007 rakastettuni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Samannimisestä kirjasta kertoo artikkeli 007 rakastettuni (romaani).
007 rakastettuni
The Spy Who Loved Me
TSWLMposter.jpg
Ohjaaja Lewis Gilbert
Käsikirjoittaja Christopher Wood
Richard Maibaum
Tuottaja Albert R. Broccoli
William P. Cartlidge
Säveltäjä Marvin Hamlisch
Kuvaaja Claude Renoir
Leikkaaja John Glen
Lavastaja Peter Lamont
Pääosat Roger Moore
Barbara Bach
Curd Jürgens
Richard Kiel
Valmistustiedot
Valmistusmaa Britannia
Tuotantoyhtiö EON Productions
United Artists
Ensi-ilta 7. heinäkuuta 1977 Britannia
23. syyskuuta 1977 Suomi
Kesto 120 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 14 000 000 dollaria
Tuotto 185 400 000 dollaria
Edeltäjä 007 ja kultainen ase
Seuraaja Kuuraketti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

007 rakastettuni on Lewis Gilbertin ohjaama James Bond -elokuva vuodelta 1977. Kymmenennessä Bond-elokuvassa James Bondia esittää kolmatta kertaa Roger Moore, ja muissa pääosissa ovat Barbara Bach, Curd Jürgens ja Richard Kiel. Elokuvan nimi on peräisin Ian Flemingin romaanista 007 rakastettuni (romaani).

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ohjaaja Lewis Gilbert ohjasi tätä ennen elokuvan Elät vain kahdesti ja myöhemmin Kuuraketin. 007 rakastettuni on ensimmäinen Bond-elokuva, jota Harry Saltzman ei enää ollut tuottamassa Albert R. Broccolin kanssa, vaan hänen tilalleen tuli William P. Cartlidge.

Harry Saltzman joutui talousongelmien vuoksi luopumaan James Bond -elokuvien tuottamisoikeuksista. Ohjaajaksi suunniteltiin ensin Guy Hamiltonia, joka oli aikaisemmin ohjannut useita James Bond -elokuvia, muun muassa elokuvan 007 ja Kultasormi. Hamilton ei kuitenkaan ollut käytettävissä, sillä hänen tavoitteenaan oli ohjata Warner Bros. -studion elokuva Teräsmies. Toive ei kuitenkaan toteutunut. 007-elokuvan ohjaajaksi valittiin Lewis Gilbert.

Ohjaajan varmistuttua syntyi ongelmia käsikirjoituksen suhteen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli kuvata elokuvaversio James Bond -romaanien kirjoittajan Ian Flemingin romaanista 007 rakastettuni, mutta koska Fleming oli ennen kuolemaansa antanut oikeudet elokuvakäyttöön ainoastaan James Bond -romaanien nimille, suunnitelma jouduttiin hylkäämään. Elokuvan käsikirjoitus kirjoitettiin useita kertoja uudelleen, ja alun perin pääkonnaksi kaavailtiin Bondin arkkivihollista Ernst Stavro Blofeldia, jota Bond yritti jäljittää itse kirjasa. Koska Blofeldin oikeudet kuitenkin olivat Pallosalaman tuottajan Kevin McCloryn hallussa, hahmoa ei käytetty elokuvassa, vaan hänen tilalleen kehitettiin erakkomainen merentutkija Karl Stromberg, josta tuli ensimmäinen nimenomaan James Bond -elokuvia varten luotu konna.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alkaa Itävallan Alpeilla. James Bond (Roger Moore) joutuu Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n agenttien väijytykseen, mutta hän onnistuu pakenemaan ja surmaamaan yhden jahtaavista agenteista. Pakomatkan huippukohta on jyrkänteeltä suksilla tehty huikea laskuvarjohyppy. Laskuvarjo aukeaa Britannian lipuksi. Rohkean stuntin toteutti Rick Sylvester Mount Asgardin vuoren rinteeltä.

Palattuaan päämajaan Bond saa tietää, että brittiläisiä ja neuvostoliittolaisia ydinsukellusveneitä on kadonnut selittämättömästi ja että ”joku” on yrittänyt hankkia itselleen uusinta huipputeknologiaa hyödyntävän sukellusveneiden jäljitysjärjestelmän. Bond lähetetään Egyptiin hakemaan jäljitysjärjestelmän tekniset tiedot sisältävää mikrofilmiä, mutta saman käskyn on saanut KGB-agentti Anya Amasova (Barbara Bach). Bond ja Amasova kilpailevat mikrofilmistä, kunnes he kohtaavat suurikokoisen salamurhaajan nimeltä Jaws eli Rautahammas (Richard Kiel). He selviytyvät Jawsin hyökkäyksestä. Käy ilmi, että MI6 ja KGB ovat sopineet yhteistyöstä kadonneiden sukellusveneiden kohtalon selvittämiseksi.

Mikrofilmin paljastuessa merentutkija Karl Strombergin (Curd Jürgens) omaisuudeksi Bond ja Amasova lähetetään tapaamaan häntä. Stromberg asuu Sardinian edustalla Atlantis-nimisessä palatsissa, jonka voi laskea veden alle. He vierailevat Atlantiksessa ja saavat tietää, että Stromberg on rakentanut Liparus-nimisen valtaisan öljytankkerin. Bondin ja Amasovan poistuessa Atlantiksesta ja ajaessa Lotus Esprit -urheiluautolla heidän perääsä lähtevät Strombergin kätyrit joukossa Jaws. Takaa-ajon päätteeksi auto syöksyy mereen. Koska Bondin auto on kuitenkin Q:n (Desmond Llewelyn) suunnittelema ja erikoisvarusteinen, se muuntuu sukellusveneeksi. Meren alla Strombergin sukeltajat hyökkäävät heidän kimppuunsa, mutta he selviytyvät ja varmistuvat siitä, että Stromberg on sukellusveneiden katoamisen takana. Näihin aikoihin Bond saa selville, että hänen Itävallassa surmaamansa KGB-agentti olikin Amasovan rakastaja ja että Amasova on vannonut tappavansa Bondin tehtävän päätyttyä.

Bond ja Amasova astuvat Yhdysvaltain laivastolle kuuluvaan USS Wayne -ydinsukellusveneeseen, jonka tehtävänä paikantaa Liparus. Liparuksen löydyttyä sukellusvene joutuu öljytankkerin sisään, ja paljastuu, että Liparus on suunniteltu sukellusveneiden kaappaamiseen. Stromberg on aluksen kyydissä, joten hän paljastaa Bondille ja Amasovalle suunnitelmansa: koska hän pitää ihmiskuntaa turmeltuneena, hän lähettää kaksi kaappaamansa sukellusvenettä laukaisemaan ydinohjukset Moskovaan ja New Yorkiin. Seurauksen on Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen tuhoisa ydinsota. Sen jälkeen Stromberg voi aloittaa uuden vedenalaisen sivilisaation johtamisen. Stormberg palaa Atlantikseen ja ottaa Amasovan mukaansa, mutta sen jälkeen Bond onnistuu vapauttamaan kaapattujen sukellusveneiden miehistöt ja aloittaa Liparuksessa ankaran taistelun. Vaikka Bondin johtamat merimiehet onnistuvat murtautumaan tankkerin komentosillalle, sukellusveneet ehtivät laukaista ydinohjukset. Bond kuitenkin ohjelmoi ohjukset niin, että ne osuvat kaapattuihin sukellusveneisiin. Hetken kuluttua Liparus laukaisee itsetuhonsa, jolloin Bond ja merimiehet pakenevat uppoavalta tankkerilta USS Waynen kyydissä.

Liparuksen upottua Pentagon antaa käskyn tuhota Atlantis mahdollisimman nopeasti. Bond kuitenkin haluaa pelastaa Amasovan, joten hän tunkeutuu Atlantikseen ja tappaa Strombergin, mutta joutuu kaksintaisteluun Jawsin kanssa. Bondin onnistuu pudottaa Jaws vesialtaaseen, jossa on tiikerihai, jonka Jaws kuitenkin tappaa teräshampaillaan ja valtavilla käsivoimillaan. Bond vapauttaa Amasovan, mutta samalla hetkellä USS Wayne alkaa tulittaa Atlantista torpedoilla. Hyökkäyksessä pahoin vaurioitunut Atlantis tuhoutuu, ja agenttikaksikko pakenee Strombergin pakokapselilla. Pakokapselissa Amasova antaa Bondille anteeksi rakastajansa kuoleman. Kun kapseli saapuu yhdysvaltalaiselle sotalaivalle, M (Bernard Lee) ja kenraali Gogol (Walter Gotell) näkevät Bondin ja Amasovan suutelemassa, ja päälliköt mykistyvät kauhusta.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Roolihahmo Kuvaus
Roger Moore James Bond Brittiläinen MI6-agentti.
Barbara Bach majuri Anya Amasova Neuvostoliittolainen KGB-agentti, joka tekee yhteistyötä Bondin kanssa.
Curd Jürgens Karl Stromberg Erakkomainen miljonääri ja merentutkija, joka rakastaa merta, mutta halveksii ihmisiä.
Richard Kiel Jaws Strombergin kätyri, jolla on teräksestä valmistetut hampaat ja joka on äärimmäisen kestävä.
Caroline Munro Naomi Strombergin assistentti.
Walter Gotell kenraali Anatol Gogol Neuvostoliittolainen kenraali, KGB:n johtaja.
Geoffrey Keen sir Frederick Gray Britannian puolustusministeri.
Bernard Lee M MI6:n johtaja.
Desmond Llewelyn Q MI6:n varusteiden kehittelijä.
Lois Maxwell Miss Moneypenny M:n sihteeri.

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan soundtrackin sävellyksestä oli vastuussa ensi kertaa Marvin Hamlisch, sillä aikaisempien James Bond -elokuvien säveltäjä John Barry ei ollut käytettävissä. Soundtrackin kappaleet ovat diskotyylisiä ja niihin kuuluu James Bond -elokuvien tunnuskappaleen diskoversio ”Bond 77”.[1]

Elokuvan alun ”Nobody Does It Better” -laulun lauloi yhdysvaltalainen laulaja Carly Simon. Kappale on ensimmäinen James Bond -laulu, jota ei ole nimetty elokuvan mukaan, joskin sanoituksissa mainitaan lause ”the spy who loved me”. Vuonna 2004 American Film Institute valitsi kappaleen 76. sijalle luettelossaan ”sadan parhaan elokuvalaulua”.[2]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Nobody Does It Better" – Carly Simon
  2. "Bond 77" (James Bond Theme)
  3. "Ride To Atlantis"
  4. "Mojave Club"
  5. "Nobody Does It Better" (Instrumental)
  6. "Anya"
  7. "The Tanker"
  8. "The Pyramids"
  9. "Eastern Lights"
  10. "Conclusion"
  11. "End Titles"-Nobody Does It Better – Carly Simon[1]

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roger Moore pitää 007 rakastettuni -elokuvaa Bond-uransa parhaana elokuvanaan.
  • Elokuvan lopussa oleva laivastokohtaus tehtiin juuri valmistuneella 007-stagella. Se on iso halli, jossa tehtiin monet muut Bond elokuvan vaikeimmin lavastettavat kohtaukset. Halli paloi 1985.
  • Richard Kielin käyttämät rautahampaat olivat niin epämukavat, että hän pystyi käyttämään niitä vain 35 sekuntia kerrallaan. Stuntmies käytti niiden tilalla foliolla päällystettyä appelsiininkuorta.

Laitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Bondin auto Lotus Esprit.
Laite Kuvaus
Laskuvarjo Britannian lipulla kuvioitu laskuvarjo. Käytettiin Alpeilla.
Lotus Esprit Urheiluauto, jonka varustukseen kuuluvat miinat, kranaatit ja savuverho. Voi muuttua sukellusveneeksi. Käytettiin Sardiniassa.
Walther PPK Bondin henkilökohtainen käsiase.
Hiihtosauva-ase Hiihtosauva, jolla voi ampua. Käytettiin Alpeilla.
Tulostinrannekello Erikoismuunneltu rannekello, jonka sisäisen tulostimen avulla MI6 voi lähettää tärkeitä viestejä Bondille. Käytettiin Alpeilla.
Tainnutussavuke Savuke, jonka avulla voi puhaltaa tainnuttavaa savua. Kuului Amasovan varustukseen.
Q-vesiskootteri Koottava vesiskootteri, jonka avulla Bond matkusti USS Waynelta Atlantikseen.

Tapahtumapaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Spy Who Loved Me soundtrack The James Bond Dossier.
  2. AFI:s 100 years 1000 songs American Film Institute.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]