Salainen agentti 007 ja tohtori No

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Salainen agentti 007 ja tohtori No
Dr. No
Ensimmäisen James Bond-elokuvan juliste.
Ensimmäisen James Bond-elokuvan juliste.
Ohjaaja Terence Young
Käsikirjoittaja Ian Fleming (romaani)
Richard Maibaum
Johanna Harwood
Berkley Mather[1]
Perustuu Ian Flemingin romaaniin Tohtori Ei
Tuottaja Albert R. Broccoli
Harry Saltzman
Säveltäjä Monty Norman
Kuvaaja Ted Moore[1]
Leikkaaja Peter R. Hunt[1]
Erikoisefektit Frank George
Pääosat Sean Connery
Ursula Andress
Joseph Wiseman
John Kitzmiller
Anthony Dawson
Bernard Lee
Lois Maxwell
Jack Lord
Eunice Gayson
Zena Marshall
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö United Artists
EON Productions Ltd.
Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta 5. lokakuuta 1962 Britannia[1]
29. maaliskuuta 1963 Suomi
Kesto 105 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti  1 000 000 dollaria[2]
Tuotto 59 600 000 dollaria
Seuraaja Salainen agentti 007 Istanbulissa
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Salainen agentti 007 ja tohtori No (Dr. No) on vuonna 1962 ensi-iltaan tullut ensimmäinen James Bond -sarjan elokuva. Se pohjautuu kirjailija Ian Flemingin vuonna 1958 julkaistuun romaaniin, jonka suomennos Tohtori Ei ilmestyi 1963. Elokuvan on ohjannut Terence Young, ja sen käsikirjoituksen ovat laatineet Richard Maibaum, Johanna Harwood ja Berkley Mather.[1] Elokuvan pääosaa James Bondia esittää Sean Connery ja Bond-tyttöä Honey Ryderia Ursula Andress.

Elokuvan rahoittamisesta ja levittämisestä vastasi United Artists,[1] ja sen ovat tuottaneet Albert R. Broccoli ja Harry Saltzman. Elokuvan ensi-ilta oli Britanniassa 5. lokakuuta 1962[1].

Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä tohtori No äänestettiin kaikkien aikojen 41. parhaaksi britti­elokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisio­ammattilaista.[3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadalainen tuottaja Harry Saltzman osti vuonna 1961 Ian Flemingiltä oikeudet tämän romaanien filmatisoimiseen.[1] Saltzman ei kuitenkaan löytänyt elokuville tuottajaa ja oli jo luopumassa haaveesta, kunnes tapasi yhdysvaltalaisen tuottajan Albert R. Broccolin. Broccoli ja Satzman neuvottelivat United Artistsilta rahoituksen, ja kaksikko ryhtyi tuottamaan ensimmäistä James Bond -elokuvaa noin miljoonan dollarin budjetilla.[1] Alun perin Broccoli ja Saltzman olivat kaavailleet ensimmäiseksi Bond -elokuvaksi Pallosalamaa, mutta romaanin filmatisointioikeuksiin liittyvien oikeudellisten kiistojen vuoksi elokuvan kuvaus peruuntui.[1] Broccoli ja Saltzman valitsivat lopulta ensimmäiseksi Tohtori Non, koska elokuva oli helppo toteuttaa ja se oli ajankohtainen.[1]

Ensimmäisen Bond-elokuvan päätähdeksi harkittiin Patrick McGoohania ja Cary Grantia, mutta kumpikin kuitenkin kieltäyi. Lopulta rooliin valittiin tuntematon skotlantilaissyntyinen näyttelijä Sean Connery. Bondin viholliseksi Fleming ehdotti ystäväänsä Noël Cowardia, joka kuitenkin kieltäytyi. Pääkonnaksi valittiin sitten Joseph Wiseman.[1] Ensimmäiseksi Bond-tytöksi oli useita kaavailuja, mutta voiton vei tuolloin 26-vuotias sveitsiläinen Ursula Andress, joka näytteölee elokuvassa Honey Ryderiä.[1]>[4] Andress on myöhemmin saanut useita tunnustuksia esiintymisestään, muun muassa "seksikkäin elokuvakohtaus" (kohtaus, jossa Andress nousee vedestä Honey Ryderinä vähäpukeisena Bondin eteen)[4] ja paras Bond-tyttö.[5]

Elokuvan ohjaajaksi valittiin kiinalaissyntyinen britti Terence Young, jonka kuvaustyylissä tiedettiin olevan särmää ja hienostuneisuutta.[1] Terence Young ohjasi myös seuraavan Bond-sarjan elokuvan Salainen agentti 007 Istanbulissa ja yhden elokuvan tauon jälkeen Pallosalaman.[6]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juonikertomuksen pohjana on käytetty elokuvaa ja Ian Flemingin teosta Tohtori Ei.

Elokuva alkaa Kingstonista Jamaikalta, jossa brittiagentti John Strangways ja hänen sihteerinsä tapetaan ja heidän ruumiinsa hävitetään. Britannian tiedustelupalvelu MI6 lähettää James Bondin Jamaikalle selvittämään, onko katoamisilla yhteyttä Yhdysvaltojen ohjusohjelmaan kohdistuneeseen radiohäirintään.

Bondia vastassa Kingstonin lentoasemalla on paikallinen taksikuski, joka paljastuu pian vihollisagentiksi. Lyhyen kamppailun jälkeen taksikuski tekee itsemurhan puraisemalla rikki savukkeeseen kätketyn syanidikapselin, koska ei halua luovuttaa kallisarvoisia tietojaan Bondille.

Bond tapaa CIA-agentti Felix Leiterin ja paikallisen kalastajan Quarrelin. Leiter sanoo Bondille, että hänen mielestään ohjusohjelmaan kohdistuneet radiohäirinnät ovat peräisin Crab Keyn saarelta, jonka isäntänä on salaperäinen kiinalainen tiedemies, joka ei päästä saarelle luvattomia tulijoita. Lisäksi Leiter selostaa, että Strangways oli tavannut hetkeä ennen kuolemaansa arvostetun tiedemiehen R. J. Dentin (Anthony Dawson), joka on vulkaanisten kivilajien asiantuntija.

Bond löytää Dentin luota kiviä, jotka osoittautuvat radioaktiivisiksi. Dent kertoo niiden olevan peräisin Crab Keyn saarelta, ja radiohäirinnän lähetyspaikka varmistuu Bondille. Dent tapaa Crab Keyllä salaisen esimiehensä, jolta hän saa määräyksen: James Bond on eliminoitava, jottei hän pääsisi liian pitkälle tutkimuksissaan. Dent saa esimieheltään tappavan myrkyllisen hämähäkin, jonka hän vie yöllä Bondin nukkuessa tämän vuoteeseen. Dentin poistuessa paikalta Bond kuitenkin herää ja onnistuu tappamaan hämähäkin. Bondin epäilykset alkavat vahvistua: joku ei halua häntä Crab Keyn saaren läheisyyteen urkkimaan.

Bondin hengissä selviämisen käytyä ilmi Dent pyytää omaa kätyriään, kiinalaista kaunokaista Miss Taroa kutsumaan Bondin luokseen ja pidättelemään häntä talossa, jotta Dent voisi tulla ja ampua agentin. Bond on kuitenkin valppaana: hän on nukahtavinaan Miss Taron poistuessa, piilottaa vuoteseensa peiton alle tyynyjä ja jää odottamaan. saapuessa talolle Dent ampuu tyhjää vuodetta, jossa hän luulee Bondin nukkuvan, mutta Bond sytyttää valot ja osoittaa häntä aseella. Dent yrittää ampua Bondin, mutta tajuaa luotiensa loppuneen, jolloin Bond ampuu Dentin.

Seuraavana päivänä Bond ja Quarrel lähtevät Crab Keylle. Quarrel kuitenkin varoittaa Bondia, että saarella liikkuu tulta syöksevä lohikäärme, joka käristää kaikki tunkeilijat hengiltä. Saarella Bond tapaa simpukoita keräilevän neitokaisen Honey Ryderin (Ursula Andress). Hetken kuluttua saarta kiertävä partioalus havaitsee Bondin, Quarrelin ja Ryderin ja alkaa tulittaa heitä. Heidän päästyä suojaan alus poistuu, mutta hetken kuluttua saapuu Quarrelin mainitsema "lohikäärme". Se osoittautuu liekinheittimellä varustetuksi panssariautoksi, joka alkaa jahdata sankarikolmikkoa. Quarrel saa surmansa, mutta Bond ja Ryder selviytyvät hengissä. Heidät kuitenkin vangitaan ja viedään saarella olevaan suureen rakennukseen.

Bond (oik.) ja Ryder (vas.) tapaavat Crab Keyn saarella.

Rakennuksessa Bond ja Ryder tapaavat viimein saaren kiinalaisen isännän ja Dentin esimiehen, tohtori Julius No'n, lahjakkaan tiedemiehen, joka on menettänyt molemmat kätensä ydinenergiatutkimuksissa: käsien tilalle on asennettu karkeatekoiset ja kestävät teräsproteesit. No kertoo olevansa katkeroitunut Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle, kun ne eväsivät hänen tarjouksensa palvella valtioita tieteen avulla. No kertoo olevansa kansainvälisen rikollisjärjestö Spectren jäsen ja Jamaikan paikallisjohtaja. Hän paljastaa myös suunnitelmansa: hän aikoo tuhota koko Yhdysvaltojen ohjusarsenaalin häiritsemällä näitä radioaktiivisilla impulsseilla ja tehdä näin suurvallasta täysin puolustuskyvyttömän ulkoisia uhkia vastaan. No on rakennuttanut saarelle jättimäisen ydinvoimalan, josta hän lähettää radiosäteitään sabotoimaan Yhdysvaltojen ohjuskokeita. Lopulta No käskee kätyriensä hankkiutua eroon sekä Bondista että Ryderistä. Ryder viedään tyrmään, mutta Bond onnistuu pelastautumaan kätyrien otteista, ja hän pakenee voimalan vesijohtoon.

Bond pääsee ulos vesijohdosta ja saapuu No'n tukikohdan laboratorioon, jossa hyrrää No'n valtaisa ydinreaktori. Bond naamioituu No'n kätyriksi sonnustautumalla asbestipukuun ja sabotoi ydinreaktorin toimintoja, mistä aiheutuu laitteen ylikuumeneminen. No'n kätyrit pakenevat paikalta ydinreaktorin uhatessa räjähtää, mutta itse No ei aio antaa Bondin tuhota suunnitelmiaan. Hän ryntää Bondin kimppuun reaktorin luokse, ja heidän välilleen syntyy kiivas kamppailu. Bond on vähällä hävitä No'lle, joka yrittää murskata Bondin väkivahvoilla teräskäsillään, mutta Bond onnistuu lopulta suistamaan No'n reaktorin kiehuvaan jäähdytysnesteeseen, jossa tämä kuolee.

Bond ryntää pelastamaan Ryderin tyrmästä ydinreaktorin räjähtäessä. Kaksikko pakenee luhistuvalta saarelta pienellä jollalla. Leiterin johtama partio saapuu heitä vastaan, jolloin he pääsevät lopullisesti turvaan. Leiterin partiovene alkaa hinata Bondin ja Ryderin jollaa, mutta sopivassa kohdassa Bond irrottaa hinausvaijerin ja jää suutelemaan Ryderiä Leiterin veneen karatessa eteenpäin.

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond
007Connery.jpg
Sean Connery
Lähde:[7]

Elokuvan päähahmo James Bond (Sean Connery) saapuu Jamaikalle tutkimaan murhatun John Strangwaysin tapausta. Jo saapuessaan Kingstoniin hänen epäilynsä heräävät erään henkilön väittäessä, että hänet on lähetetty autolla Bondia vastaan lentoasemalle. Bondille selviää, ettei häntä vastaan ole oikeasti lähetetty ketään. Bond kuitenkin nousee autoon ja sopivan paikan tullen hän käskee miehen pysäyttää auton ja kuulustelee tätä. Mies kuitenkin puraisee syanidikapselia ja kuolee. Bond pohtii, kenellä on niin paljon valtaa, että alaiset nielaisevat syanidia välttääkseen vasikoimisen. Bond yritetään murhata useampaan otteeseen, mutta tuloksetta. Kaikki valkenee Bondille, kun hän saapuu Crab Keyn saarelle, jossa häntä vastassa on Spectren tohtori Julius No.

Honey Ryder[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honey Ryder
Honey Ryder.jpg
Ursula Andress
Lähde:[8]

Honey Ryder nousee vedestä simpukoita etsimästä Crab Keyn saarella, ja Bond yllättää hänet alkamalla laulaa hänen kanssaan laulua Mangopuun alla. Edellä mainittu vedestä nousu on äänestetty ”seksikkäimmäksi elokuvakohtaukseksi”.[4] Ryderin isä oli merieläintutkija, joka menehtyi salaperäisesti Ryderien tultua Jamaikalle. Ryder itse uskoo tohtori No'n olevan vastuussa isänsä kuolemasta, mutta viranomaiset kiistävät tiedon väittämällä hänen hukkuneen. Ryder osallistuu Bondin operaatioon ja joutuu lopulta suljetuksi vedellä täyttyvään huoneseen. Sillä välin Bond keskeyttää tohtori No'n suunnitelmat suistaa ohjus pois radaltaan. Taistelu päättyy, kun molemmat kätensä tieteelle uhrannut tohtori No putoaa omaan ydinreaktoriinsa. Bond pelastaa Ryderin juuri oikealla hetkellä, ja he pakenevat Crab Keyltä pienellä jollalla, samalla kun saari räjähtää Bondin ansiosta.

Tohtori Julius No[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtori Julius No
Tri. No.jpg
Joseph Wiseman
Lähde:[9]

Spectrelle työskentelevä tohtori Julius No on tieteelle omistautunut tohtori, jota kiinnostaa myös rikollinen toiminta. No on sekä työskennellyt ydienergian kehittämisen kanssa että kehittänyt järjestelmän, jolla hän voi ohjata Yhdysvaltain ohjuksia. Kun salaisuus salaisesta Crab Keyn saarelle suoritettavasta ohjushäirinnästä alkoi paljastua, hän tapatti MI6-agentti John Strangwaysin sihteereineen. Hän surmasi myös muita Crab Keylle eksyneitä "lohikäärmeellään", joka todellisuudessa oli vain liekinheittimillä varustettu panssariajoneuvo. Tohtori No'n tarina päättyy Crab Keyn laboratoriossa, jossa taistelun päätteeksi Bond pudottaa No'n tämän omaan ydinreaktoriin.

Sivuroolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jack Lord  … Felix Leiter  
 John Kitzmiller  … Quarrel  
 Bernad Lee  … M  
 Lois Maxwell  … Neiti Moneypenny  
 Peter Burton  … Majuri Boothroyd (Q)  
 Zena Marshall  … Neiti Taro  
 Anthony Dawson  … Professori R. J. Dent  
 Yvonne Shima  … Sister Lily  
 Michel Mok  … Sister Rose  
 Eunice Gayson  … Sylvia Trench  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bondia näyttelevän henkilön täytyy olla vaarallinen.

– Sean Connery elokuvan Salainen agentti 007 ja tohtori No kuvausten aikana. [7]

Elokuvan kuvaukset alkoivat Jamaikalla 16. tammikuuta 1962.[1] Kuvaukset sujuivat verrattain hyvin, osin siksi, että James Bond oli silloin täysin tuntematon ilmiö. Esimerkiksi 20 vuotta elokuvan Salainen agentti 007 ja tohtori Non jälkeen ensi-iltaan saapuneen Octopussyn tuotannossa kärsittiin kuvausten alkaessa valtavasta Bond-hysteriasta.[1] Elokuvaa kuvattiin ensin Jamaikalla, pääosin Kingstonissa ja sen läheisyydessä, sen jälkeen Lontoossa ja lopuksi Pinewoodin Studioilla, Albert R. Broccoli's 007 Stagella Englannissa, jonne muutaman erikoiskohtauksen lavasteet oli rakennettu.[10]

Elokuvan tuotantovaiheessa suunnittelija Maurice Binder ehdotti, että luodaan eräänlainen "James Bond gun barrel sequence" (suom. James Bond -aseenpiippukohtaus), jossa Bond kävelee ensin rauhallisesti ympyränmallisessa kuvassa, kunnes yhtäkkiä kääntyy ja ampuu ikään kuin kameraa päin.[10] Kohtauksen Bondiksi valittiin sijaisnäyttelijä Bob Simmons.[1]

Tapahtuma- ja kuvauspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikat

Kuvauspaikat

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaan musiikin on säveltänyt brittiläinen Monty Norman.

Tuotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan budjetti oli varsin pieni, vain miljoona dollaria, mutta tuotto oli monikymmenkertaisesti suurempi, 59,5 miljoonaa dollaria.[2]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Saaja Palkinto Kriteerit
1964 Ursula Andress Golden Globe ”Lupaavin naistulokas”.
1964 Elokuva Laurel Award Toinen sija sarjassa ”paras toimintaelokuva”.
1964 Sean Connery Laurel Award Kolmas sija sarjassa ”paras miespääosa toimintaelokuvassa”.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cork, John & Stuts, Collin: James Bond Ensyklopedia (James Bond Encyclopedia). Readme, 2008. ISBN 978-952-2200-22-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Cork & Collin s. 270–271
  2. a b Dr. No the-numbers.com. Viitattu 25.12.2008. (englanniksi)
  3. Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
  4. a b c Andress scene voted 'most sexy' BBC News. Viitattu 26.12.2008. (englanniksi)
  5. The 10 Best Bond Girls ew.com. Viitattu 26.12.2008. (englanniksi)
  6. Cork & Collin s. 277
  7. a b Cork & Collin s. 14–21, 24
  8. Cork & Collin s. 125
  9. Cork & Collin s. 76–77
  10. a b Ken Adam: Inside Dr. No Documentary – Dr. No Ultimate Edition (MGM). Viitattu 27.12.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]