Elä ja anna toisten kuolla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Live and Let Die” ohjaa tänne. McCartneyn musiikkikappaleesta kertoo Live and Let Die.
Elä ja anna toisten kuolla
Live and Let Die
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Guy Hamilton
Käsikirjoittaja Tom Mankiewicz
Ian Fleming
Tuottaja Harry Saltzman
Albert R. Broccoli
Säveltäjä George Martin
Kuvaaja Ted Moore
Leikkaaja Bert Bates
Raymond Poulton
John Shirley
Pukusuunnittelija Julie Harris
Erikoistehosteet Derek Meddings
Charles Staffell
Pääosat Roger Moore
Jane Seymour
Yaphet Kotto
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö United Artists
Levittäjä InterCom
Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta 27. kesäkuuta 1973 Yhdysvallat
5. heinäkuuta 1973 Britannia
21. joulukuuta 1973 Suomi
Kesto 116 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 7 000 000 $
Tuotto 161 800 000 $
Katsojat 484 865 (Suomessa)
Edeltäjä Timantit ovat ikuisia
Seuraaja 007 ja kultainen ase
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elä ja anna toisten kuolla (Live and Let Die) on Guy Hamiltonin ohjaama James Bond -elokuva vuodelta 1973. Elokuva perustuu Ian Flemingin samannimiseen romaaniin. Kahdeksannessa Bond-sarjan elokuvassa näyttelee Bondin roolissa ensimmäistä kertaa Roger Moore. Muita päärooleja näyttelevät Jane Seymour ja Yaphet Kotto.

Elokuvan tapahtumapaikat ovat Yhdysvalloissa ja Jamaikalla[1]. Bondin kaikki viholliset ovat tummaihoisia. Elä ja anna toisten kuolla on toinen Bond-elokuva, jossa ei ole Desmond Llewelynin esittämää Q:ta (Salainen agentti 007 ja tohtori No oli ensimmäinen). Elokuva on myös siitä harvinainen, että alussa näytetään James Bondin koti. Elokuvan samannimisen tunnuslaulun esittää Paul McCartney ja Wings.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond (Roger Moore) yrittää selvittää yhteyden kolmen samana päivänä murhatun MI6-agentin välillä. Hän tietää vain, että murhat tapahtuivat New Orleansissa, kuvitteellisella San Moniquen saarella Karibianmerellä ja New Yorkissa. Etsinnät johtavat hänet pienen saaren diplomaatin Kanangan (Yaphet Kotto) luo, joka tunnetaan Harlemissa myös Mr. Big -nimisenä gangsterina ja voodoo-tohtorina. Hän viljelee heroiinia omalla saarellaan Karibialla aikomuksenaan antaa ilmainen näyte kuudelle miljardille ihmiselle. Siten hän saisi koko maailma narkoosiin ja huikeat voitot itselleen. Hän käyttää apunaan tarot-korttien avulla ennustavaa Solitairea (Jane Seymour). Bondin onnistuu manipuloida Solitairen puolelleen, ja heidän tiensä vie läpi Karibianmeren, takapajuisen Louisianan ja kuolettavan voodoo-seremonian.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Roger Moore  James Bond  
 Yaphet Kotto  Kananga / Mr. Big  
 Jane Seymour  Solitaire  
 Julius Harris  Tee Hee  
 Clifton James  J. W. Pepper  
 Geoffrey Holder  Baron Samedi  
 David Hedison  Felix Leiter  
 Gloria Hendry  Rosie Carver  
 Tommy Lane  Adam  
 Earl Jolly Brown  Whisper  
 Lon Satton  Harold Strutter  
 Roy Stewart  Quarrel Jr.  
 Joie Chitwood  Charlie  
 Madeline Smith  neiti Caruso  
 Bernard Lee  M  
 Lois Maxwell  Moneypenny  

Tapahtumapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan musiikin on säveltänyt George Martin lukuun ottamatta tunnuskappaletta, joka on Linda ja Paul McCartneyn. Tunnuskappaleen esittää Paul McCartney ja Wings-yhtye.

  1. Paul McCartney: "Live and Let Die"
  2. Just a Closer Walk with Thee
  3. "Bond Meets Solitaire"
  4. "Whisper Who Dares"
  5. "Snakes Alive"
  6. "Baron Samedi's Dance of Death"
  7. "San Monique"
  8. B. J. Arnau: "Fillet of Soul – New Orleans/Live and Let Die/Fillet of Soul – Harlem"
  9. "Bond Drops In"
  10. "If He Finds It, Kill Him"
  11. "Trespassers Will Be Eaten"
  12. "Solitaire Gets Her Cards"
  13. "Sacrifice"
  14. Monty Norman: "James Bond Theme"
  15. "Gunbarrel/Snakebit"
  16. "Bond to New York"
  17. "San Monique (Alternate)"
  18. "Bond and Rosie"
  19. "The Lovers"
  20. "New Orleans"
  21. "Boat Chase"
  22. "Underground Lair"

Ääniraidan kokonaiskesto on 31 min 14 s.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kritiikeissä elokuvaa on arvosteltu rasistisista sävyistä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Muun muassa KK: Elä ja anna toisten kuolla, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 6/2014, s. 10.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.