Siirry sisältöön

Roger Moore

Wikipediasta
Roger Moore
Roger Moore vuonna 1973.
Roger Moore vuonna 1973.
Henkilötiedot
Koko nimi Roger George Moore
Syntynyt14. lokakuuta 1927
Lontoo, Englanti
Kuollut23. toukokuuta 2017 (89 vuotta)
Crans-Montana, Sveitsi
Puoliso Doorn van Steyn (1946–1953)
Dorothy Squires (1953–1968)
Luisa Mattioli (1969–2000)
Kristina ”Kiki” Tholstrup (2002–2017)
Lapset Deborah Moore (s. 1963)
Geoffrey Moore (s. 1966)
Christian Moore (s. 1973)
Näyttelijä
Taiteilijanimet Turk Thrust II
Aktiivisena 1945–2017
Merkittävät roolit ”James Bond”
James Bond -elokuvasarja
”Simon Templar”
Pyhimys -televisiosarja
Palkinnot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Roger George Moore (14. lokakuuta 1927 Lontoo, Iso-Britannia – 23. toukokuuta 2017 Crans-Montana, Sveitsi) oli englantilainen, useissa toimintaelokuvissa esiintynyt näyttelijä. Tämän lisäksi hän toimi Unicefin hyväntahdon lähettiläänä. Moore esitti James Bondia vuosina 1973–1985 sekä Pyhimys-televisiosarjan Simon Templaria vuosina 1962–1969.[1][2][3]

James Bond -ura 1973–1985

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roger Moorea pidettiin vahvana ehdokkaana ensimmäiseen James Bond -elokuvaan Salainen agentti 007 ja tohtori No. Hänelle tarjottiin Bondin roolia jo vuonna 1962. Mikäli hänen sopimuksensa Pyhimyksen tuottajien kanssa kuitenkin esti roolin.[1] Tämä jäi kuitenkin toteutumatta, vaikka Ian Fleming piti häntä parhaana ehdokkaana rooliin. Moore on itse sanonut, että hän olisi ollut tuolloin liian nuori Bondiksi – rooliin lopulta valittu 32-vuotias Sean Connery oli tosin Moorea nuorempi.

Roger Moore näytteli James Bond -nimistä hahmoa 1964 Millicent Martinin TV-show'ssa Mainly Millicent yhden noin 8 minuuttia kestäneen sketsin ajan.[4] Vuonna 1969 Moore lopetti Pyhimys-televisiosarjassa näyttelemisen ja oli vuonna 1972 vapaana Conneryn paikalle esittämään James Bondia. Ensiesiintymisen Bondina Moore teki elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla vuonna 1973 ollessaan 45-vuotias. Elokuva sai ristiriitaisia arvioita. Monien mielestä Moore oli paljon lähempänä Flemingin alkuperäistä Bondia kuin Sean Connery, mutta toiset pitivät Moorea sopimattomana rooliin, sillä hän oli täydellinen vastakohta Conneryn Bondille. Heti seuraavana vuonna Moore esiintyi jälleen Bondina elokuvassa 007 ja kultainen ase, mutta elokuva ei menestynyt erityisen hyvin.

Moore sanoi heidän roolitulkintojensa välisestä erosta: ”Sean näytteli Bondia tappajana ja minä näyttelin Bondia rakastajana”. Vain perjantaisin hän omien sanojensa mukaan muistutti kylmäveristä palkkasoturia: ”Sinä päivänä sain palkkasekkini”.[5]

Vuonna 1977 ensi-iltansa saanut Mooren seuraava Bond-elokuva 007 rakastettuni oli menestyksekäs. Tuolloin siitä tuli elokuvasarjan katsotuin osa. Moore on itse sanonut kyseisen elokuvan olleen hänen uransa paras elokuva. Myös kaksi seuraavaa elokuvaa, Kuuraketti (1979) ja Erittäin salainen (1981), rikkoivat katsojaennätyksiä, ja viimeistään nyt Roger Moore liitettiin Bond-elokuvien historian keulahahmoksi.

Moore teki vielä kaksi Bond-elokuvaa, Octopussy – mustekala (1983) ja 007 ja kuoleman katse (1985), joista jälkimmäinen ei menestynyt erityisen hyvin. Moore sanoi viimeisen Bondinsa olleen elokuvasarjan huonoin ja totesi olleensa lähes 60-vuotiaana liian vanha rooliin. Joulukuussa 1985 Moore ilmoitti jättävänsä Bondin roolin, ja samalla hänen seuraajakseen ilmoitettiin Timothy Dalton.

Roger Moore muistetaan Bondina, joka tiukan paikan tullen ei hermostunut vaan oli koko ajan ”pilke silmäkulmassa”. Moore onkin itse sanonut, että hän ei yrittänytkään matkia Conneryn tyyliä, sillä he ovat aivan erilaiset näyttelijät. Mooren Bondeissa huumorilla on myös oma, vahva asemansa. Hän voitti Golden Globe -palkinnon vuonna 1980.

Mooren palkkiot Bond-ajalta on pidetty salaisena, mutta hänen väitetään ansainneen kahdesta viimeisestä elokuvastaan yhteensä noin kymmenen miljoonaa puntaa. Moore on edelleen eniten (seitsemän kappaletta) virallisia Bond-elokuvia tehnyt näyttelijä. Hän pystyi elämänsä aikana hyödyntämään kuuluisuuttaan toimimalla Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä. Moore kirjoitti kirjan Nimeni on Moore, Roger Moore (2008, suom. 2009), jonka promootiokierroksella hän vieraili Helsingissä 3.–5. toukokuuta 2009.[6] Tätä ennen hän oli vieraillut Suomessa Unicefin lähettiläänä vuonna 2005.[7]

Perhe, nuoruus ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roger Moore 1960-luvulla
Roger Moore Pyhimyksen roolissa vuonna 1969.

Roger Moore syntyi Stockwellissa Etelä-Lontoossa[2] perheen ainoana lapsena. Hänen isänsä George Alfred Moore (1904–1997) oli Lontoon keskustan Bow Streetillä työskennellyt Metropolitan Policen operaatioitten suunnittelusta vastannut poliisiupseeri, ja äiti Lillian "Lily" Pope (1904–1986). Hänen äitinsä syntyi Kalkutassa, Intiassa englantilaiseen perheeseen. Viisivuotiaana poika lähes kuoli molemminpuoliseen keuhkokuumeeseen.[8][5]

Roger kävi Battersean oppikoulua, mutta hänet evakuoitiin Holsworthyyn Devoniin toisen maailmansodan aikana ja hän kävi Launceston Collegea Cornwallissa. Hän jatkoi opintojaan Dr. Challonerin oppikoulussa Amershamissa, Buckinghamshiressa.

Viisitoistavuotiaana hän aloitti taideopinnot, mielessään taidemaalarin ammatti.[1] Moore oli oppipoikana Publicity Picture Productions animaatiostudiossa, mutta hänet erotettiin muutaman kuukauden kuluttua laiminlyötyään hänelle annetun työtehtävän.[5] Kun hänen isänsä tutki rikoskomisariona ryöstöä elokuvaohjaaja Brian Desmond Hurstin kotona, Moore esiteltiin ohjaajalle ja hänet palkattiin statistiksi eli avustajaksi esittämään legioonalaista Claude Pascalin ohjaamaan elokuvaan Caesar and Cleopatra, jonka pääosissa olivat Vivien Leigh ja Claude Rains. Kuvausten ulkopuolella Moore sai peräänsä naispuolisia faneja, ja Hurst päätti maksaa Mooren lukukausimaksut Royal Academy of Dramatic Artissa.[5]

Hän kävi kolme lukukautta Royal Academy of Dramatic Art teatterikoulua, josta valmistui vuonna 1945. Opiskelutovereina olivat tuleva työtoveri Lois Maxwell sekä tuleva aviovaimo Dorothy Squires.[5]

Roger Moore vuonna 1971.
Roger Moore ja kolmas vaimo Luisa Mattioli vuonna 1989 Cannesin elokuvajuhlilla.

Työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1945 lähtien Moore esiintyi statistina elokuvissa mutta joutui vielä samana vuonna värvätyksi armeijaan 18-vuotiaana, heti toisen maailmansodan jälkeen. Hän palveli Saksassa pienen varikon komentajana ja yleni kapteeniksi.[5][2]

Päästyään armeijasta Roger Moore työskenteli monilla eri aloilla. Hän toimi muun muassa Arts theatre teatterissa Cambridgessa, radiossa, televisiossa sekä mallina ja myyntimiehenä. Yhdysvaltoihin Moore muutti toisen vaimonsa, näyttelijä Dorothy Squiresin kanssa vuonna 1953. Hän solmi sopimuksen Metro Goldwyn Mayerin (MGM) kanssa ja näytteli sivurooleja muutamissa vähälle julkisuudelle jääneissä elokuvissa kuten Muistojeni Pariisi (pääosassa Elizabet Taylor, 1954) ja Henrik II:na Diane de Poitiers'ta kuvaavassa elokuvassa Kruunu ja miekka (1955, pääosassa Lana Turner).[1][5] Jälkimmäisen elokuvan valtavan taloudellisen epäonnistumisen jälkeen Roger Mooren seitsemänvuotinen sopimus MGM:n kanssa irtisanottiin vain kahden vuoden jälkeen.[9]

1950-luvulla Moore toimi miesmallina, kuten esittäen lääkäriä Women's Own aikakauslehden terveysartikkeleisa sekä neuleohjeitten mallikuvissa[2] sekä mainoksissa, esiintyi välillä televisiossa ja elokuvissa ja tuli sitten tähdeksi televisiosarjoissa, muun muassa historialliseen romaani Ivanhoeen perustuvan sarjan nimiroolissa vuonna 1958.[5] Maailmankuuluksi hän tuli Pyhimys-sarjan pääroolissa vuosina 1961–1969, johon hän kyllästyi täysin. Tämän jälkeen hän esiintyi elokuvissa ja televisiosarjoissa mm. Veijareita ja pyhimyksiä Tony Curtisin kanssa ennen Bond-elokuvia vuosina 1973–1985, niiden välillä ja niiden jälkeen, viime vuosina vain harvakseltaan, lähinnä äänenä. Villihanhet (1978) on trilleri ikääntyvistä palkkasotureista ja epätavallinen siinä, että se toi esiin Mooren brutaalimman puolen. Avuskohtauksesssa hän tappaa huumekauppiaan pakottamalla tämän nielemään suuria määriä kokaiinia aseella uhaten.[5]

Moore esiintyi kertojana Petan tuottamassa dokumentissa, joka vastustaa hanhenmaksan tuotantoa ja myyntiä.

Sir Roger Moore 84-vuotiaana vuonna 2012.

Hän pystyi elämänsä aikana hyödyntämään kuuluisuuttaan toimimalla Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä.[1] Näistä ansioista hänelle myönnettiin vuonna 1998 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentaja-arvo (CBE) ja vuonna 2003 hänet lyötiin ritariksi ja hän sai arvonimen sir Roger.[5][2]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moore avioitui 18-vuotiaana vuonna 1946 häntä kuusi vuotta vanhemman näyttelijätär ja luistelija Doorn Van Steyn (1921–2010) kanssa, liitto sisälsi väkivaltaa vaimon puolelta ja he erosivat vuonna 1953. Samana vuonna Moore nai itseään 12 vuotta vanhemman laulaja Dorothy Squiresin (1915–1998). Liittoa varjostivat useat keskenmenot sekä suhde näyttelijätär Dorothy Provinen kanssa. Avioero pitkittyi vuoteen 1969 saakka.[10][11][5][2][12]

Sir Roger Mooren hauta Monacossa.

Hänellä on kolme lasta: näyttelijä Deborah Moore (s. 1963), näyttelijä Geoffrey Moore (s. 1966) ja elokuvatuottaja Christian Moore (s. 1973) vuonna 1969 solmitusta avioliitosta kolmannen vaimonsa, italialaisen näyttelijätär Luisa Mattiolin (1936–2021) kanssa. He tapasivat vuonna 1961 Roomassa elokuvan Romulus and the Sabines kuvauksissa.[11][12] He erosivat vuonna 2000. Vuonna 2002 hän nai naapurinsa Ranskan Rivieralta, tanskalaisen monimiljonääri Kristina Tholstrupin,[11] ja asui sittemmin talvet Gstaadissa tai muualla Sveitsissä, kesät Monacossa, Monte Carlossa.[2]

Moore kuoli nopeasti edenneeseen keuhko- ja maksasyöpään 89-vuotiaana 23. toukokuuta 2017[13] asuinpaikassaan Crans-Montanassa, Sveitsissä.[14] Hän oli vuonna 1993 sairastanut eturauhasen syövän, sairasti tyypin 2 diabetesta vuodesta 2013 lähtien sekä oli sairastanut useita auringon UV-säteilystä sekä solariumin käytöstä johtuvia ihosyöpiä.[15][16][17][18][19]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1949Kultasydän tyttöTrottie True / The Gay LadyStage Door Johnny
1954Muistojeni PariisiThe Last Time I Saw ParisPaul Lind
1955Katkennut sävelInterrupted MelodyCyril Lawrence
Kruunu ja miekkaDianeprinssi Henri
1959Taivaan vihaThe Miraclekapteeni Michael Stuart
1961Rachel Caden synnitThe Sins of Rachel CadePaul Wilton
Romulus and the SabinesRomulus
Vuorten aarreGold of the Seven SaintsShaun Garrett
1966Tehtävä Monte CarlossaMission Monte Carlolordi Brett Sinclair
Pyhimys ja kuolemansäteetThe Fiction MakersSimon Templar
1970Pyhimys leikkii tulellaVendetta for the SaintSimon Templar
Elä kahdestiThe Man Who Haunted HimselfHarold Pelham
1973Elä ja anna toisten kuollaLive and Let DieJames Bond
1974007 ja kultainen aseThe Man with the Golden Gun
KultaaGoldRod Slater
1975KultakäsiThat Lucky TouchMichael Scott
1976Joka pirua kutsuuShout at the DevilSebastian Oldsmith
Sherlock Holmes in New YorkSherlock Holmes in New YorkSherlock Holmes
1977007 rakastettuniThe Spy Who Loved MeJames Bond
1978VillihanhetThe Wild Geeseluutnantti Shawn Fynn
1979KuurakettiMoonrakerJames Bond
PääkalloprikaatiEscape to Athenamajuri Otto Hecht
Kaappaus PohjanmerelläNorth Sea HijackRufus Excalibur ffolkes (kirjoitetaan pienellä)
1980Merten sudetThe Sea Wolveskapteeni Gavin Stewart
1981KanuunankuularalliThe Cannonball RunSeymour Goldfarb Jr.
Erittäin salainenFor Your Eyes OnlyJames Bond
1983Octopussy – mustekalaOctopussy
Vaaleanpunaisen pantterin kirousCurse of the Pink Pantherrikosylitarkastaja Jacques Clouseau
1985007 ja kuoleman katseA View To a KillJames Bond
1987The Magic SnowmanThe Snowman (äänirooli)
1990Pelkkää DynamiittiaFire, Ice & Dynamitesir George Windsor
Bullseyesir John Bevistock
1992Huijari vai pyhimysBed & BreakfastAdam
1993Mies joka ei suostunut kuolemaanThe Man Who Wouldn’t DieThomas Grace
1996The Quest – haastajaThe Questlordi Edgar Dobbs
1997Spice WorldChief
2001The Enemyylitarkastaja Robert Ogilvie
2002On Our Own Vesnaoma itsensä
Boat Trip – kuuma sinkkuristeilyBoat TripLloyd Faversham
2005Here Comes Peter Cottontail: The MovieJanuary Q. Irontail (äänirooli)
2008Agent CrushBurt Gasket (äänirooli)
2010Kissat ja koirat: Katti Katalan kostoCats & Dogs: The Revenge of Kitty Galore Tab Lazenby (äänirooli)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Roger Moore as James Bond: Roger Moore's Own Account of Filming Live and Let Die. Pan Books, 1973. ISBN 9780330236539
  • My Word Is My Bond: The Autobiography. Michael O'Mara. 2008. ISBN 9781843173878
  • Bond on Bond: The Ultimate Book on 50 Years of Bond Movies. Michael O'Mara. 2012. ISBN 9781843178613
  • Last Man Standing: Tales from Tinseltown. Michael O'Mara. 2014. ISBN 9781782432074.
  • À bientôt … Michael O'Mara. 2017. ISBN 9781782438618

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 Roger Moore Like Kustannus. Viitattu 2.12.2025.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Obituary: Sir Roger Moore 23.5.2017. BBC News. Viitattu 3.12.2025. (englanniksi)
  3. ↑ James Bond | Books, Movies, Actors, & Facts Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 26.7.2025. Viitattu 3.12.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Jutila, Niko: Roger Moore nähtiin Bondina jo vuonna 1964 23.5.2017. elokuvauutiset.fi. Viitattu 13.4.2020.
  5. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Gilbey, Ryan: Irreverent and knowing as James Bond: Sir Roger Moore obituary The Guardian. 23.5.2017. Viitattu 2.12.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Pylvänäinen, Laura: Kolmesti Suomessa vieraillut Roger Moore ihmetteli viimeisimmällä visiitillään hiljaisia katuja: ”Ilmeisesti ihmiset olivat siis krapulassa” Ilta-Sanomat. 23.5.2017. Viitattu 3.12.2025.
  7. ↑ Seitsemäs Unicef-kävelykausi komeasti liikkeelle: Sir Roger Moore ja Unicef-koulut haastavat kaikki Suomen koulut mukaan. Suomen Unicef. 2.9.2005. Arkistoitu 26.5.2012.
  8. ↑ McGrath, Nick: Roger Moore: My family values The Guardian. 28.9.2012. Viitattu 2.12.2025. (englanniksi)
  9. ↑ ”Diane (1956) - Trivia - IMDb”. (englanniksi)
  10. ↑ Tänään tv:ssä: Roger Moore avioitui vanhemman naisen kanssa teini-ikäisenä – Rohkeat kirjeet julki Iltalehti. Viitattu 2.12.2025.
  11. 1 2 3 Laitinen, Ebba: Bond-tähti Roger Mooren avioliittoja värittivät salasuhteet ja rajut käänteet – sitten elämään astui yllättäen nainen, joka muutti kaiken Ilta-Sanomat. 23.5.2022. Viitattu 3.12.2025.
  12. 1 2 Riskala, Tuomas: Roger Moore: Ex-vaimo piinasi vuosikausia Katso. 21.11.2025. Viitattu 3.12.2025.
  13. ↑ Sir Roger Moore, James Bond actor, dies aged 89 23.5.2017. BBC News. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Bailly, Guillaume: Mort d'une icône : son nom était Moore, Roger Moore le Journal du Funéraire. 23.5.2017. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  15. ↑ Sir Roger Moore's love for tan led to skin cancer NDTV.com. Arkistoitu 18.1.2022. Viitattu 2.12.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Russell, Lauren: Roger Moore: 'Illness played great and unwelcome role' in star's life 18.6.2022. express.co.uk. Viitattu 2.12.2025. (englanniksi)
  17. ↑ When did Sir Roger Moore die and how old was he? | thesun.co.uk. 4.10.2023. Viitattu 2.12.2025. (englanniksi)
  18. ↑ Kiviniemi, Kirsikka: Kakkostyypin diabetes kiusana - ei enää martineja tälle James Bondille Ilta-Sanomat. 31.8.2014. Viitattu 2.12.2025.
  19. ↑ Roger Moore, who had type 2 diabetes, has passed away diabetes.co.uk. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Roger_Moore&oldid=23746821”