James Bond

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo jännitysromaani- ja elokuvasarjasta. Muista James Bond -nimisistä asioista katso täsmennyssivu.
James Bond
James Bond -elokuvien aseenpiippukohtaus. Kohtaus videopelistä GoldenEye 007 (Wii, 2010).
James Bond -elokuvien aseenpiippukohtaus. Kohtaus videopelistä GoldenEye 007 (Wii, 2010).
Kirjailija Ian Fleming
Kieli englanti
Genre vakoilukirjallisuus
Julkaistu 1953–
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

James Bond on vuodesta 1953 alkaen ilmestyneiden kirjailija Ian Flemingin jännitysromaanien sarja, joiden pääosassa on brittiläinen vakooja ja salainen agentti nimeltä James Bond, koodinimeltään 007. Romaanien lisäksi Bond on seikkailut vuodesta 1962 alkaen yli 20 elokuvassa, joissa häntä ovat esittäneet Sean Connery, George Lazenby, Roger Moore, Timothy Dalton, Pierce Brosnan ja Daniel Craig. James Bondista on julkaistu myös sarjakuvia ja videopelejä.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoitushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bondin loi englantilainen Ian Fleming (1908–1964). Fleming työskenteli toisessa maailmansodassa brittien merivoimien tiedusteluosaston johtajan avustajana ja kohosi sotilasarvoltaan komentajaksi. Sodan jälkeen Fleming ryhtyi lehtimieheksi ja kirjoitti päätoimisesti useiden vuosien ajan The Sunday Timesiin.[1]

Fleming alkoi kirjoittaa ensimmäistä James Bond -tarinaa Casino Royale Jamaikan-lomakodissaan Goldeneyessa tammikuussa 1952. Käsikirjoitus valmistui kahdessa kuukaudessa ja kirja julkaistiin 13. huhtikuuta 1953.[2] Kirjansa päähenkilön nimen Fleming otti yleisen käsityksen mukaan samannimiseltä ornitologilta, jonka lintukirja Flemingillä oli.[3] Fleming kirjoitti seuraavien vuosien aikana uuden Bondin joka talvi Jamaikan-kodissaan. Casino Royale herätti ilmestyessään kohua, mutta seuraavien kolmen Bondin myynti ei kuitenkaan noussut sen myynnistä. Kirjasarjan myyntiä piristi Flemingin saama julkisuus, kun pääministeri Anthony Eden oleskeli Goldeneyessa. Kun presidentti John F. Kennedy kertoi julkisuudessa pitävänsä Bondeista, niiden myynti kääntyi vahvaan nousuun. Fleming kirjoitti Bondeja kuolemaansa 1964 saakka.[4]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond perustuu Flemingin omiin kokemuksiin tiedustelumaailmasta ja ulkomailla matkustelusta.[3] Sarjan päähenkilö on Britannian tiedustelupalvelun MI6:n salainen agentti James Bond, koodinimeltään 007. Fleming sijoitti Bondin keskelle juuri alkanutta kylmää sotaa, mutta vuodesta 2006 alkaen hänet on elokuvissa nähty kylmän sodan jälkeisenä sankarina. Flemingin tarinoissa miehekäs Bond saa tehtäviä, joissa hän nykyaikaisia vempaimia käyttäen torjuu neuvostoliittolaisia agentteja, tuo kansainvälisiä gangstereita oikeuden eteen ja saa kauniita naisia sänkyynsä.[5]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bond-kirjoillaan Fleming uudisti vakoilugenreä tuomalla siihen autenttisuutta, seksiä ja väkivaltaa.[6] Fleming teki paljon taustatyötä, minkä ansiosta Bond-kirjojen kuvaukset tiedustelualasta ovat tarkkoja.[3] Kirjailija W. Somerset Maughamin mukaan Flemingin esikoisromaanissa Casino Royalessa oli täydellinen jännityksen vivahde, ja Anthony Burgessin mukaan Bondeissa oli "renessanssinomaista intoa". Sinclair McKayn mukaan Fleming oli mukaansatempaavan juonen ja tarkkanäköisten kuvausten mestari, jonka proosa saa lukijan haluamaan lisää.[6]

Luettelo Flemingin Bond-kirjoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fleming kirjoitti kaksitoista Bond-romaania:

Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Vuosi Julkaisu Suomessa Huomautuksia
Kustantaja Vuosi
Casino Royale Casino Royale 1953 Gummerus 1963
Elä ja anna toisten kuolla
Anna toisten kukkien kuolla
Live and Let Die 1954 1966
Jalava 2003
Kuuraketti Moonraker 1955 Gummerus 1965
Timantit ovat ikuisia Diamonds Are Forever 1956 1966
James Bond Istanbulissa From Russia, with Love 1957
Tohtori Ei Dr. No 1958 1963
007 ja Kultasormi Goldfinger 1959 1965
Pallosalama Thunderball 1961 1962
007 rakastettuni The Spy Who Loved Me 1962 1966
Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa On Her Majesty’s Secret Service 1963 1964
Elät vain kahdesti You Only Live Twice 1964
007 ja kultainen ase The Man With The Golden Gun 1965 1965

Flemingin Bond-novellit on julkaistu kahdessa kokoelmassa:

Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Vuosi Julkaisu Suomessa Tarinat
Kustantaja Vuosi
Erittäin salainen For Your Eyes Only: Five Secret Occasions in the Life of James Bond 1960 Book Studio 1995 Saalis näkyvissä (From a View to a Kill)
Erittäin salainen (For Your Eyes Only)
Lohdun kvantumi (Quantum of Solace)
Riisikaapelia (Risico)
Hildebrandin harvinaisuus (The Hildebrand Rarity)
Mustekala; Hetken huumaus; Smaragdipallo Octopussy and The Living Daylights 1966 Gummerus 1967 Mustekala (Octopussy)
Hetken huumaus (The Living Daylights)
Smaragdipallo (The Property of a Lady)
007 in New York (suomentamaton)

Kahdeksansivuinen novelli 007 in New York (1963) ilmestyi aluksi The New York Herald Tribune -lehdessä ja liitettiin vasta vuonna 2002 Octopussy-kokoelmaan.[7] 007 in New York on viimeinen suomentamaton Fleming-Bond.

Muiden kirjoittamat Bond-tarinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flemingin kuoleman jälkeen Bond-kirjasarjaa ovat jatkaneet Kingsley Amis (1968), Christopher Wood (1977–1979), John Gardner (1981–1996), Raymond Benson (1997–2002), Sebastian Faulks (2008), Jeffery Deaver (2011), William Boyd (2013) ja Anthony Horowitz (2015).[8][9]

Charlie Higson kirjoitti vuosina 2005–2008 alle 14-vuotiaille suunnattua Young Bond -kirjasarjaa, jossa seikkailee nuori James Bond. Higson kirjoitti viisi romaania, joista ensimmäisessä Bond on 13-vuotias. Higsonin jälkeen sarjaa on jatkanut neljällä romaanilla Steve Cole vuosina 2014–2017.[10][11][12]

Vuosina 2005–2008 ilmestyi Samantha Weinbergin (salanimellä Kate Westbrook) kirjoittama Moneypenny Diaries -romaanitrilogia, jonka pääosassa seikkailee M:n sihteeri Moneypenny.[13]

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ian Fleming myi vuonna 1960 tuottaja Harry Saltzmanille kaikkien olemassa olevien ja tulevien Bond-kirjojensa elokuvaoptiot, Casino Royalea lukuun ottamatta. Saltzman sopi yhteistyöstä tuottaja Albert R. Broccolin kanssa. Kaksikko perusti Bond-elokuvia varten tuotantoyhtiön nimeltä Eon ja teki kesäkuussa 1961 tuotantosopimuksen United Artistsin kanssa. Eon valitsi ensimmäiseksi Bond-elokuvaksi ensin Pallosalaman, mutta pian ensimmäiseksi elokuvaksi vaihdettiin Tohtori No. Flemingillä ei ollut sopimuksen mukaan sananvaltaa elokuvien käsikirjoituksiin, mutta hän osallistui niiden tekemiseen.[14]

Kaikkien Bond-elokuvien alussa nähtävän ”aseenpiippukohtauksen” suunnitteli Maurice Binder.[15]

Saltzman jätti Bondin myöhemmin yksin Broccolille. Vuodesta 1995 alkaen Bond-elokuvia on tuottanut Broccolin tytär Barbara Broccoli.[16]

Pääosanäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sean Connery James Bondina ensimmäisessä Bond-elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962).

James Bondin ensimmäiseksi esittäjäksi pyydettiin Cary Grantia, James Foxia kuin myös Richard Johnsonia, jotka kaikki kuitenkin kieltäytyivät. Rooliin valittiin lopulta tuntematon skottinäyttelijä Sean Connery, vaikka tämä olikin hyvin erilainen kuin kirjojen James Bond ja herätti monissa epäilyksiä, myös Flemingissä.[17] Conneryn (1962–1967 ja 1971) jälkeen Bondia ovat esittäneet viralliseen Bond-elokuvasarjaan kuuluvissa teatterielokuvissa George Lazenby (1969), Roger Moore (1973–1985), Timothy Dalton (1987–1989), Pierce Brosnan (1995–2002) ja viimeisimpänä Daniel Craig (2006–).[18][19][20]

Vuosikymmenten kuluessa elokuvien Bond on muuttunut näyttelijänsä persoonan ja ajanjaksonsa hengen mukaan. Conneryn Bond sopi 1960-luvun tyyliin ja seksikkyyteeen. Mooren Bond oli hienostunut ja hiukan koominen, ja 1970-luvun Bondit tarjosivatkin kevyttä viihdettä poliittisena ja vakavana aikana. Timothy Daltonin Bond oli uskollisin Flemingin kirjoille, mutta hahmon täytyi mukautua 1990-luvun taitteen poliittiseen korrektiuteen, alkoholin- ja tupakanvastaisuuteen ja sukupuolimoraaliin. Pierce Brosnanin aikana Bondin elämäntyylistä tehtiin jälleen loistelias. Daniel Craigin kovia kokenut ja moraaliltaan monikäsitteinen Bond taas heijastelee 2000-luvun epävarmuutta, ympäristökatastrofin uhkaa, terrorismia ja kansainvälistä gangsterismia.[21][19]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: James Bondin musiikki

James Bond -elokuvissa on omaleimainen musiikki. Jokaisella sarjan elokuvalla on oma tunnuskappaleensa, jotka ovat usein nousseet hiteiksi. Koko elokuvasarjan tunnusmusiikin ”James Bond Theme” sävelsi Monty Norman. Tunnuksen orkesterisovituksen teki John Barry, joka on säveltänyt musiikin kaikkiaan yhteentoista Bond-elokuvaan.[22]

Tuotot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond -elokuvasarja on vuoden 2017 alkuun mennessä tuottanut lipputuloina maailmanlaajuisesti yli seitsemän miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä tekee siitä kaikkien aikojen neljänneksi tuottoisimman elokuvasarjan.[23]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bond-elokuville on myönnetty vuoteen 2017 mennessä viisi Oscar-palkintoa: parhaat äänitehosteet (007 ja Kultasormi, 1964), parhaat erikoistehosteet (Pallosalama, 1965), parhaat äänitehosteet ja paras laulu (007 Skyfall, 2012) sekä paras laulu (007 Spectre, 2015).[24][25] Golden Globe -palkintoja Bondit ovat saaneet kolme: parhaan uuden naisnäyttelijän palkinto Ursula Andressille (Salainen agentti 007 ja tohtori No) sekä parhaan kappaleen palkinto elokuville 007 Skyfall ja 007 Spectre.[26]

Luettelo elokuvista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukossa Bond-elokuvat, niiden pääosaesittäjät ja rahallinen menestys.[27] Casino Royale (1967) ja Älä kieltäydy kahdesti (1983) eivät lukeudu niin sanottuun viralliseen Bond-elokuvasarjaan.

Vuosi Elokuva Bondin
esittäjä
Budjetti
(milj. $)
Tuotto
(milj. $)
Lähde
Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi
1962 Salainen agentti 007 ja tohtori No Dr. No Connery, SeanSean Connery 1,0 59,6
1963 Salainen agentti 007 Istanbulissa From Russia with Love 2,0 78,9
1964 007 ja Kultasormi Goldfinger 3,0 124,9
1965 Pallosalama Thunderball 9,0 141,2
1967 Elät vain kahdesti You Only Live Twice 9,5 111,6
Casino Royale Casino Royale Niven, DavidDavid Niven 12,0 41,7
1969 Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa On Her Majesty’s Secret Service Lazenby, GeorgeGeorge Lazenby 8,0 82,0
1971 Timantit ovat ikuisia Diamonds Are Forever Connery, SeanSean Connery 7,2 116,0
1973 Elä ja anna toisten kuolla Live and Let Die Moore, RogerRoger Moore 7,0 161,8
1974 007 ja kultainen ase The Man with the Golden Gun 7,0 97,6
1977 007 rakastettuni The Spy Who Loved Me 14,0 185,4
1979 Kuuraketti Moonraker 31,0 210,3
1981 Erittäin salainen For Your Eyes Only 28,0 195,3
1983 Octopussy – mustekala Octopussy 27,5 187,5
Älä kieltäydy kahdesti Never Say Never Again Connery, SeanSean Connery 36,0 160,0
1985 007 ja kuoleman katse A View to a Kill Moore, RogerRoger Moore 30,0 152,6
1987 007 vaaran vyöhykkeellä The Living Daylights Dalton, TimothyTimothy Dalton 40,0 191,2
1989 007 ja lupa tappaa Licence to Kill 42,0 156,2
1995 007 ja kultainen silmä GoldenEye Brosnan, PiercePierce Brosnan 60,0 350,7
1997 Huominen ei koskaan kuole Tomorrow Never Dies 110,0 339,5
1999 Kun maailma ei riitä The World Is Not Enough 135,0 361,7
2002 Kuolema saa odottaa Die Another Day 142,0 431,9
2006 Casino Royale Casino Royale Craig, DanielDaniel Craig 102,0 596,3
2008 007 Quantum of Solace Quantum of Solace 230,0 576,4
2012 007 Skyfall Skyfall 200,0 1 110,5 [28]
2015 007 Spectre Spectre 300,0 879,6 [29][30]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CBS-televisioyhtiö esitti vuonna 1954 Casino Royalen tunnin mittaisena dramatisointina Climax! Mystery Theatre -sarjassa Yhdysvalloissa. Bondia esitti Barry Nelson.[18]

Vuonna 1958 CBS pyysi Flemingiltä Bond-televisiosarjaa. Sarjasta oli tarkoitus tulla 32-osainen, ja Fleming kirjoitti yksityiskohtaisen synopsiksen kolmeentoista jaksoon. Sarjaa ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Tuotantoyhtiö Hubbell Robinson hankki oikeudet Bond-televisioelokuvaan vuonna 1959, mutta James Masonin tähdittämäksi suunniteltua elokuvaa ei koskaan tehty.[31]

James Bond -elokuva nähtiin televisiossa ensimmäisen kerran syyskuussa 1972, kun yhdysvaltalainen ABC esitti Kultasormen sunnuntai-illan elokuvana. Elokuvasta esitettiin voimakkaasti sensuroitu versio. Vuonna 1974 ABC esitti elokuvan 007 Istanbulissa, minkä jälkeen Bond-elokuvista tuli Yhdysvalloissa toistuvaa televisioviihdettä. Britanniassa Bond nähtiin televisiossa ensimmäisen kerran lokakuussa 1975, jolloin ITV esitti elokuvan Tohtori No. Tammikuussa 1980 esitetty Elä ja anna toisten kuolla sai 23,5 miljoonaa katsojaa, ja se on edelleen Britannian televisiohistorian katsotuin elokuva.[32]

VHS- ja Betamax-Bondeja alettiin vuokrata 1980-luvun alussa ja myydä vuosikymmenen lopulla. Nykyisin Bond-elokuvat tulevat maksuttomille televisiokanaville sen jälkeen, kun niitä on ensin myyty videolla ja dvd:llä, maksutelevisiossa sekä suoratoistopalveluissa.[33]

Radio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Afrikan radio esitti Kuuraketin dramatisoituna kuunnelmana vuonna 1956. Bondia esitti Bob Holness.[34][18] BBC esitti Elät vain kahdesti -romaanin dramatisoinnin vuonna 1990. Bondia esitti Michael Jayston.[20]

Sarjakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanomalehdissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Ian Flemingin teettämä mallipiirros Bondista.

James Bond tuli suurelle yleisölle tutuksi ensi kertaa vuonna 1958, kun englantilainen sanomalehti Daily Express alkoi ensimmäisenä lehtenä julkaista James Bond -sarjakuvaa sarjakuvasivuillaan.[35] Kuutena päivänä viikossa heinäkuusta 1958 alkaen ilmestynyttä sarjakuvaa piirsi tammikuuhun 1966 asti John McLusky. Kirjailija Ian Fleming suhtautui ajatukseen sarjakuvasovituksesta aluksi varauksellisesti, sillä hän pelkäsi sarjakuvan vähentävän Bondin arvoa sekä tarinoidensa lyhentymistä. Kun Fleming oli saatu vakuuttuneeksi sarjakuvan laadusta, hän halusi vielä varmistaa, että sarjakuvan Bondista tulisi oikeannäköinen, joten hän teetti toisella taiteilijalla piirroksen Bondista malliksi lehdelle. McLusky piti Flemingin näkemystä kuitenkin liian 30-lukulaisen sotilaallisena ja teki Bondista nykyaikaisemman näköisen. McLusky yhdisteli Bondiinsa urheilija Henry Cottonia, näyttelijä Robert Tayloria, Gary Cooperia ja Edinburghin herttuaa. McLusky piirsi koko uransa aikana vuosina 1958–1983 yhteensä 18 James Bond -seikkailua ja 2250 strippiä.[36]

McLuskyn lopetettua Daily Expressissä vuonna 1966 Bond-piirtäjänä jatkoi ensin Henry Gammidge ja hänen jälkeensä Yaroslav Horak. McLusky palasi Bondin pariin vuonna 1982 ja teki käsikirjoittaja Jim Lawrencen kanssa neljä uutta Bond-tarinaa.[37]

Daily Express julkaisi Bondia vuoteen 1977 saakka. Sen jälkeen sarjakuvaa julkaistiin lehden sunnuntainumerossa ja arkipäivinä Daily Starissa vuoteen 1984 asti, jolloin se lopetettiin.[38]

Sarjakuvalehtenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen James Bond -sarjakuvalehti julkaistiin Yhdysvalloissa tammikuussa 1963 Kuvitettuja klassikkoja -sarjassa. Tarina oli nuorille suunnattu sovitus elokuvasta Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Julkaisu lisensoitiin eteenpäin sarjakuvayhtiö DC:lle, joka ei kuitenkaan koskaan alkanut julkaista vakituista Bond-sarjakuvaa ennen option raukeamista 1972.[39]

1970-luvulla ja 1980-luvulla Bond-sarjakuvia julkaistiin lähinnä ei-englanninkielisissä maissa. Sarjakuvakustantaja Marvel hankki Bond-sarjakuvien lisenssin 1980-luvulla ja julkaisi yksiosaiset erikoisnumerosovitukset elokuvista Erittäin salainen ja Octopussy. Play Value julkaisi kaksi James Bond 007 Adventure Storybooks -sarjakuvaa hyvin nuorille lukijoille. Seuraavana Eclipse julkaisi sarjakuvasovituksen elokuvasta Lupa tappaa ja vuonna 1989 Mike Grellin kirjoittaman ja kuvittaman Permission to Die, jossa oli uutta materiaalia. Marvel julkaisi vuonna 1992 kaksitoista Bondia. Sarjakuvien oikeudet siirtyivät vuonna 1992 Dark Horselle. Se omisti Bond-lisenssin neljän vuoden ajan ja julkaisi viisitoista Bond-sarjakuvaa. Topps julkaisi vuonna 1996 kolmiosaisen sovituksen elokuvasta 007 ja Kultainen silmä. Bond-sarjakuvia ei juurikaan julkaistu sen jälkeen pitkään aikaan. Vuonna 2014 Bondin sarjakuvalisenssi siirtyi Dynamite Entertainmentille, joka aloitti Bond-sarjansa marraskuussa 2015.[40]

Videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond -videopelejä on tehty vuoteen 2016 mennessä yhteensä 25. Ensimmäinen lisensoitu James Bond -peli oli Parker Brothersin kehittämä James Bond 007, joka julkaistiin heinäkuussa 1983 Atari 2600:lle sekä esimerkiksi Atari 5200:lle ja Commodore 64:lle.[41][42] Edellisenä vuonna oli tosin Britanniassa julkaistu Shaken but Not Stirred -niminen Bond-peli ZX Spectrumille.[43]

007 ja kultainen silmä -elokuvan pohjalta tehty, Nintendo 64:n vuonna 1997 julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli GoldenEye 007 oli suuri arvostelu- ja myyntimenestys. Peli sai Academy of Interactive Arts & Sciencesin vuoden pelin palkinnon ja nousi vuoteen 2001 mennessä kaikkien aikojen myydyimmäksi videopeliksi.[44]

Vuosina 1999–2005 Electronic Arts julkaisi kahdeksan Bond-peliä, ja vuosina 2008–2012 Activision julkaisi neljä.[45]

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pierce Brosnania James Bondin roolissa esittävä vahanukke Madame Tussaudsin vahakabinetissa Lontoossa.
Pääartikkeli: James Bond (hahmo)

Päähahmo James Bond, koodinimeltään agentti 007, on Britannian tiedustelupalvelu MI6:n salainen agentti.[5] Kirjailija Ian Fleming antoi Bondille nimen yhdysvaltalaisen lintutieteilijän James Bondin mukaan.[46]

Fleming tarkoitti Bondin moderniksi hahmoksi, joka on aina kolmekymppinen. Elokuvasarjassa Bondin ikä on muuttunut, kun sarja on edennyt.[47] Alussa Bond toimi kylmän sodan aikana, mutta vuodesta 2006 julkaistuissa elokuvissa hänen kerrotaan syntyneen vuonna 1968.[5]

Bond on hyvin monitaitoinen.[48] Hän on käynyt tiedustelupalvelun ja erikoisjoukkojen koulutuksen. Hän käyttää apunaan uudenaikaisia laitteita ja toimittaa kansainvälisiä rikollisia oikeuden eteen.[5]

Bond arvostaa klassista eleganssia ja laatua. Hän kertoo kiinnittävänsä paljon huomiota yksityiskohtiin.[49] Bond on naistenmies, innokas rahapelaaja, ja hän suosii vodkamartineja. Karismastaan huolimatta hänellä ei ole juurikaan ystäviä.[5]

Muita toistuvia hahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M on Bondin esimies, Britannian Salaisen palvelun MI6:n tai MI7:n johtaja. Hänellä ja Bondilla on hyvin kiinteä suhde, vaikka M usein tuskastuukin Bondin sääntöjen vastaisiin menetelmiin ja hedonistiseen elämäntyyliin.[50] Miss Moneypenny on Bondin esimiehen M:n pitkäaikainen sihteeri. Moneypenny ja Bond flirttailevat jatkuvasti, mutta heillä ei ole suhdetta.[51] Q:n on MI6:n varusteiden kehittelystä ja valmistamisesta vastaavan osaston päällikkö. Bond varustautuu Q:n valmistamilla teknisillä apuvälineillä.[52] CIA:n agentti Felix Leiter on Bondin hyvä ystävä, joka auttaa usein Bondia tämän työssä.[53]

Bondin viholliset ovat usein miljardöörejä, joilla on suuret haaveet ja valtavat hankkeet, jotka uhkaavat maailmaa. Apunaan heillä on kätyreitä.[54]

Bondin seikkailuihin kuuluu aina kauniita ja eteviä naisia. He voivat olla määrätietoisia salaisia agentteja, jotka pystyvät haastamaan Bondin, tai Bondin rakastajattaria eli "Bond-tyttöjä".[55]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bondin suosion innoittamana on syntynyt useita jäljitelmiä ja parodioita, kuten Agentti 000, Dick Steele, Austin Powers, Johnny English, Napoleon Solo ja Maxwell Smart.lähde?

James Bondista tuli 1950- ja 1960-lukujen komean ja nokkelan playboysankarin prototyyppi. Hän oli lännessä silloin versoneen kulutusaikakauden symboli, joka suosi vain parhaita merkkejä ja sai käytettävikseen uusinta huutoa olevia elektronisia laitteita.[56]

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut älymystöön kuuluvat kriitikot ja kirjailijat arvostelivat Flemingin Bond-romaaneja. Paul Johnson kirjoitti Bond-ilmiöstä kuuluisan kriittisen esseensä Seksi, snobismi ja sadismi. Vakoilukirjailija John le Carré arvosteli Bondin moraalittomuutta, ja feministit ovat usein vastustaneet Bondin sovinistisuutta. Neuvostoliitto arvosteli Flemingiä siitä, että hän loi maailman, jossa "lait kirjoitetaan pyssynpiipulla". Moni lukija on arvostellut Bondeissa yleistä tuotemerkkien mainitsemista, jota Fleming harjoitti tuodakseen romaaneihinsa realismia.[56]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cork, John & Collin Stutz: James Bond -ensyklopedia. Uusi laajennettu painos. Suom. Raija Becks & Henrik Laine. Helsinki: Readme, 2015. ISBN 978-952-321-031-8.
  • Egan, Sean: Kuolematon James Bond: salaisen agentin koko tarina. Minerva, 2016 (alkuteos James Bond. The Secret History, 2016). ISBN 978-952-312-348-9.
  • Moore, Roger & Gareth Owen: Bond on Bond – 50 vuotta Bond-elokuvia. Suom. Petri Stenman. Helsinki: Like, 2012. ISBN 978-952-01-0793-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Egan 2016, s. 8–16.
  2. Egan 2016, s. 39, 49.
  3. a b c Egan 2016, s. 29–34.
  4. Cork & Stutz 2015, s. 11.
  5. a b c d e James Bond Encyclopædia Britannica. Viitattu 3.10.2016.
  6. a b Sinclair McKay: James Bond: the genius of Ian Fleming's literary creation The Telegraph. 18.10.2008. Viitattu 11.1.2017.
  7. '007 In New York' Commanderbond.net. Viitattu 12.1.2017.
  8. Literary 007: James Bond novels and spin-offs mi6-hq.com. Viitattu 4.10.2016.
  9. Owen Williams: The Post-Fleming James Bond Novels Empire. 23.1.2016. Viitattu 4.10.2016.
  10. Young Bond series Goodreads.com. Viitattu 1.10.2016.
  11. New Young Bond series Curtis Brown. Viitattu 1.10.2016.
  12. Tim Masters: Higson plots new Young Bond books BBC News. 24.4.2008. Viitattu 1.10.2016.
  13. Egan 2016, s. 295–296.
  14. Egan 2016, s. 108–113.
  15. Egan 2016, s. 124.
  16. Justin Craig: Battle of the Bonds: Sean Connery's tumultuous history with Bond franchise recounted in 'The Untold Story of 007' Fox News. 5.10.2012. Viitattu 3.10.2016.
  17. Egan 2016, s. 116–119.
  18. a b c Who Played James Bond: A Complete History 007James. Viitattu 2.1.2017.
  19. a b Who Played James Bond: A Complete History, Part 2 007James. Viitattu 2.1.2017.
  20. a b Who Played James Bond: A Complete History, Part 3 007James. Viitattu 2.1.2017.
  21. Charlie Higson: James Bond: nobody does it better The Telegraph. 19.10.2012. Viitattu 3.1.2017.
  22. Burlingame, Jon: The Music of James Bond, s. 2–4. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-986330-3.
  23. Movie Franchises The Numbers. Nash Information Services. Viitattu 10.1.2017.
  24. Alex Brennan: James Bond Academy Award History Eye on Bond. 2016. Viitattu 29.6.2017.
  25. James Bond At The Oscars 007 Museum. Viitattu 27.6.2017.
  26. James Bond at the Golden Globes *Spectre update* 007 Under the Mango Tree. 24.1.2016. Viitattu 29.6.2017.
  27. Moore & Owen 2012, s. 198–220.
  28. Skyfall (2012) The Numbers. Beverly Hills: Nash Information Services. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  29. Spectre (2015) The Numbers. Beverly Hills: Nash Information Services. Viitattu 10.8.2016. (englanniksi)
  30. Spectre Elonet. Helsinki: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 2.1.2016.
  31. Egan 2016, s. 82.
  32. Egan 2016, s. 214–215.
  33. Egan 2016, s. 215–216.
  34. Bob Holness, former Blockbusters host, dies aged 83 6.1.2012. BBC News. Viitattu 2.1.2017.
  35. Egan 2016, s. 74.
  36. Dominic Midgley: The original 007: James Bond's first appearance featured in a new exhibition Express. 28.10.2015. Viitattu 30.9.2016.
  37. Mr Geo Neo: John McLusky (1923–2006) Illustrator's Lounge. 27.10.2015. Viitattu 30.9.2016.
  38. Egan 2016, s. 136.
  39. Egan 2016, s. 136–139.
  40. Egan 2016, s. 266–269.
  41. List of All James Bond Video Games 007James.com. Viitattu 1.10.2016.
  42. James Bond licensees Moby Games. Viitattu 1.10.2016.
  43. New Spectrum Software ZX Computing Magazine. 10/1982. Viitattu 1.10.2016.
  44. Egan 2016, s. 282.
  45. List of All James Bond Video Games – Part 2 007James.com. Viitattu 1.10.2016.
  46. James Bond, Ornithologist, 89; Fleming Adopted Name for 007 17.2.1989. The New York Times. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  47. Cork & Stutz, s. 14.
  48. Cork & Stutz, s. 16.
  49. Cork & Stutz, s. 20.
  50. Cork & Stutz, s. 170.
  51. Cork & Stutz, s. 176.
  52. Cork & Stutz, s. 182–183.
  53. Cork & Stutz, s. 168.
  54. Cork & Stutz, s. 36.
  55. Cork & Stutz, s. 109.
  56. a b Ian Fleming Encyclopædia Britannica. 25.1.2016. Viitattu 11.1.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eltonen, Tuuli: 007 ja tähtäimessä sukupuoli. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-218-3.
  • Gresh, Lois H. & Weinberg, Robert: James Bondin pelit ja vehkeet: Toimivia laitteita vai mahdottomia keksintöjä?. (The science of James Bond: From bullets to bowler hats to boat jumps, the real technology behind 007’s fabulous films, 2006.). Suom. Hyypiä, Mari. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5280-4.
  • O’Neill, Terry: Kaikki Bondista. Helsinki: Nemo, 2013. ISBN 978-952-240-213-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]