David Niven
| David Niven | |
|---|---|
 David Niven vuonna 1973. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | James David Graham Niven |
| Syntynyt | 1. maaliskuuta 1910 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 29. heinäkuuta 1983 (73 vuotta) Château-d’Œx, Sveitsi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Primula Rollo ( 1940; 1946) Hjördis Paulina Tersmeden ( 1948; 1983) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1932–1983 |
| Merkittävät roolit |
Vaaleanpunainen pantteri -elokuvat Navaronen tykit |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
James David Graham Niven (1. maaliskuuta 1910 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta – 29. heinäkuuta 1983 Château-d’Œx, Sveitsi) oli englantilainen Oscar-palkittu näyttelijä.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
David Niven syntyi Lontoossa, Englannissa vanhempinaan William Edward Graham Niven ja ranskalaissukuinen Henrietta Julia Degacher. Niven väitti itse syntyneensä Kirriemuirissa Skotlannissa, mutta kun hänen syntymätodistuksensa tarkastettiin hänen kuolemansa jälkeen, tieto osoittautui virheelliseksi. Hänen isänsä kuoli ensimmäisessä maailmansodassa ja hänen äitinsä meni myöhemmin naimisiin konservatiivipoliitikko Thomas Comyn-Plattin kanssa.[2] Käytyään koulunsa loppuun Niven valmistui kadetiksi Sandhurstissa ja omaksui tuolloin ”upseerin ja herrasmiehen” käytöksen, josta muodostui hänen tavaramerkkinsä.
Näyttelijänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saavuttuaan Hollywoodiin 1930-luvulla Niven työskenteli elokuvissa aluksi avustajana ja vuonna 1935 hänellä oli pieni rooli elokuvassa Kapina laivalla. Ensimmäiset pääosaroolinsa hän teki 1930-luvun lopulla.[1]
Niven palveli Britannian armeijassa toisen maailmansodan aikana[1] ja yleni lopulta everstiksi . Hän osallistui myös Normandian maihinnousuun. Sodan jälkeen hän jatkoi näyttelijänuraansa esiintyen muun muassa Phileas Foggin roolissa Jules Vernen teokseen perustuvassa elokuvassa Maailman ympäri 80 päivässä, korpraali Millerinä elokuvassa Navaronen tykit, herrasmiesvaras Charles Lyttonina elokuvassa Vaaleanpunainen pantteri ja James Bondina Bond-parodiassa Casino Royale.[1][3]
Nivenin viimeisiksi elokuviksi jäivät Vaaleanpunainen pantteri -sarjan elokuvat Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä ja Vaaleanpunaisen pantterin kirous. Hän kuoli heinäkuussa 1983 Sveitsissä ALS-tautiin.[1]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1940 Niven meni naimisiin Primula Susan Rollon kanssa. He saivat kaksi poikaa. Primula Niven kuoli vuonna 1946 tapaturmaisesti 28-vuotiaana. Nivenin toinen puoliso, jonka hän nai vuonna 1948 vain kymmenen päivää ensimmäisen tapaamisen jälkeen, oli Hjördis Paulina Tersmeden (o.s. Genberg), eronnut ruotsalainen malli ja näyttelijä. Heillä oli kaksi yhteistä lasta, adoptoidut tyttäret.[4]
Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1959 Niven voitti parhaan miespääosan Oscarin ja Golden Globen suorituksestaan elokuvassa Eri pöydissä (Separate Tables). Lisäksi hän voitti vuonna 1954 Golden Globen kategoriassa paras miespääosa musikaalissa tai komediassa suorituksestaan elokuvassa Viattomuus kadulta (The Moon Is Blue) ja oli ehdolla samassa kategoriassa vuonna 1958 roolistaan Godfrey Smithinä elokuvassa Rakkaani, älä karkaa! (My Man Godfrey).[4][5]
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: David Nivenin filmografia
| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Nimi | Rooli | |
| 1939 | Humiseva harju | Edgar Linton | |
| 1946 | Kysymys elämästä ja kuolemasta | Peter David Carter | |
| 1947 | Piispan vaimo | piispa Henry Brougham | |
| 1948 | Lumous (Enchantment) | kenraali sir Roland Dane | |
| 1950 | Rakkauden sävel | Jacques Riboudeaux | |
| Pettävä Punainen neilikka (The Elusive Pimpernel) | sir Percy Blakeney | ||
| 1951 | Ihanasti rakastunut (Happy Go Lovely) | B. G. Bruno | |
| 1953 | Viattomuus kadulta (The Moon Is Blue) | David Slater | |
| 1954 | Oi, mikä yö (Happy Ever After) | Jasper O’Leary | |
| 1955 | Carringtonin tapaus (Carrington V.C.) | majuri Charles ”Copper” Carrington, V.C. | |
| 1956 | Maailman ympäri 80 päivässä | Phileas Fogg | |
| 1957 | Kolmas pyörä | Henry Brittingham-Brett | |
| Rakkaani, älä karkaa! (My Man Godfrey) | Godfrey Smith | ||
| 1958 | Tervetuloa ikävä | Raymond | |
| Eri pöydissä (Separate Tables) | majuri David Angus Pollock | ||
| 1960 | Älkää syökö päivänkakkaroita | Laurence "Larry" Mackay | |
| 1961 | Navaronen tykit | korpraali John Anthony Miller | |
| 1963 | 55 päivää Pekingissä | sir Arthur Robertson | |
| Vaaleanpunainen pantteri | sir Charles Lytton | ||
| 1967 | Casino Royale | sir James Bond 007 | |
| 1976 | Murha, murha, päästäkää etsivät irti! | Dick Charleston | |
| 1978 | Kuolema Niilillä | eversti Johnny Race | |
| 1979 | Pääkalloprikaati | professori Blake | |
| 1980 | Merten sudet (The Sea Wolves) | eversti W. H. ”Bill” Grice | |
| 1982 | Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä | sir Charles Lytton | |
| 1983 | Parempi myöhään | Nicholas ”Nick” Cartland | |
| Vaaleanpunaisen pantterin kirous (Curse of the Pink Panther) | sir Charles Lytton | ||
Suomeksi käännettyjä kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niven, David: Hurja, Hauska, Vanha, Hyvä Hollywood. (alkuteos Bring on the Empty Horses, 1975). Suomentanut Jaantila, Kirsti. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04063-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e David Niven Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Carragher, Margaret: The Flawed Real Life of the Perfect Movie Gentleman Independent. 2009. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
- ↑ David Niven: 10 essential films BFI. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b David Niven (1910–1983) Hollywoods Golden Age. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
- ↑ David Niven Golden Globes. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
