Tämä on hyvä artikkeli.

Emmanuel de Graffenried

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toulo de Graffenried
Henkilötiedot
Syntynyt18. toukokuuta 1914
Pariisi, Ranska
Kuollut22. tammikuuta 2007 (92 vuotta)
Lonay, Sveitsi
Kansalaisuus Sveitsi Sveitsi
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1950–1954, 1956
Talli(t) Enrico Platé, Alfa Romeo, Baron de Graffenried, Scuderia Centro Sud
Kilpailuja 23 (22 starttia)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 9
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1950
Viimeinen kilpailu Italian Grand Prix 1956

Paroni Emmanuel ”Toulo” de Graffenried (18. toukokuuta 1914 Pariisi, Ranska – 22. tammikuuta 2007 Lonay, Sveitsi) oli sveitsiläinen Grand Prix -kuljettaja, joka osallistui 1950-luvulla Formula 1 -kilpailuihin. Hän ajoi jonkin verran myös urheiluautoilla.

Formula 1:n MM-sarjassa hän osallistui 23 Grand Prix -kilpailuun voittamatta niistä yhtään tai saavuttamatta edes palkintosijaa. De Graffenriedin parhaaksi F1-sijoitukseksi jäi neljäs sija kauden 1953 Belgian GP:ssä. Lisäksi Graffenried oli kolmesti viides. MM-sarjan ulkopuolella de Graffenried kuitenkin menestyi jonkin verran: hän voitti muun muassa MM-sarjaa edeltäneen Britannian Grand Prix'n 1949 ja MM-sarjan ulkopuolisen Siracusan Grand Prix'n 1953. MM-pisteitä Graffenried saavutti 9.

De Graffenriediä pidettiin hurmaavana henkilönä, minkä ansiosta hän pysyi suosittuna vuosikymmeniä uransa lopettamisen jälkeen.[1]

De Graffenriedin suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paroni Emmanuel ”Toulo” de Graffenried syntyi 18. toukokuuta 1914 Pariisissa Ranskassa varakkaaseen de Graffenriedin sukuun, joka oli Sveitsin tunnetuimpia. Sen juuret ulottuvat jopa 1270-luvulle.[2] De Graffenriedin vanhemmat olivat Irma Stern (1883–1973)[3] ja sveitsiläinen paroni Leo (Léon) de Graffenried (1870–1937).[4] Isän isä, hänkin paroni, oli myös nimeltään Emmanuel.[5] Äidin isä oli Louis Stern, Stern Brothers -tavarataloketjun perustaja.[6] Toulo de Graffendied itse avioitui Elsa Tacchinin kanssa.[7]

De Graffenried opiskeli Le Roseyn sisäoppilaitoksessa Sveitsissä. Hänen oppilastovereihinsa kuului muun muassa tuleva Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi.[1]

Kilpa-autoilu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvun alkupuolella de Graffenried ajoi omaa yksityistä 1,5-litraista Maseratiaan kansallisissa tapahtumissa Bremgartenin radalla kotimaassaan Sveitsissä lähellä Bernin kaupunkia.[8] Vuonna 1936 hän osallistui Alfa Romeolla tuhannen kilometrin Mille Miglia -kilpailuun.[9] Vuosina 1937–1939 hän ajoi Maseratin voiturette-tyyppistä autoa[10] ja alkoi vuodesta 1938 alkaen osallistua Grand Prix -kilpailuihin. Säännöllisemmin hän alkoi osallistua niihin kuitenkin 1940-luvulla.

Sodan jälkeiset Grand Prix't (1946–1949)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen de Graffenried muodosti niin ikään sveitsiläisen Christian Kautzin kanssa Team Autosport -tallin, joka ajatti Maserateja.[10]

Toukokuussa 1946 de Graffenried osallistui Maserati 4CL -autolla Marseille'n GP:hen. Oltuaan toisessa erässä kolmas hän sijoittui finaalissa viidenneksi kaksi kierrosta voittaneelle Raymond Sommerille hävinneenä. Kuusi päivää myöhemmin ajetussa Forezin Grand Prix'ssa hän keskeytti, kuten myös kuun lopussa järjestetyssä Coupe de la Résistance -kisassa, jossa autona oli Maseratin 6CM-auto. Ensimmäistä kertaa ajetussa Grand Prix des Nations -kilpailussa Genevessä de Graffenried oli 4CL:llä ensin toisessa erässä neljäs ja finaalissa viides. Syyskuisessa Milanon kilpailussa sijoitukset alkuerässä ja finaalissa olivat yhtä sijaa huonomatta: alkuerässä hän oli viides ja finaalissa kuudes. De Graffenriedillä kauden viimeinen GP oli Grand Prix du Salon, joka ajettiin 6. lokakuuta. Hän keskeytti moottoririkkoon. [11]

De Graffenried ajoi kauden 1947 ensimmäisen kilpailunsa Marseille'ssa Ranskassa, mutta keskeytti ennen kuin oli ajanut yhtäkään kierrosta. 8. kesäkuuta Sveitsin GP:ssä hän oli finaalissa yhdeksäs, mutta Belgiassa ja Nizzassa kisat päättyivät keskeytykseen. Elokuussa Grand Prix du Comminges -kilpailussa hän oli parhaana Maserati-kuljettajana viides Talbot-Lago-kuljettajien vietyä kolmoisvoiton Louis Chironin johdolla. Italian ja Ranskan GP:issä sekä Coupe de Lyonissa de Graffenried ei onnistunut ajamaan maaliin, mutta Lausannen Grand Prix'ssa lokakuussa hän ajoi kolmanneksi. [12]

Kausi 1948 alkoi de Graffenriedin osalta Paun Grand Prix'lla toukokuussa 1948. Hän oli kuudes. 2. toukokuuta hän onnistui ajamaan Grand Prix des Nationsissa toiseksi, pari sekuntia voittaneelle Giuseppe Farinalle hävinneenä. Kaksi viikkoa myöhemmin hän oli Monacon Grand Prix'ssa kolmas – Farinan vietyä taas voiton. Valentino Parkilla ajetussa Italian GP:ssä hän yhdeksäs, kuten myös ensimmäisessä Britannian Grand Prix'ssa Silverstonessa. [13] De Graffenried lopetti Christian Kauzin kanssa perustaman tallinsa, kun Kautz sai surmansa Sveitsin Grand Prix'ssa.[10][14]

Kausu 1949 oli de Graffenriedille menestyksekäs. Hän liittyi Enrico Platén Maserateja ajattavaan talliin[2] ja saavutti voiton ja lisäksi viisi muuta palkintosijoitusta. Kolme ensimmäistä palkintosijaa tuli peräkkäisistä kilpailuista. Hän ajoi San Remossa kolmanneksi sekä Paussa ja Jerseyssä toiseksi. Autona oli vuoden 1948 Maserati 4CLT. Grand Prix du Rousillon -kilpailussa hän oli lisäksi neljäs. 14. toukokuuta ajettiin kautta aikain toinen Britannian Grand Prix, ja de Graffenried onnistui ajamaan uransa ensimmäiseen GP-voittoonsa. Hän oli itse ensimmäisenä väittämässä voittoa onnekkaaksi, sillä hän oli noussut kärkeen Luigi Villoresin, Reg Parnellin ja Prinssi Biran keskeytysten myötä.[1] Voiton jälkeen hän Sveitsissä seitsemänneksi ja Grand Prix de l'Albigeoisissa neljänneksi. Kausi huipentui Zandvoortin Grand Prix'n toiseen, BRDC International Trophyn neljänteen, Lausannen Grand Prix'n kolmanteen ja Italian GP:n neljänteen sijaan. [15]

Formula 1:n MM-sarjan ensimmäinen kausi (1950)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Graffenried ajoi kausilla 1950–1952 Maserati 4CLT -autolla. Kuvan auto kuului Reg Parnellille.

Kausi 1950 oli ensimmäinen Formula 1:n maailmanmestaruussarjan kausi ja samalla myös de Graffenriedin ensimmäinen MM-kausi. Hän ajoi yksityisessä Enrico Platé -tallissa Maseratin autoa. De Graffenried ajoi ennen MM-sarjan alkua huhtikuisessa Richmond Trophyssa toiseksi ja keskeytti kuusi päivää myöhemmin ajetussa San Remon Grand Prix'ssa.[16]

De Graffenried osallistui ensimmäiseen F1-sarjan maailmanmestaruusosakilpailuun, Britannian Grand Prix'hin, vuonna 1950. Aika-ajoissa hän selvitti itsensä kahdeksanteen lähtöruutuun;[17] hänen eronsa paalupaikalle ajaneelle Giuseppe Farinalle oli viisi sekuntia.[18] Kilpailussa hän ehti ajaa hieman yli puolenvälin, kun hänen autoonsa tuli hydrauliikkaongelma, jonka takia hän joutui keskeyttämään.[18]

Seuraava kilpailu oli Monacon Grand Prix.[19] Aika-ajoissa hän ajoi ajan, jolla hän pääsi lähtöruutuun 12. Eroa nopeimpaan kuljettajaan Juan Manuel Fangioon oli 10,5 sekuntia. Kilpailu ei kuitenkaan sujunut edellistä kilpailua paremmin. Giuseppe Farinan auto jäi lähdössä lähtöruutuun, mistä syntyi iso kolari. Kolarissa oli mukana yhdeksän autoa, mukaan lukien de Graffenried.[19]

Sveitsin Grand Prix oli de Graffenriedin kotikilpailu, johon hän lähti ruudusta 11.[20] Itse kilpailussa hän ajoi ensimmäistä F1:n MM-kilpailussa maaliin. Sijoitus oli kuudes, mutta koska pisteitä jaettiin tuolloin vain viidelle parhaalle, jäi hän täpärästi pisteiden ulkopuolelle.[20] Hänestä ja Toni Brancasta tuli kuitenkin ensimmäiset tuloksen F1-kilpailussa saaneet sveitsiläiset kuljettajat. Sopivasti juuri heidän kotikilpailuissaan. British Empire Trophyssa de Graffenried ajoi kolmantena maaliin, mutta kilpailu ei kuulunut MM-sarjaan eikä hän saanut siitä pisteitä.[16]

MM-sarjan Belgian ja Ranskan osakilpailut jäivät de Graffenriediltä väliin, mutta hän ajoi kolmanneksi Jersey Road Race -kilpailussa Jerseyssä ajettuaan jälleen Maseratia. Kolmatta kertaa järjestetyssä Grand Prix des Nations -kilpailussa hän oli toinen Juan Manuel Fangion vietyä voiton.[16]

Seuraava MM-kilpailu, johon de Graffenried osallistui, oli MM-kauden päättänyt Italian Grand Prix. Aika-ajoissa hän selviytyi lähtöruutuun 17.[21] Kilpailussa tuli paljon keskeytyksiä autojen hajottua. Keskeyttäneiden joukossa oli muun muassa Juan Manuel Fangio. De Graffenried kuitenkin selvisi kilpailussa maaliin asti. Sijoitus oli kuudes eli hän jäi taas pisteiden ulkopuolelle. Eroa kuitenkin viidenneksi ajaneeseen Philippe Étanceliniin oli kuitenkin jopa kolme kierrosta.[21]

De Graffenried ei kerännyt yhtään pistettä kauden aikana.[22]

Ensimmäiset MM-pisteet (1951)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samanlainen Alfa Romeo Alfetta 159, jolla de Graffenried ajoi kaudella 1951. Kuvan autoa ajoi Juan Manuel Fangio.

MM-kauden 1951 de Graffenried aloitti ajamalla Alfa Romeota,[23] mutta ajoi ennen MM-kautta ajetuissa MM-sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa Maseratia. Näitä kisoja olivat Paun, San Remon, Bordeaux'n ja Pariisin Grand Prix't sekä BRDC International Trophy. San Remossa hän jäi kärjelle 30 kierrosta eikä saanut kisassa sijoitusta ja Bordeaux'ssa hän keskeytti ajamatta yhtään kierrosta. Pariisissa de Graffenried oli Harry Schellin kanssa seitsemäs. [24]

MM-kausi alkoi de Graffenriedin kotikilpailulla, Sveitsin Grand Prix'lla.[25] Aika-ajoissa hän onnistui ajamaan viidenteen lähtöruutuun, mikä oli hänen parhaansa F1:n MM-osakilpailussa. Itse kilpailussa hän ajoi niin ikään viidenneksi.[26] Viidennestä sijasta de Graffenried sai kaksi pistettä. Pistetilin aukeamisen myötä hänestä tuli ensimmäinen F1:ssä MM-pisteitä saavuttanut sveitsiläinen.[27]

De Graffenriedien seuraava MM-kisa oli Ranskan Grand Prix.[23] Tällä kertaa hän tosin ajoi Enrico Platé -tallissa Maserati-autoa.[23] Kilpailuun hän lähti lähtöruudusta 16. Kilpailu ei kuitenkaan kestänyt de Graffenriedin osalta pitkään, sillä hän keskeytti ajettuaan yhden kokonaisen kierroksen.[28] Saksan Grand Prix ei sujunut yhtään paremmin. Hänen lähtöruutunsa oli 16, mutta kilpailu päättyi hänen osaltaan jo kahden kierroksen jälkeen, kun hänen autonsa moottori hajosi.[29] Ennen Ranskan kilpailua hän oli lisäksi osallistunut menestyksettä kesäkuussa ajettuun Ulster Grand Prix'hin.[24]

Saksan GP:n jälkeen de Graffenried vaihtoi taas Alfa Romeolle.[23] Huono kilpailumenestys kuitenkin jatkui seuraavaksi ajetussa Italian Grand Prix'ssa. Korkeahkosta yhdeksännestä lähtöruudusta huolimatta kilpailu meni penkin alle. Vain yhden ajetun kierroksen jälkeen hän joutui keskeyttämään moottorin ahtimessa ilmenneiden ongelmien takia.[30]

Kausi kuitenkin päättyi melko positiivisesti kauden päättäneessä Espanjan Grand Prix'ssa. Aika-ajoissa de Graffenried onnistui ajamaan kauden toiseksi parhaaseen lähtöruutuunsa: ruutuun kuusi.[31] Itse kilpailussa hän ajoi tuolla sijalla maaliin, mutta neljä kierrosta kärjelle jääneenä. Sijoitus kuitenkin oli juuri pistesijojen ulkopuolella.[31]

Koko kaudella de Graffenriedille kertyi kaksi MM-pistettä,[32] jotka hän oli saavuttanut kauden ensimmäisestä kilpailusta. Sijoitus MM-sarjassa oli kuudestoista.[33]

Kolmas F1-kausi Enrico Platélla (1952)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1952 de Graffenried ajoi Enrico Platé -tallissa Maseratin 4CLT/48-autoa. Kausi oli hänelle tallissa kolmas F1:ssä. Kausi alkoi de Graffenriedin osalta MM-sarjan ulkopuolisella Siracusan Grand Prix'lla, jossa hän keskeytti. Paun GP:ssä hän oli kuudes ja Marseillen kilpailussa neljäs. De Graffenried osallistui myös Silverstonessa järjestettyyn International Trophyyn.[34]

Sveitsin Grand Prix toukokuussa käynnisti kuitenkin MM-kauden.[35] Aiemmista kausista poiketen, kausien 1952 ja 1953 MM-kauden kilpailut päätettiin järjestää vähempitehoisilla Formula 2 -autoilla.[36] Kotikilpailuunsa hän lähti kahdeksannesta lähtöruudusta. Kilpailussa maaliin ajoi vain kahdeksan kuljettajaa, De Graffenried heistä kuudentena.[37] Hän jäi kuitenkin yhden sijan päähän pistesijasta. Sveitsin GP oli de Graffenriedille kolmas, ja jokaisessa niissä hän oli onnistunut ajamaan kuuden parhaan joukkoon. Kilpailussa toiseksi sijoittui sveitsiläinen Rudi Fischer, josta tuli ensimmäinen F1-kilpailussa palkintosijalle ajanut sveitsiläinen kuljettaja.

Circuit de Lac'n radalla ajettiin kesäkuussa MM-sarjaan kuulumaton kilpailu, jossa ajettiin ensin kaksi erää ja lopuksi finaali. De Graffenried oli ensimmäisessä erässä neljäs. Toisessa erässä ja finaalissa hän sijoittui kolmanneksi. De la Marnen GP:ssä hän jäi kymmenen kierrosta voittaneelle Jean Behralle eikä saanut sijoitusta. [34]

Heinäkuiseen Ranskan Grand Prix'hin de Graffenried lähti lähtöruudusta 12.[38] Kilpailu kuitenkin päättyi hieman ennen puoltaväliä, kun hänen autonsa jarruihin tuli ongelmia. Kovinkaan paljon paremmin ei sujunut Britannian Grand Prix. Hän lähti kilpailuun vasta ruudusta 31 eli toiseksi viimeisestä lähtöruudusta. Hänen sijoituksensa maalissa oli 19:s, ja hän jäi kilpailun voittaneelle Alberto Ascarille peräti yhdeksän kierrosta.[39]

MM-kausi ei päättynyt de Graffenriedin osalta hyvin. Kauden päätti Monzassa ajettu Italian Grand Prix, jonka aika-ajoissa de Graffenried karsiutui, eikä siten päässyt osallistumaan itse kilpailuun.[40] Hän osallistui Monzan jälkeen vielä useaan MM-sarjan ulkopuoliseen kilpailuun.[34] Koko kaudella de Graffenried ei kerännyt yhtään MM-pistettä.[41]

Pisteitä MM-kisoissa ja voittoja muissa kisoissa (1953)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1953 de Graffenried ei enää ajanut Enrico Platélla, vaan hän ajoi omaa nimeään kantaneessa Baron de Graffenried -tallissa. Tallin autona oli Maseratin A6GCM-auto.

De Graffenriedin osalta 1953 alkoi kahdella voitolla MM-sarjaan kuulumattomista kisoista. Ensimmäinen kilpailu oli maaliskuussa ajettu Siracusan Grand Prix. Neljännestä ruudusta lähtenyt de Graffenried voitti kilpailun yli minuutin erolla toiseksi ajaneeseen Louis Chironiin. Toinen kilpailu, johon hän osallistui, oli huhtikuun alun Lavant Cup, joka kesti vain runsaat kymmenen minuuttia. De Graffenried ajoi voittoon jättäen taakseen muun muassa Roy Salvadorin. Bordeaux'n GP:ssä toukokuussa hän keskeytti taka-akselin rikkouduttua. International Trophyn ensimmäisessä erässä de Graffenried oli nopein, mutta jätti finaalin kesken 16 kierroksen jälkeen. 31. toukokuuta ajettiin Nürburgringin radalla Eifelrennen, jonka hän voitti. [42]

Argentiinan GP avasi MM-kauden jo tammikuussa, mutta kesäkuinen Hollannin Grand Prix oli de Graffenriedin ensimmäinen MM-kisa. Siihen hänen lähtöruutunsa oli seitsemäs.[43] Kilpailussa hän sijoittui viimeiselle pistesijalle viidenneksi, joten hän sivusi uransa parasta sijoitustaan F1:n MM-kilpailussa. Viidennestä sijasta hän sai kaksi MM-pistettä.[43]

De Graffenriedin hyvä menestys jatkui seuraavassa kilpailussa, Belgian Grand Prix'ssa. Vaikka lähtöruutu oli hieman huonompi kuin viimeksi, yhdeksäs, hän onnistui nousemaan kilpailussa neljännelle sijalle.[44] Kierroksen voittaneelle Alberto Ascarille hävinnyt de Graffenried saavutti neljännellä sijallaan kolme MM-pistettä.[44] Sijoitus oli samalla de Graffenriedin paras Formula 1:n maailmanmestaruuskilpailussa.[8]

Kauden viidennessä MM-kilpailussa Ranskan Grand Prix'ssa de Graffenriedin lähtöruutu oli yhdeksäs. Reims-Gueux-radalla ajetussa kilpailussa hän onnistui kuitenkin nousemaan seitsemänneksi, mutta sijoitus oli pisteiden ulkopuolella.[45] Viimeiselle pistesijalle ajanut Giuseppe Farina sijoittui kaksi kierrosta ennen de Graffenriediä, joten pistesijoitus oli loppujen lopuksi melko kaukana.

Britannian Grand Prix'ssa de Graffenried koki kauden ensimmäisen keskeytyksensä MM-kisassa. Viimeisenä kilpailuun lähteneen de Graffenriedin autosta hajosi kytkin, kun kilpailusta oli ajettu hieman yli kolmasosa.[46] Kauden viimeiset pisteensä sveitsiläinen saavutti Saksan Grand Prix'sta. Hän lähti kilpailuun lähtöruudusta 11 ja ajoi maaliin viidentenä eli hän oli viimeinen pisteille ajanut kuljettaja. Kärjelle hän hävisi yhden kierroksen. Sijoituksestaan hän sai kaksi MM-pistettä.[47]

Kauden kaksi viimeistä MM-kilpailua eivät sujuneet kovinkaan hyvin, sillä ne molemmat päättyivät keskeytykseen. Vaikka de Graffenried oli aikaisemmin menestynyt kotikilpailuissaan hyvin, tällä kertaa Sveitsin Grand Prix'ssa hän joutui lopettamaan kilpailun kierroksella 50 voimansiirto-ongelmien takia.[48] Hän kuitenkin lähti kilpailuun hyvästä lähtöruudusta kahdeksan. MM-kauden päättäneessä Italian Grand Prix'ssa Monzassa hän joutui keskeyttämään moottoririkon takia noin kymmenen kierrosta ennen maalia.[49] Monzan jälkeen hän ajoi Modenan kilpailussa kolmanneksi, mutta kisa ei ollut osa MM-sarjaa. Hän ajoi lisäksi Ulster Trophyssa, Circuit du Lac'n ja Circuit de Cadours'n kisoissa ilman menestystä. [42]

Kauden päätteeksi de Graffenriedille oli kertynyt seitsemän MM-pistettä, joiden ansiosta hänen sijoituksensa MM-sarjassa oli kahdeksas.[32] Kausi oli de Graffenriedille uran paras.

Kilpailuihin osallistuminen vähentyy (1954–1955)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1954 de Graffenried osallistui vain kahteen MM-kilpailuun ja starttasi yhteen MM-sarjan ulkopuoliseen kilpailuun. Hän jatkoi omassa Baron de Graffenried -tallissaan ajaen edelleenkin Maseratia. De Graffenried voitti kauden ensimmäisen GP:n, MM-sarjaan kuulumattoman Rio de Janeiron kilpailun.[50]

Kauden ensimmäiseen MM-kilpailuun, Argentiinan Grand Prix'hin, hän lähti ruudusta 13. Hänen sijoituksensa oli kahdeksas, ja hän jäi kärjelle neljä kierrosta.[51]

Seuraava kilpailu, johon hän osallistui, oli kauden päättänyt Espanjan Grand Prix. Hän lähti kilpailuun viimeisestä lähtöruudusta.[52] Kilpailua hän ajoi ensimmäiset 30 kierrosta, minkä jälkeen Ottorino Volonterio ajoi samalla autolla seuraavat 27 kierrosta. Kilpailu päättyi heidän osaltaan keskeytykseen moottorin hajottua.[52] Kaudella 1954 hän ei saavuttanut yhtään MM-pistettä.[53] F1:n ohella hän ajoi 1954 Maseratin urheiluautolla Etelä-Amerikassa ja voitti kilpailun Riossa ja São Paulossa.[54]

De Graffenried oli ystävystynyt entisen tallipomonsa Enrico Platén kanssa ajettuaan hänen tallissaan. Platé sai surmansa helmikuussa 1954[55] Buenos Airesissa ajetussa kilpailussa, jolloin de Graffenriedin mietteet alkoivat kääntyä kohti kilpauran lopettamista. [1]

Kauden 1955 F1-kilpailut, myös MM-sarjan ulkopuoliset, jäivät de Graffenriediltä kokonaan väliin. Sen -sijaan hän muun muassa osallistui Venezuelassa ajettuun Gran Premio Internacional de Venezuela -urheiluautokilpailuun Ferrari 750 Monza -autolla. Hän sijoittui kolmanneksi Juan Manuel Fangion vietyä voiton.[56] de Graffenried esiintyi Kirk Douglasin sijaisnäyttelijänä vuoden 1955 elokuvassa Vauhtia veressä (The Racers).[8]

Viimeinen kilpailukausi (1956)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Graffenried ajoi kaudella 1956 Maserati 250F -autoa. Kuvassa 250F vuonna 2007.

De Graffenried ilmoittautui Ken Whartonin kanssa toukokuiseen Nürburgringin tuhannen kilometrin ajoon, Saksassa ajettuun urheiluautokilpailuun, mutta he eivät itse kilpailuun startanneet.[57] Kaudella 1956 hän ajoi taas myös F1:ssä, tosin vain yhdessä kilpailussa. Hän ajoi Scuderia Centro Sud -tallissa Maserati-autoa. Kilpailu, johon de Graffenried osallistui, oli MM-kauden päättänyt Italian Grand Prix.[58] Hän lähti kilpailuun lähtöruudusta 19 ja onnistui ajamaan maaliin sijalla seitsemän. Sijoituksesta hän ei kuitenkaan saanut yhtään pistettä.[58]

Pisteetön kausi 1956 jäi de Graffenriedin viimeiseksi. Hänen viimeiseksi pistesijakseen jäi kauden 1953 Saksan Grand Prix'n viides sija. Pisteitä koko F1-urallaan hän saavutti yhdeksän. Hän päätti lopettaa kilpauransa keskittyäkseen autofirmaansa.[2]

Kilpailu-uran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailemisen lopetettuaan de Graffenried jatkoi menestyksekkäässä autofirmassaan, joka oli myynyt Alfa Romeoita vuodesta 1950 ja myöhemmin myös Ferrareita ja Rolls-Royceja.[8] Vuonna 1962 hän perusti entisille F1-kuskeille tarkoitetun kerhon, Club International des Anciens Pilotes de Grand Prix F1.[54] 1970- ja 1980-luvuilla de Graffenried oli yleinen hahmo Formula 1 -tapahtumissa tupakkayhtiö Philip Morrisin edustajana.[8]

Viimeisen kerran hän esiintyi julkisesti 84-vuotiaana vuonna 1998 Silverstonen radan 50-vuotisjuhlissa.[59]

22. tammikuuta 2007 de Graffenried kuoli 92-vuotiaana kotimaassaan Sveitsissä. Hän eli vanhimmaksi niistä kuljettajista, jotka osallistuivat Formula 1:n MM-sarjan ensimmäisen kilpailun, Britannian GP:n, lähtöön vuonna 1950.[60]

Formula 1 -tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kilpailujen tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Talli Auto 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Pisteet Sijoitus
1950 Enrico Platé Maserati 4CLT/48 GBR
Kesk. 		MON
Kesk. 		500
  		SWI
6 		BEL
  		FRA
  		ITA
6 		0 23.
1951 SA Alfa Romeo Alfa Romeo 159 SWI
5 		500
  		BEL
  		ITA
Kesk. 		ESP
6 		2 16.
Enrico Platé Maserati 4CLT/48 FRA
Kesk. 		GBR
  		GER
Kesk.
1952 Enrico Platé Maserati-Platé 4CLT/48 SWI
6 		500
  		BEL
  		FRA
Kesk. 		GBR
19 		GER
  		NED
  		ITA
DNQ 		0 24.
1953 Baron de Graffenried Maserati A6GCM ARG
  		500
  		NED
5 		BEL
4 		FRA
7 		GBR
Kesk. 		GER
5 		SWI
Kesk. 		ITA
Kesk. 		7 8.
1954 Baron de Graffenried Maserati A6GCM/250F ARG
8 		500
  		BEL
  		FRA
  		GBR
  		GER
  		SWI
  		ITA
  		ESP
Kesk. 		0 36.
1956 Scuderia Centro Sud Maserati Maserati 250F ARG
  		MON
  		500
  		BEL
  		FRA
  		GBR
  		GER
  		ITA
7 		0 33.

MM-sarjan ulkopuoliset palkintosijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Kilpailu Sijoitus
1947 Lausannen Grand Prix 3.
1948 Grand Prix des Nations 2.
1948 Monacon Grand Prix 3.
1949 San Remon Grand Prix 3.
1949 Paun Grand Prix 2.
1949 Jersey Road Race 2.
1949 Britannian Grand Prix 1.
1949 Zandvoortin Grand Prix 2.
1949 Lausannen Grand Prix 3.
1950 Richmond Trophy 2.
1950 British Empire Trophy 3.
1950 Jersey Road Race 3.
1950 Grand Prix des Nations 2.
1952 BRDC International Trophy 3.
1952 Circuit du Lac 3.
1952 Circuit de Cadours 3.
1953 Siracusan Grand Prix 1.
1953 Lavant Cup 1.
1953 Glover Trophy 3.
1953 Eifelrennen 1.
1953 Modenan Grand Prix 3.

[61]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Baron de Graffenried Guardian.co.uk. Viitattu 25.3.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Baron Emmanuel de Graffenried grandprix.com. Viitattu 25.3.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Irma Stern GeneAll.net. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Léon, baron de Graffenried GeneAll.net. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Miss Irma Stern to wed-to-night 10.12.1907. The New York Times. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Louis Stern dies suddenly in Paris 23.6.1922. The New York Times. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  7. ↑ Emmanuel, barão de Graffenried GeneAll.net. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e GP Encyclopedia > Drivers > Emmanuel de Graffenried Grandprix.com. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  9. ↑ 1933 Alfa Romeo 6C 1500 GSTF Brianza news, pictures, and information conceptcarz.com. Viitattu 23.3.2010. (englanniksi)
  10. ↑ a b c The Golden Era of GP Racing 1934–40 – Drivers (G) Leif Snellman. Arkistoitu 5.1.2010. Viitattu 18.2.2010. (englanniksi)
  11. ↑ 1946 Grand Prix silhouet.com. Viitattu 25.3.2010. (englanniksi)
  12. ↑ 1947 Grand Prix silhouet.com. Viitattu 25.3.2010. (englanniksi)
  13. ↑ 1948 Grand Prix silhouet.com. Viitattu 25.3.2010. (englanniksi)
  14. ↑ The Golden Era of GP Racing 1934–40 – Drivers (K) Leif Snellman. Viitattu 18.2.2010. (englanniksi)}
  15. ↑ 1949 Grand Prix silhouet.com. Viitattu 25.3.2010. (englanniksi)
  16. ↑ a b c 1950 Non-World Championship Formula One Races silhouet.com. Viitattu 18.2.2010. (englanniksi)
  17. ↑ Mikä oli lähtöjärjestys Silverstonessa 1950? MTV3. Viitattu 22.3.2010.
  18. ↑ a b 1950 British Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  19. ↑ a b 1950 Monaco Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  20. ↑ a b 1950 Swiss Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  21. ↑ a b 1950 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  22. ↑ Toulo de Graffenried 1950 Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d Toulo de Graffenried 1951 Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  24. ↑ a b 1951 Non-World Championship Formula One Races silhouet.net. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  25. ↑ 1951 Formula One season Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  26. ↑ 1951 Swiss Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  27. ↑ Before Buemi - Switzerland’s Formula One greats Formula1.com. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Reims, 1 Juli 1951 oldracingcars.com. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  29. ↑ 1951 German Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  30. ↑ 1951 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  31. ↑ a b 1951 Spanish Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  32. ↑ a b Formula 1 – Historia – 1950-luku MTV3. Viitattu 22.3.2010.
  33. ↑ 1951 Formula One season drivers Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  34. ↑ a b c 1952 Non-Wolrd Championship Formula One Races silhouet.com. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  35. ↑ 1952 Formula One season Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  36. ↑ Decade Seasons 1950-1959 Autocourse Grand Prix Archive. Arkistoitu 7.8.2007. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Swiss GP, 1952 grandprix.com. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  38. ↑ 1952 French Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  39. ↑ 1952 British Grand Prix Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  40. ↑ Italian GP, 1952 grandprix.com. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  41. ↑ 1952 Formula One season drivers Formula One. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
  42. ↑ a b 1953 Non-Wolrd Championship Formula One Races silhouet.com. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  43. ↑ a b 1953 Dutch Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  44. ↑ a b 1953 Belgian Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  45. ↑ 1953 French Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  46. ↑ Formula 2 1953 - British GP formula2.net. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  47. ↑ 1953 German Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  48. ↑ 1953 Swiss Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  49. ↑ 1953 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  50. ↑ 1954 Non-World Championship Formula One Races silhouet.com. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
  51. ↑ 1954 Argentine Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  52. ↑ a b 1954 Spanish Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  53. ↑ 1954 Formula One season drivers Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  54. ↑ a b 'Toulo' Emmanuel de Graffenried Historic Racing. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
  55. ↑ The Golden Era of GP Racing 1934-40 – Drivers (P) Leif Snellman. Arkistoitu 18.2.2020. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)
  56. ↑ I Grand Premio Internacional de Venezuela Driver Database. Viitattu 23.3.2010. (englanniksi)
  57. ↑ World Sports Racing Prototypes - German Sportscar Championship 1956 wsrp.ic.cz. Arkistoitu 16.9.2008. Viitattu 23.3.2010. (englanniksi)
  58. ↑ a b 1956 Italian Grand Prix Formula One. Viitattu 16.10.2007. (englanniksi)
  59. ↑ Emmanuel De Graffenried StatsF1.com. Viitattu 16.10.2007. (ranskaksi)
  60. ↑ Formula One loses Swiss pioneer Emmanuel de Graffenried 23.1.2007. swissinfo.ch. Viitattu 22.3.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  61. ↑ The Formula One Archives silhouet.com. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Formula 1 -kaudelle 1950 osallistuneet kuljettajat
 Walt Ader
 Fred Agabashian
Italia Alberto Ascari
 Henry Banks
 Tony Bettenhausen
Italia Clemente Biondetti
Thaimaa Prinssi Bira
Italia Felice Bonetto
Sveitsi Toni Branca
 Walt Brown
 Bill Cantrell
 Duane Carter
Ranska Eugène Chaboud
Monaco Louis Chiron
  Joie Chitwood
Belgia Johnny Claes
Italia Gianfranco Comotti
 George Connor
Yhdistynyt kuningaskunta Geoff Crossley
 Jimmy Davies
 Duke Dinsmore
Ranska Philippe Étancelin
Italia Luigi Fagioli
Argentiina Juan Manuel Fangio
Italia Giuseppe Farina
 Walt Faulkner
 Pat Flaherty
 Myron Fohr
 Yhdistynyt kuningaskunta Joe Fry
Yhdistynyt kuningaskunta Bob Gerard
Ranska Yves Giraud-Cabantous
Argentiina José Froilán González
Sveitsi Emmanuel de Graffenried
 Cecil Green
Yhdistynyt kuningaskunta David Hampshire
 Sam Hanks
Yhdistynyt kuningaskunta Cuth Harrison
 Gene Hartley
 Mack Hellings
 Bill Holland
 Jackie Holmes
 Jerry Hoyt
  Jimmy Jackson
Yhdistynyt kuningaskunta Leslie Johnson
Irlanti Joe Kelly
Ranska Pierre Levegh
 Bayliss Levrett
Ranska Henri Louveau
Ranska Guy Mairesse
Ranska Robert Manzon
Ranska Eugène Martin
 Johnny McDowell
 Jack McGrath
Yhdistynyt kuningaskunta David Murray
Italia Nello Pagani
Yhdistynyt kuningaskunta Reg Parnell
  Johnnie Parsons
Saksa Paul Pietsch
Ranska Charles Pozzi
 Dick Rathmann
 Jim Rathmann
Italia Franco Rol
Yhdistynyt kuningaskunta Tony Rolt
 Mauri Rose
Ranska Louis Rosier
 Paul Russo
 Troy Ruttman
Italia Consalvo Sanesi
 Harry Schell
 Bill Schindler
 Italia Dorino Serafini
Yhdistynyt kuningaskunta Brian Shawe-Taylor
Ranska Raymond Sommer
Italia Piero Taruffi
Ranska Maurice Trintignant
Italia Luigi Villoresi
Yhdistynyt kuningaskunta Peter Walker
 Lee Wallard
 Spider Webb
Yhdistynyt kuningaskunta Peter Whitehead
Kansainväliset
Kansalliset
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Emmanuel_de_Graffenried&oldid=22573684”