Joie Chitwood

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joie Chitwood
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu yhdysvaltalainen
Aktiivivuodet 1950
Talli(t) Kurtis Kraft
Kilpailuja 1
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 1
Ensimmäinen kilpailu Indianapolis 500 1950
Ensimmäinen voitto -
Viimeinen voitto -
Viimeinen kilpailu Indianapolis 500 1950

George Rice "Joie" Chitwood (14. huhtikuuta 19123. tammikuuta 1988) oli yhdysvaltalainen Indianapolis 500 -kuljettaja, sekä liikemies.[1][2]

Chitwood aloitti kilpa-ajajan uransa ajamalla Dirt Track -kisoissa vuonna 1934, josta eteni Yhdysvaltojen rata-autoiluun.[1] Hän osallistui Indianapolis 500 -kilpailuun seitsemän kertaa kausina 1940–1941 ja 1946–1950.[1][2][3] Hän ajoi kolme kertaa viidenneksi saavuttaen 5 pistettä, joista yksi (1950) on laskettu mukaan F1-tuloksiin.[1][2][3] Chitwood oli viides vuoden 1950 kilpailussa, jossa hän jakoi sijoituksensa Tony Bettenhausenin kanssa saavuttaen yhden pisteen.[1][2][3][4] Hän oli ensimmäinen kuljettaja, joka käytti turvavyötä Indy 500 -kilpailussa.

Chitwood perusti oman televisio-ohjelman "Joie Chitwood Thrill" Shown, jossa hän esitti hurjapäätä, joka teki hurjannäköisiä autostunt-kohtauksia.[1] Chitwood teki maailmanennätyksen vuonna 1978 ajamalla Chevrolet Chevettellä 9 kilometriä kahdella pyörällä. Hänen poikansa alkoivat juontaa isänsä uutta ohjelmaa "Joie Chitwood Chevy Thunder" Showta.[1] Hänen pojanpoikansa Joie Chitwood Kolmas valittiin vuonna 2004 Indianapolis Motor Speedwayn toimitusjohtajaksi ja tämä on toiminut myös Daytona International Speedwayn johtotehtävissä vuosina 2010-16.[1][5]

Chitwood oli myös stuntmiehenä Hollywoodissa.[1] Hänen ensimmäinen stuntkohtauksensa oli elokuvassa Surmanajaja.[1] Vuonna 1973 hän sai esitettäväksi kohtauksen James Bond -elokuvasta Elä ja anna toisten kuolla, jossa hän teki pienen stunt-miehen roolin.[1]

Chitwood toimi myös autojen turvallisuuskonsulttina. Vuonna 1965 hän kertoi romuttaneensa yli 3 000 autoa tutkimustarkoituksissa.

Chitwood valittiin National Sprint Car Hall of Fameen vuonna 1993 ja Motorsports Hall of Fame of Americaan vuonna 2010.[1][6][7]

Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 Sijoitus Pisteet
1950 Ervin Wolfe Kurtis Kraft 2000 Offenhauser L4 GBR MON 500
5*
SUI BEL FRA ITA 20. 1[1][2]

* = Jaettu auto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m Joie Chitwood - United States ESPN. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e Joie Chitwood ChicaneF1.com. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  3. a b c Joie Chitwood Indianapolis 500 Stats Indianapolis 500 Historical Stats. Indianapolis Motorspeedway. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  4. 1950 Indianapolis 500 - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  5. Joie Chitwood III Leaders. International Speedway Corporation. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  6. 1993 - Fourth National Sprint Car Hall of Fame Inductions Inductees. National Sprint Car Hall of Fame & Museum. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  7. Joie Chitwood, Historic, Class of 2010 Inductees. Motorsports Hall of Fame of America. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.