Elä ja anna toisten kuolla
Elä ja anna toisten kuolla | |
---|---|
Live and Let Die | |
![]() Elokuvan juliste |
|
Ohjaaja | Guy Hamilton |
Käsikirjoittaja |
Tom Mankiewicz Ian Fleming |
Tuottaja |
Harry Saltzman Albert R. Broccoli |
Säveltäjä | George Martin |
Kuvaaja | Ted Moore |
Leikkaaja |
Bert Bates Raymond Poulton John Shirley |
Pukusuunnittelija | Julie Harris |
Erikoistehosteet |
Derek Meddings Charles Staffell |
Pääosat |
Roger Moore Jane Seymour Yaphet Kotto |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Britannia |
Tuotantoyhtiö | United Artists |
Levittäjä |
InterCom Metro-Goldwyn-Mayer |
Ensi-ilta |
27. kesäkuuta 1973 Yhdysvallat 5. heinäkuuta 1973 Britannia 21. joulukuuta 1973 Suomi |
Kesto | 116 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 7 000 000 $ |
Tuotto | 161 800 000 $ |
Katsojat | 484 865 (Suomessa) |
Edeltäjä | Timantit ovat ikuisia |
Seuraaja | 007 ja kultainen ase |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die) on Guy Hamiltonin ohjaama James Bond -elokuva vuodelta 1973. Elokuva perustuu Ian Flemingin samannimiseen romaaniin. Kahdeksannessa Bond-sarjan elokuvassa näyttelee Bondin roolissa ensimmäistä kertaa Roger Moore. Muita päärooleja näyttelevät Jane Seymour ja Yaphet Kotto.
Elokuvan tapahtumapaikat ovat Yhdysvalloissa ja Jamaikalla[1]. Bondin kaikki viholliset ovat tummaihoisia. Elä ja anna toisten kuolla on toinen Bond-elokuva, jossa ei ole Desmond Llewelynin esittämää Q:ta (Salainen agentti 007 ja tohtori No oli ensimmäinen). Elokuva on myös siitä harvinainen, että alussa näytetään James Bondin koti. Elokuvan samannimisen tunnuslaulun esittää Paul McCartney ja Wings.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
James Bond (Roger Moore) yrittää selvittää yhteyden kolmen samana päivänä murhatun MI6-agentin välillä. Hän tietää vain, että murhat tapahtuivat New Orleansissa, kuvitteellisella San Moniquen saarella Karibianmerellä ja New Yorkissa. Etsinnät johtavat hänet pienen saaren diplomaatin Kanangan (Yaphet Kotto) luo, joka tunnetaan Harlemissa myös Mr. Big -nimisenä gangsterina ja voodoo-tohtorina. Hän viljelee heroiinia omalla saarellaan Karibialla aikomuksenaan antaa ilmainen näyte kuudelle miljardille ihmiselle. Siten hän saisi koko maailma narkoosiin ja huikeat voitot itselleen. Hän käyttää apunaan tarot-korttien avulla ennustavaa Solitairea (Jane Seymour). Bondin onnistuu manipuloida Solitairen puolelleen, ja heidän tiensä vie läpi Karibianmeren, takapajuisen Louisianan ja kuolettavan voodoo-seremonian.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roger Moore | … | James Bond |
Yaphet Kotto | … | Kananga / Mr. Big |
Jane Seymour | … | Solitaire |
Julius Harris | … | Tee Hee |
Clifton James | … | J. W. Pepper |
Geoffrey Holder | … | Baron Samedi |
David Hedison | … | Felix Leiter |
Gloria Hendry | … | Rosie Carver |
Tommy Lane | … | Adam |
Earl Jolly Brown | … | Whisper |
Lon Satton | … | Harold Strutter |
Roy Stewart | … | Quarrel Jr. |
Joie Chitwood | … | Charlie |
Madeline Smith | … | neiti Caruso |
Bernard Lee | … | M |
Lois Maxwell | … | Moneypenny |
Tapahtumapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- New York
- New Orleans
- Louisiana
- San Monique, kuvitteellinen saari Karibianmerellä
Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan musiikin on säveltänyt George Martin lukuun ottamatta tunnuskappaletta, joka on Linda ja Paul McCartneyn. Tunnuskappaleen esittää Paul McCartney ja Wings-yhtye.
- Paul McCartney: "Live and Let Die"
- Just a Closer Walk with Thee
- "Bond Meets Solitaire"
- "Whisper Who Dares"
- "Snakes Alive"
- "Baron Samedi's Dance of Death"
- "San Monique"
- B. J. Arnau: "Fillet of Soul – New Orleans/Live and Let Die/Fillet of Soul – Harlem"
- "Bond Drops In"
- "If He Finds It, Kill Him"
- "Trespassers Will Be Eaten"
- "Solitaire Gets Her Cards"
- "Sacrifice"
- Monty Norman: "James Bond Theme"
- "Gunbarrel/Snakebit"
- "Bond to New York"
- "San Monique (Alternate)"
- "Bond and Rosie"
- "The Lovers"
- "New Orleans"
- "Boat Chase"
- "Underground Lair"
Ääniraidan kokonaiskesto on 31 min 14 s.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kritiikeissä elokuvaa on arvosteltu rasistisista sävyistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuva MGM:n sivuilla (englanniksi)
- Elä ja anna toisten kuolla Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Elä ja anna toisten kuolla Elonetissä
- Jyrki Laelma: Elä ja anna toisten kuolla. Iltalehti 26.2.2011.
|