Kuolema saa odottaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuolema saa odottaa
Die Another Day
Ohjaaja Lee Tamahori
Käsikirjoittaja Neal Purvis
Robert Wade
Tuottaja Barbara Broccoli
Michael G. Wilson
Anthony Waye (vastaava)
Säveltäjä David Arnold
Kuvaaja David Tattersall
Leikkaaja Andrew MacRitchie
Christian Wagner
Tuotantosuunnittelija Peter Lamont
Pukusuunnittelija Lindy Hemming
Erikoistehosteet Chris Corbould
Pääosat Pierce Brosnan
Halle Berry
Toby Stephens
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö EON Productions
Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 133 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 142 000 000 dollaria[1]
Tuotto 431 971 116 dollaria[1]
Katsojat 320 931 (Suomessa)[3]
Edeltäjä Kun maailma ei riitä
Seuraaja Casino Royale
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kuolema saa odottaa tai 007 – Kuolema saa odottaa (engl. Die Another Day) on Lee Tamahorin ohjaama 20. James Bond -elokuva. Se sai ensi-iltansa vuonna 2002. James Bondia näyttelee viimeistä kertaa Pierce Brosnan ja Bond-tyttöä Halle Berry.

Elokuva on taloudellisesti kaikkien aikojen menestyneimpiä Bond-elokuvia. Tunnussävelen esittäjä ja toinen säveltäjä on Madonna, joka myös esiintyy pienessä roolissa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bond saapuu Pohjois-Korean rannikolle demilitarisoidulle vyöhykkeelle soluttautuakseen tukikohtaan, jota johtaa eversti Tan-Sun Moon. Eversti myy salaa aseita, joista hän saa maksuksi veritimantteja. Bond esiintyy asiakkaana ja asettaa timanttisalkun pohjalle räjähteen. Kun Everstin avustaja Zao saa selville Bondin henkilöllisyyden, Bond räjäyttää salkun, ja Zao saa lentävistä timanteista arpia kasvoihinsa. Bond lähtee pakenevan everstin perään, ja takaa-ajossa everstin ilmatyynyalus putoaa jyrkänteeltä. Bond joutuu vankilaan.

Vuoden kuluttua yhdysvaltalaiset onnistuvat vapauttamaan Bondin luovuttamalla kiinalaisten vangitseman Zaon korealaisille. Bond tainnutetaan, ja hän herää brittiläisellä aluksella Hongkongin satamassa. Kiinalaisagentti Chang kertoo, että Zao on mennyt Kuubaan. Kuubassa Bond jäljittää Zaon geeniterapiaklinikalle Los Organos -saarelle. Hotellissa hän tapaa amerikkalaisen Giacinta ”Jinx” Johnsonin, joka Bondin yllätykseksi matkaa myös saarelle. Zao onnistuu pakenemaan, mutta jättää jälkeensä kaulassaan roikkuneen timanttikapselin. Timattien koostumus osoittautuu samaksi kuin veritimanteilla, ja niissä on brittiläisen Gustav Graves -kaivosyhtiön logo.

Bond löytää Gravesin lontoolaiselta miekkailukerholta ja haastaa tämän otteluun, jonka voittaessaan Bond saa kutsun tiedetapahtumaan Islantiin. Gravesin jääpalatsissa Islannissa Bond kohtaa jälleen Jinxin, joka paljastaa olevansa NSA-agentti. Graves esittelee yleisölle Icarus-satelliitin, joka kerää auringonvaloa ja -lämpöä ja voi heijastaa sen minne tahansa maapallolla. Zao ja Graves yrittävät tappaa Jinxin, ja Bond tajuaa, että Graves on todellisuudessa eversti Moon, joka selvisi pudotuksesta ja yrittää geeniterapialla tehdä itsestään Gustav Gravesin.

Graves sulattaa jääpalatsin Icaruksella, ja Bond pelastaa Jinxin hukkumiskuolemalta. Bond onnistuu tappamaan Zaon, ja Bond ja Jinx seuraavat Gravesia Korean niemimaalle salaa tämän lentokoneessa. Graves aikoo miehittää Etelä-Korean luomalla Icaruksella kulkureitin Korea demilitarisoituun vyöhykkeeseen. Yhdysvaltalaiset yrittävät turhaan tuhota Icarusta ydinkärjellä. Lentokoneessa käytävän taistelun päätteeksi Graves kuolee, ja tämän hallussa ollut ohjain tuhoutuu, tehden Icaruksesta vaarattoman.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Pierce Brosnan  James Bond  
 Halle Berry  Jinx  
 Toby Stephens  Gustav Graves  
 Rosamund Pike  Miranda Frost  
 Rick Yune   Zao  
 Judi Dench   M  
 John Cleese  Q  
 Michael Madsen  Damian Falco  
 Will Yun Lee  eversti Moon  
 Kenneth Tsang  kenraali Moon  
 Emilio Echevarría  Raoul  
 Mikhail Gorevoy  Vladimir Popov  
 Lawrence Makoare  Mr. Kil  
 Colin Salmon  Charles Robinson  
 Samantha Bond  Miss Moneypenny  
 Ho Yi  herra Chang  
 Rachel Grant  Tyyni Halunlähde  
 Deborah Moore  lentoemäntä  
 Madonna  Verity  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolema saa odottaa oli ilmestyessään Bond-sarjan kallein elokuva 140 miljoonan dollarin budjetillaan.[4]

Kuvauspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan musiikin on säveltänyt David Arnold, ja tunnuskappaleen ”Die Another Day” laulaa Madonna. Soundtrackin kappaleet: [5]

  1. Madonna: ”Die Another Day”
  2. James Bond Theme
  3. On the Beach
  4. Hovercraft Chase
  5. Some Kind of Hero?
  6. Welcome to Cuba
  7. Jinx Jordan
  8. Jinx and James
  9. A Touch of Frost
  10. Icarus
  11. Laser Fight
  12. Whiteout
  13. Iced Inc.
  14. Antonov
  15. Going Down Together

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Die Another Day Box Office Mojo. Viitattu 30.12.2020. (englanniksi)
  2. Kilpi, Harri: Kuolema saa odottaa Film-O-Holic.com. 29.11.2002. Viitattu 30.12.2020. (suomeksi)
  3. Suomen elokuvasäätiö: Vuoden 2002 katsotuimmat elokuvat ses.fi. Arkistoitu 14.5.2020. Viitattu 4.4.2020.
  4. Heikkinen, Mikko-Pekka: 007 - Kuolema saa odottaa Helsingin Sanomat. 29.11.2002. Viitattu 30.12.2020. (suomeksi)
  5. Die Another Day, Track Listing (kappaleet) soundtrack.net. Viitattu 9.9.2011. (englanniksi)