James Bond

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo jännitysromaani- ja elokuvasarjasta. Samannimisellä päähahmolla on oma artikkelinsa. James Bond oli myös yhdysvaltalainen lintutieteilijä. Lisäksi 9007 James Bond on asteroidi.
James Bond
James Bond -elokuvien aseenpiippukohtaus. Kohtaus videopelistä GoldenEye 007 (Wii, 2010).
James Bond -elokuvien aseenpiippukohtaus. Kohtaus videopelistä GoldenEye 007 (Wii, 2010).
Kirjailija Ian Fleming
Kieli englanti
Genre vakoilukirjallisuus
Julkaistu 1953–
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

James Bond on vuodesta 1953 alkaen ilmestyneiden kirjailija Ian Flemingin jännitysromaanien sarja, joiden pääosassa on brittiläinen vakooja ja salainen agentti nimeltä James Bond, koodinimeltään 007. Romaanien lisäksi Bond on seikkailut vuodesta 1962 alkaen yli 20 elokuvassa, joissa häntä ovat esittäneet Sean Connery, George Lazenby, Roger Moore, Timothy Dalton, Pierce Brosnan ja Daniel Craig. James Bondista on julkaistu myös sarjakuvia ja videopelejä.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bondin loi englantilainen Ian Fleming (1908–1964). Fleming työskenteli toisessa maailmansodassa brittien merivoimien tiedusteluosaston johtajan avustajana ja kohosi sotilasarvoltaan komentajaksi. Sodan jälkeen Fleming ryhtyi lehtimieheksi ja kirjoitti päätoimisesti useiden vuosien ajan The Sunday Timesiin.[1]

Fleming alkoi kirjoittaa ensimmäistä James Bond -tarinaa Casino Royale Jamaikan-lomakodissaan tammikuussa 1952. Käsikirjoitus valmistui kahdessa kuukaudessa ja kirja julkaistiin 13. huhtikuuta 1953.[2]

James Bond perustuu Flemingin omiin kokemuksiin tiedustelumaailmasta ja ulkomailla matkustelusta. Fleming sijoitti päähenkilön keskelle juuri alkanutta kylmää sotaa. Bondin nimen Fleming otti yleisen käsityksen mukaan samannimiseltä ornitologilta, jonka lintukirja Flemingillä oli. Bond-kirjoillaan Fleming uudisti vakoilugenreä monin tavoin ja käsitteli suorasukaisesti tabuja kuten seksuaalisuutta. Hän teki myös paljon taustatyötä, ja Bond-kirjojen kuvaukset tiedustelualasta ovatkin tarkkoja.[3]

Luettelo Flemingin Bond-kirjoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fleming kirjoitti kaksitoista Bond-romaania (sulkeissa suomalainen kustantaja, ilmestymisvuosi, alkuperäinen nimi ja alkuperäinen ilmestymisvuosi):

Flemingiltä julkaistiin postuumisti kaksi novellikokoelmaa:

  • Erittäin salainen (Book Studio 1995) (For Your Eyes Only: Five Secret Occasions in the Life of James Bond, 1960)
    • Tarinat: Saalis näkyvissä, Erittäin salainen, Lohdun kvantumi, Riisikaapelia, Hildebrandin harvinaisuus (For Your Eyes Only, From a View to a Kill, Quantum of Solace, Risico ja The Hildebrand Rarity)
  • Mustekala; Hetken huumaus; Smaragdipallo (Octopussy and The Living Daylights, 1966) (Gummerus 1967)
    • Tarinat: Mustekala; Hetken huumaus; Smaragdipallo (Octopussy, The Living Daylights ja The Property Of A Lady).

Novelli 007 in New York ilmestyi erikseen 1964 ja liitettiin vasta 2004 Octopussy-kokoelmaan. 007 in New York on viimeinen suomentamaton Fleming-Bond.

Muiden kirjoittamat Bond-tarinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flemingin kuoleman jälkeen Bond-kirjasarjaa ovat jatkaneet Kingsley Amis (1968), Christopher Wood (1977–1979), John Gardner (1981–1996), Raymond Benson (1997–2002), Sebastian Faulks (2008), Jeffery Deaver (2011), William Boyd (2013) ja Anthony Horowitz (2015).[4][5]

Charlie Higson kirjoitti vuosina 2005–2008 alle 14-vuotiaille suunnattua Young Bond -kirjasarjaa, jossa seikkailee nuori James Bond. Higson kirjoitti viisi romaania, joista ensimmäisessä Bond on 13-vuotias. Higsonin jälkeen sarjaa on jatkanut neljällä romaanilla Steve Cole vuosina 2014–2017.[6][7][8]

Vuosina 2005–2008 ilmestyi Samantha Weinbergin (salanimellä Kate Westbrook) kirjoittama Moneypenny Diaries -romaanitrilogia, jonka pääosassa seikkailee M:n sihteeri Moneypenny.[9]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sean Connery James Bondina ensimmäisessä Bond-elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Fleming myi vuonna 1960 tuottaja Harry Saltzmanille kaikkien olemassa olevien ja tulevien Bond-kirjojensa elokuvaoptiot, Casino Royalea lukuun ottamatta. Saltzman sopi yhteistyöstä tuottaja Albert R. Broccolin kanssa. Kaksikko perusti Bond-elokuvia varten tuotantoyhtiön nimeltä Eon ja teki kesäkuussa 1961 tuotantosopimuksen United Artistsin kanssa. Eon valitsi ensimmäiseksi Bond-elokuvaksi ensin Pallosalaman, mutta pian ensimmäiseksi elokuvaksi vaihdettiin Tohtori No. Flemingillä ei ollut sopimuksen mukaan sananvaltaa elokuvien käsikirjoituksiin, mutta hän osallistui niiden tekemiseen.[10]

James Bondin näyttelijäksi pyydettiin Cary Grantia, James Foxia ja Richard Johnsonia, jotka kuitenkin kieltäytyivät. Rooliin otettiin lopulta tuntematon skottinäyttelijä Sean Connery, vaikka tämä olikin hyvin erilainen kuin kirjojen James Bond ja herätti monissa epäilyksiä, myös Flemingissä.[11]

Elokuvasarjan tunnusmusiikin sävelsi Monty Norman. Tunnuksen orkesterisovituksen teki John Barry, joka sävelsi musiikin kaikkiaan yhteentoista Bond-elokuvaan.[12] Kaikkien Bond-elokuvien alussa nähtävän ”aseenpiippukohtauksen” suunnitteli Maurice Binder.[13]

Saltzman jätti Bondin myöhemmin yksin Broccolille. Vuodesta 1995 alkaen Bond-elokuvia on tuottanut Broccolin tytär Barbara Broccoli.[14]

Luettelo elokuvista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bond-elokuvat, niiden pääosaesittäjät ja rahallinen menestys:[15]

Elokuva Alkuperäinen nimi Vuosi Esittäjä Budjetti
(milj. $)
Tuotto
(milj. $)
Lähde
Salainen agentti 007 ja tohtori No Dr. No 1962 Connery, SeanSean Connery 1 59,6
Salainen agentti 007 Istanbulissa From Russia with Love 1963 2 78,9
007 ja Kultasormi Goldfinger 1964 3 124,9
Pallosalama Thunderball 1965 9 141,2
Elät vain kahdesti You Only Live Twice 1967 9,5 111,6
Casino Royale Casino Royale 1967 Niven, DavidDavid Niven 12 41,7
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa On Her Majesty’s Secret Service 1969 Lazenby, GeorgeGeorge Lazenby 8 82
Timantit ovat ikuisia Diamonds Are Forever 1971 Connery, SeanSean Connery 7,2 116
Elä ja anna toisten kuolla Live and Let Die 1973 Moore, RogerRoger Moore 7 161,8
007 ja kultainen ase The Man with the Golden Gun 1974 7 97,6
007 rakastettuni The Spy Who Loved Me 1977 14 185,4
Kuuraketti Moonraker 1979 31 210,3
Erittäin salainen For Your Eyes Only 1981 28 195,3
Octopussy – mustekala Octopussy 1983 27,5 187,5
Älä kieltäydy kahdesti Never Say Never Again 1983 Connery, SeanSean Connery 36 160
007 ja kuoleman katse A View to a Kill 1985 Moore, RogerRoger Moore 30 152,6
007 vaaran vyöhykkeellä The Living Daylights 1987 Dalton, TimothyTimothy Dalton 40 191,2
007 ja lupa tappaa Licence to Kill 1989 42 156,2
007 ja kultainen silmä GoldenEye 1995 Brosnan, PiercePierce Brosnan 60 350,7
Huominen ei koskaan kuole Tomorrow Never Dies 1997 110 339,5
Kun maailma ei riitä The World Is Not Enough 1999 135 361,7
Kuolema saa odottaa Die Another Day 2002 142 431,9
Casino Royale Casino Royale 2006 Craig, DanielDaniel Craig 102 596,3
007 Quantum of Solace Quantum of Solace 2008 230 576,4
007 Skyfall Skyfall 2012 200 1 110,5 [16]
007 Spectre Spectre 2015 300 879,6 [17][18]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CBS-televisioyhtiö pyysi vuonna 1958 Flemingiltä Bond-televisiosarjaa. Sarjasta oli tarkoitus tulla 32-osainen, ja Fleming kirjoitti yksityiskohtaisen synopsiksen kolmeentoista jaksoon. Sarjaa ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Tuotantoyhtiö Hubbell Robinson hankki oikeudet Bond-televisioelokuvaan vuonna 1959, mutta James Masonin tähdittämäksi suunniteltua elokuvaa ei koskaan tehty.[19]

James Bond -elokuva nähtiin televisiossa ensimmäisen kerran syyskuussa 1972, kun yhdysvaltalainen ABC esitti Kultasormen sunnuntai-illan elokuvana. Elokuvasta esitettiin voimakkaasti sensuroitu versio. Vuonna 1974 ABC esitti elokuvan 007 Istanbulissa, minkä jälkeen Bond-elokuvista tuli Yhdysvalloissa toistuvaa televisioviihdettä. Britanniassa Bond nähtiin televisiossa ensimmäisen kerran lokakuussa 1975, jolloin ITV esitti elokuvan Tohtori No. Tammikuussa 1980 esitetty Elä ja anna toisten kuolla sai 23,5 miljoonaa katsojaa, ja se on edelleen Britannian televisiohistorian katsotuin elokuva.[20]

VHS- ja Betamax-Bondeja alettiin vuokrata 1980-luvun alussa ja myydä vuosikymmenen lopulla. Nykyisin Bond-elokuvat tulevat maksuttomille televisiokanaville sen jälkeen, kun niitä on ensin myyty videolla ja dvd:llä, maksutelevisiossa sekä suoratoistopalveluissa.[21]

Sarjakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanomalehdissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Ian Flemingin teettämä mallipiirros Bondista.

James Bond tuli suurelle yleisölle tutuksi ensi kertaa vuonna 1958, kun englantilainen sanomalehti Daily Express alkoi ensimmäisenä lehtenä julkaista James Bond -sarjakuvaa sarjakuvasivuillaan.[22] Kuutena päivänä viikossa heinäkuusta 1958 alkaen ilmestynyttä sarjakuvaa piirsi tammikuuhun 1966 asti John McLusky. Kirjailija Ian Fleming suhtautui ajatukseen sarjakuvasovituksesta aluksi varauksellisesti, sillä hän pelkäsi sarjakuvan vähentävän Bondin arvoa sekä tarinoidensa lyhentymistä. Kun Fleming oli saatu vakuuttuneeksi sarjakuvan laadusta, hän halusi vielä varmistaa, että sarjakuvan Bondista tulisi oikeannäköinen, joten hän teetti toisella taiteilijalla piirroksen Bondista malliksi lehdelle. McLusky piti Flemingin näkemystä kuitenkin liian 30-lukulaisen sotilaallisena ja teki Bondista nykyaikaisemman näköisen. McLusky yhdisteli Bondiinsa urheilija Henry Cottonia, näyttelijä Robert Tayloria, Gary Cooperia ja Edinburghin herttuaa. McLusky piirsi koko uransa aikana vuosina 1958–1983 yhteensä 18 James Bond -seikkailua ja 2250 strippiä.[23]

McLuskyn lopetettua Daily Expressissä vuonna 1966 Bond-piirtäjänä jatkoi ensin Henry Gammidge ja hänen jälkeensä Yaroslav Horak. McLusky palasi Bondin pariin vuonna 1982 ja teki käsikirjoittaja Jim Lawrencen kanssa neljä uutta Bond-tarinaa.[24]

Daily Express julkaisi Bondia vuoteen 1977 saakka. Sen jälkeen sarjakuvaa julkaistiin lehden sunnuntainumerossa ja arkipäivinä Daily Starissa vuoteen 1984 asti, jolloin se lopetettiin.[25]

Sarjakuvalehtenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen James Bond -sarjakuvalehti julkaistiin Yhdysvalloissa tammikuussa 1963 Kuvitettuja klassikkoja -sarjassa. Tarina oli nuorille suunnattu sovitus elokuvasta Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Julkaisu lisensoitiin eteenpäin sarjakuvayhtiö DC:lle, joka ei kuitenkaan koskaan alkanut julkaista vakituista Bond-sarjakuvaa ennen option raukeamista 1972.[26]

1970-luvulla ja 1980-luvulla Bond-sarjakuvia julkaistiin lähinnä ei-englanninkielisissä maissa. Sarjakuvakustantaja Marvel hankki Bond-sarjakuvien lisenssin 1980-luvulla ja julkaisi yksiosaiset erikoisnumerosovitukset elokuvista Erittäin salainen ja Octopussy. Play Value julkaisi kaksi James Bond 007 Adventure Storybooks -sarjakuvaa hyvin nuorille lukijoille. Seuraavana Eclipse julkaisi sarjakuvasovituksen elokuvasta Lupa tappaa ja vuonna 1989 Mike Grellin kirjoittaman ja kuvittaman Permission to Die, jossa oli uutta materiaalia. Marvel julkaisi vuonna 1992 kaksitoista Bondia. Sarjakuvien oikeudet siirtyivät vuonna 1992 Dark Horselle. Se omisti Bond-lisenssin neljän vuoden ajan ja julkaisi viisitoista Bond-sarjakuvaa. Topps julkaisi vuonna 1996 kolmiosaisen sovituksen elokuvasta 007 ja Kultainen silmä. Bond-sarjakuvia ei juurikaan julkaistu sen jälkeen pitkään aikaan. Vuonna 2014 Bondin sarjakuvalisenssi siirtyi Dynamite Entertainmentille, joka aloitti Bond-sarjansa marraskuussa 2015.[27]

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond -videopelejä on tehty vuoteen 2016 mennessä yhteensä 25. Ensimmäinen lisensoitu James Bond-peli oli Parker Brothersin kehittämä James Bond 007, joka julkaistiin heinäkuussa 1983 Atari 2600:lle sekä esimerkiksi Atari 5200:lle ja Commodore 64:lle.[28][29] Edellisenä vuonna oli tosin Britanniassa julkaistu Shaken but Not Stirred -niminen Bond-peli ZX Spectrumille.[30]

007 ja kultainen silmä -elokuvan pohjalta tehty, Nintendo 64:n vuonna 1997 julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli GoldenEye 007 oli suuri arvostelu- ja myyntimenestys. Peli sai Academy of Interactive Arts & Sciencesin vuoden pelin palkinnon ja nousi vuoteen 2001 mennessä kaikkien aikojen myydyimmäksi videopeliksi.[31]

Vuosina 1999–2005 Electronic Arts julkaisi kahdeksan Bond-peliä, ja vuosina 2008–2012 Activision julkaisi neljä.[32]

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierce Brosnan James Bondin roolissa esittävä vahanukke Madame Tussaudsin vahakabinetissa Lontoossa.
Pääartikkeli: James Bond (hahmo)

Päähahmo James Bond, koodinimeltään agentti 007, on Britannian tiedustelupalvelu MI6:n salainen agentti.[33] Kirjailija Ian Fleming antoi Bondille nimen yhdysvaltalaisen lintutieteilijän James Bondin mukaan.[34]

Fleming tarkoitti Bondin moderniksi hahmoksi, joka on aina kolmekymppinen. Elokuvasarjassa Bondin ikä on muuttunut, kun sarja on edennyt.[35] Alussa Bond toimi kylmän sodan aikana, mutta vuodesta 2006 julkaistuissa elokuvissa hänen kerrotaan syntyneen vuonna 1968.[33]

Bond on hyvin monitaitoinen.[36] Hän on käynyt tiedustelupalvelun ja erikoisjoukkojen koulutuksen. Hän käyttää apunaan uudenaikaisia laitteita ja toimittaa kansainvälisiä rikollisia oikeuden eteen.[33]

Bond arvostaa klassista eleganssia ja laatua. Hän kertoo kiinnittävänsä paljon huomiota yksityiskohtiin.[37] Bond on naistenmies, innokas rahapelaaja, ja hän suosii vodkamartineja. Karismastaan huolimatta hänellä ei ole juurikaan ystäviä.[33]

Muut hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bondin esimies käyttää koodinimeä M. Miss Moneypenny on M:n pitkäaikainen sihteeri, joka työskentelee MI6-osastolla. Moneypenny ja Bond flirttailevat jatkuvasti, mutta heillä ei ole suhdetta. Bondin hyvä ystävä on CIA:n agentti Felix Leiter, joka auttaa usein Bondia tämän työssä.

Bond on varustautunut Q:n valmistamilla teknisillä apuvälineillä. Q on MI6-tiedustelupalvelun varusteiden kehittelystä ja valmistamisesta vastaavan Q-osaston (Q Branch) päällikkö.

Bondin viholliset ovat usein miljardöörejä, joilla on suuret haaveet ja valtavat hankkeet, jotka uhkaavat maailmaa. Apunaan heillä on kätyreitä.[38]

Bondin seikkailuun liittyy aina kauniita naisia. Tarinoiden vakiohahmoja ovat niin sanotut Bond-tytöt.

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bondin suosion innoittamana on syntynyt useita jäljitelmiä ja parodioita, kuten Agentti 000, Dick Steele, Austin Powers, Johnny English, Napoleon Solo ja Maxwell Smart.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cork, John & Collin Stutz: James Bond -ensyklopedia. Uusi laajennettu painos. Suom. Raija Becks & Henrik Laine. Helsinki: Readme, 2015. ISBN 978-952-321-031-8.
  • Egan, Sean: Kuolematon James Bond: salaisen agentin koko tarina. Minerva, 2016 (alkuteos James Bond. The Secret History, 2016). ISBN 978-952-312-348-9.
  • Moore, Roger & Gareth Owen: Bond on Bond – 50 vuotta Bond-elokuvia. Suom. Petri Stenman. Helsinki: Like, 2012. ISBN 978-952-01-0793-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Egan 2016, s. 8–16.
  2. Egan 2016, s. 39, 49.
  3. Egan 2016, s. 29–34.
  4. Literary 007: James Bond novels and spin-offs mi6-hq.com. Viitattu 4.10.2016.
  5. Owen Williams: The Post-Fleming James Bond Novels Empire. 23.1.2016. Viitattu 4.10.2016.
  6. Young Bond series Goodreads.com. Viitattu 1.10.2016.
  7. New Young Bond series Curtis Brown. Viitattu 1.10.2016.
  8. Tim Masters: Higson plots new Young Bond books BBC News. 24.4.2008. Viitattu 1.10.2016.
  9. Egan 2016, s. 295–296.
  10. Egan 2016, s. 108–113.
  11. Egan 2016, s. 116-119.
  12. Egan 2016, s. 119–121.
  13. Egan 2016, s. 124.
  14. Justin Craig: Battle of the Bonds: Sean Connery's tumultuous history with Bond franchise recounted in 'The Untold Story of 007' Fox News. 5.10.2012. Viitattu 3.10.2016.
  15. Moore & Owen 2012, s. 198–220.
  16. Skyfall (2012) The Numbers. Beverly Hills: Nash Information Services. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  17. Spectre (2015) The Numbers. Beverly Hills: Nash Information Services. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  18. Spectre Elonet. Helsinki: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 2.1.2016.
  19. Egan 2016, s. 82.
  20. Egan 2016, s. 214–215.
  21. Egan 2016, s. 215–216.
  22. Egan 2016, s. 74.
  23. Dominic Midgley: The original 007: James Bond's first appearance featured in a new exhibition Express. 28.10.2015. Viitattu 30.9.2016.
  24. Mr Geo Neo: John McLusky (1923 – 2006) Illustrator's Lounge. 27.10.2015. Viitattu 30.9.2016.
  25. Egan 2016, s. 136.
  26. Egan 2016, s. 136–139.
  27. Egan 2016, s. 266–269.
  28. List of All James Bond Video Games 007James.com. Viitattu 1.10.2016.
  29. James Bond licensees Moby Games. Viitattu 1.10.2016.
  30. New Spectrum Software ZX Computing Magazine. 10/1982. Viitattu 1.10.2016.
  31. Egan 2016, s. 282.
  32. List of All James Bond Video Games - Part 2 007James.com. Viitattu 1.10.2016.
  33. a b c d James Bond Encyclopædia Britannica. Viitattu 3.10.2016.
  34. James Bond, Ornithologist, 89; Fleming Adopted Name for 007 17.2.1989. The New York Times. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  35. Cork & Stutz, s. 14.
  36. Cork & Stutz, s. 16.
  37. Cork & Stutz, s. 20.
  38. Cork & Stutz, s. 36.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eltonen, Tuuli: 007 ja tähtäimessä sukupuoli. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-218-3.
  • Gresh, Lois H. & Weinberg, Robert: James Bondin pelit ja vehkeet: Toimivia laitteita vai mahdottomia keksintöjä?. (The science of James Bond: From bullets to bowler hats to boat jumps, the real technology behind 007’s fabulous films, 2006.). Suom. Hyypiä, Mari. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5280-4.
  • O’Neill, Terry: Kaikki Bondista. Helsinki: Nemo, 2013. ISBN 978-952-240-213-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]