallonmurtumista ja joutui viikoksi koomaan, mutta toipui vaurioista.[4] Vuonna 1949 hän voitti paluukaudellaan Angoulêmen kilpailun.[4]

Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F1-sarjassa Maurice Trintignant oli mukana sen alkuvuodesta 1950 lähtien aina vuoteen 1964.[2][3] Ensimmäiset neljä kautta Gordinin ja sen Simca-yhteistyön aikaisen Simca-Gordinin kilpailut menivät suurelta osin keskeytysten merkeissä ollen parhaimmillaan kolmesti viidennellä sijalla.[2][3][4] Hän voitti kuitenkin kyseisenä aikana muutamia F1-sarjan ulkopuolisia kilpailuja.[2][3][4] Kaudella 1954 hän siirtyi Ferrarin talliin, jossa sijoittui ensimmäisessä kilpailussaan neljänneksi.[4][9] Hän ajoi toiseksi Belgian GP:ssä ja kolmanneksi Saksan GP:ssä ollen kauden lopputuloksissa neljäs.[2][3][4][10][11] Trintignant ajoi kaikkiaan 84 GP:tä saavuttaen kaksi voittoa (katuratoihin erikoistuneena kuljettajana molemmat legendaarisesta Monacon GP:stä kaudella 1955 Ferrarilla ja 1958 Cooperilla), kahdeksan muuta palkintosijaa ja keräten MM-pisteitä 72,33.[2][3][4][12][13] Erikoisin palkintosija oli vuoden 1955 Argentiinan GP, jossa hän sijoittui jaetuilla autoilla sekä toiseksi että kolmanneksi läkähdyttävän helteen koetellessa kuljettajia.[4][14] Sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa Trintignant voitti viimeisen kerran vuoden 1962 Paun osakilpailussa käytyään tiukan kamppailun Jim Clarkia vastaan.[2][15] Viimeisellä kaudellaan 1964 hän ajoi kerran pisteille BRM:n autollaan ollen 47-vuotiaana veteraanina viides Saksan GP:ssä.[2][3][4][16]

Urheiluautot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trintignant kilpaili F1-uransa ohella myös urheiluautoluokissa voittaen Le Mansin 24 tunnin ajon argentiinalaisen José Froilán Gonzálezin kanssa 1954, ja Tourist Trophyn voitollaan hän varmisti Ferrarille urheiluautojen MM-sarjan mestaruuden.[2][4][17] Le Mansin 24 tunnin ajot 1965 oli hänen viimeinen esiintymisensä kilparadoilla.

Loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpa-ajamisen jälkeen Trintignant ylläpiti isältään perinnöksi saatua viinitilaa Châteauneuf du Papea lisäten viinivalikoimaansa, mm. "Le Petoulet"-viinin.[4][2][18] Hänet palkittiin saavutuksistaan Légion d'Honneur -mitalilla vuonna 1960 ja toimi myös Vergèzen kaupungin pormestarina.[2][4] Hän kuoli Nimesissä vuonna 2005.[2][3][4][5]

F1-kaudet, autot ja pisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1950 (Simca Gordini): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
  • 1951 (Simca Gordini): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1952 (Gordini, Ferrari): 2 pistettä, sijoitus 16:s
  • 1953 (Gordini): 4 pistettä, sijoitus 12:s
  • 1954 (Ferrari): 17 pistettä, sijoitus 4:s
  • 1955 (Ferrari): 11,33 pistettä, sijoitus 4:s
  • 1956 (Bugatti, Vanwall): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1957 (Ferrari): 5 pistettä, sijoitus 13:s
  • 1958 (BRM, Maserati, Cooper): 12 pistettä, sijoitus 7:s
  • 1959 (Cooper): 19 pistettä, sijoitus 5:s
  • 1960 (Aston Martin, Cooper): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1961 (Cooper): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1962 (Lotus): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1963 (BRM, Lotus, Lola): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1964 (BRM): 2 pistettä, sijoitus 16:s

Formula 1-tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Sijoitus Pisteet
1950 Equipe Gordini Simca-Gordini T15 Gordini 15C 1.5 L4s GBR MON
Kesk.
500 SUI BEL FRA ITA
Kesk.
- 0[2][3]
1951 Equipe Gordini Simca-Gordini T15 Gordini 15C 1.5 L4s SUI
DNA
500 BEL FRA
Kesk.
GBR GER
Kesk.
ITA
Kesk.
ESP
Kesk.
- 0[2][3]
1952 Ecurie Rosier Ferrari 166 F2 Ferrari 125 1.5 V12 SUI
DNS
500 BEL 16. 2[2][3]
Equipe Gordini Simca-Gordini T15 Gordini 1500 1.5 L4 FRA
5
Gordini T16 Gordini 20 2.0 L6 GBR
Kesk.
GER
Kesk.
NED
6
ITA
Kesk.
1953 Equipe Gordini Gordini T16 Gordini 20 2.0 L6 ARG
7*
500 NED
6
BEL
5
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
SUI
Kesk.
ITA
5
12. 4[2][3]
1954 Ecurie Rosier Ferrari 625 Ferrari 625 2.5 L4 ARG
4
500 4. 17[2][3]
Scuderia Ferrari BEL
2
FRA
Kesk.
GBR
5
GER
3
SUI
Kesk.
ITA
5
ESP
Kesk.
1955 Scuderia Ferrari Ferrari 625 Ferrari 555 2.5 L4 ARG
2*/3*
MON
1
500 GBR
Kesk.
4. 11,33[b]
Ferrari 555 BEL
6
NED
Kesk.
ITA
8
1956 Vandervell Products Ltd Vanwall VW 2 Vanwall 254 2.5 L4 ARG MON
Kesk.
500 BEL
Kesk.
GBR
Kesk.
GER ITA
Kesk.
- 0[2][3]
Automobiles Bugatti Bugatti T251 Bugatti 2.5 L8 FRA
Kesk.
1957 Scuderia Ferrari Ferrari 801 Ferrari DS50 2.5 V8 ARG MON
5
500 FRA
Kesk.
GBR
4*
GER PES ITA 13. 5[c]
1958 R.R.C. Walker Racing Team Cooper T45 Climax FPF 2.0 L4 ARG MON
1
NED
9
500 GER
3
ITA
Kesk.
MOR
Kesk.
7. 12[2][3]
Scuderia Centro Sud Maserati 250F Maserati 250F1 2.5 L6 BEL
7
Owen Racing Organisation BRM P25 BRM P25 2.5 L4 FRA
Kesk.
R.R.C. Walker Racing Team Cooper T43 Climax FPF 2.0 L4 GBR
8
POR
8
1959 R.R.C. Walker Racing Team Cooper T51 Climax FPF 2.5 L4 MON
3
500 NED
8
FRA
11
GBR
5
GER
4
POR
4
ITA
9
USA
2
5. 19[2][3]
1960 R.R.C. Walker Racing Team Cooper T51 Climax FPF 2.5 L4 ARG
3*
- 0[d]
Scuderia Centro Sud Maserati 250S 2.5 L4 MON
Kesk.
500 NED
Kesk.
BEL FRA
Kesk.
USA
15
David Brown Corporation Aston Martin DBR5 Aston Martin RB6 2.5 L6 GBR
11
POR ITA
1961 Scuderia Serenissima Cooper T51 Maserati Tipo 6 1.5 L4 MON
7
NED BEL
Kesk.
FRA
13
GBR GER
Kesk.
ITA
9
USA - 0[2][3]
1962 R.R.C. Walker Racing Team Lotus 24 Climax FWMV 1.5 V8 NED
WD
MON
Kesk.
BEL
8
FRA
7
GBR GER
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
Kesk.
RSA - 0[2][3]
1963 Reg Parnell Racing Lola Mk4A Climax FWMV 1.5 V8 MON
Kesk.
BEL NED - 0[2][3]
Lotus 24 FRA
8
GBR GER
Scuderia Centro Sud BRM P57 BRM P56 1.5 V8 ITA
9
USA MEX RSA
1964 Maurice Trintignant BRM P57 BRM P56 1.5 V8 MON
Kesk.
NED BEL FRA
11
GBR
DNQ
GER
5
AUT
DNA
ITA
Kesk.
USA MEX 16. 2[2][3]

* = Jaettu auto.

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tringinant ajoi useamman kuljettajan tavoin eri autoilla 2. ja 3. vuoden 1955 Argentiinan GP:ssä, mutta vain hänen 2. sijoituksensa on laskettu mukaan palkintosijoihin.[1]
  2. Trintignant jakoi autonsa useamman kanssa ja sijoittui sekä toiseksi että kolmanneksi vuoden 1955 Argentiinan GP:ssä ja sai 3,33 pistettä kisasta.[2][1]
  3. Trintignant jakoi autonsa Peter Collinsin kanssa vuoden 1957 Britannian GP:ssä, mutta hänelle annettiin kaikki pisteet, koska Collins ei ajanut riittävästi kierroksia.[2][19]
  4. Trintignant jakoi palkintosijan/auton Stirling Mossin kanssa vuoden 1960 Argentiinan GP:ssä, mutta he eivät saaneet pisteitä suorituksesta.[2][20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 1955 ARGENTINE GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Maurice Trintignant - France ESPN. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Maurice Trintignant ChicaneF1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Maurice Trintignant Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  5. a b Cameron, David: Former GP Winner Trintignant Dies F1 News. 14.2.2005. Autosport.com. Arkistoitu 10.8.2017. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  6. STATS F1: France • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 10.8.2017. (englanniksi)
  7. 1945 Prisoners' Cup ChicaneF1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  8. From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' - the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
  9. 1954 ARGENTINE GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  10. 1954 BELGIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  11. 1954 GERMAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  12. Trintignant wins as Ascari's luck runs out ESPN. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  13. Trintignant wins on home soil ESPN. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  14. Fangio keeps his cool as rivals wilt ESPN. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  15. 1962 Pau GP ChicaneF1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  16. 1964 GERMAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  17. 1954 24 Hours of Le Mans Results and Competitors Results. Experience Le Mans. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  18. Buckland, Damien: Maurice Trintignant Collection Editions: Ferrari In Formula One (eBook). 4.2.2015. Lulu Press Inc.. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  19. 1957 BRITISH GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  20. 1960 ARGENTINE GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]