Sherlock Holmes

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo salapoliisihahmosta. Samannimisistä teoksista katso täsmennyssivu.
Sherlock Holmes
Sherlock Holmes Sidney Pagetin piirtämänä (1891)
Sherlock Holmes Sidney Pagetin piirtämänä (1891)
Luoja(t) Arthur Conan Doyle
Näyttelijä(t) Jeremy Brett, Basil Rathbone
Ensiesiintyminen Punaisten kirjainten arvoitus (1887)
Henkilötiedot
Ammatti salapoliisi
Sukupuoli mies
Kotipaikka Lontoo
Asuinpaikka 221B Baker Street
Suhteet
Muut sukulaiset veli, Mycroft Holmes[1]
Tutut tohtori Watson, komisario Lestrade

Sherlock Holmes on 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, jonka loi skotlantilainen kirjailija ja lääkäri Arthur Conan Doyle. Holmes on tunnettu havainnointitaidoistaan ja kyvystään käyttää logiikkaa tapausten ratkaisemiseen, ja hänestä on tullut salapoliisikirjallisuuden arkkityyppi.

Doyle julkaisi vuosina 1887–1927 yhteensä neljä Holmes-romaania ja 56 novellia. Ensimmäisen kerran Holmes esiintyy romaanissa Punaisten kirjainten arvoitus (A Study in Scarlet). Novellit julkaistiin Strand Magazine -lehdessä, minkä jälkeen ne koottiin viideksi novellikokoelmaksi.

Useimmissa Holmes-tarinoissa kertojana on salapoliisin ystävä tohtori Watson. Kahdessa tarinassa kertojana on Sherlock Holmes itse, ja kahdesti tarinan kertoo tuntematon kertoja kolmannessa persoonassa.[2]

Brittiläinen The Crime Writers Association valitsi syksyllä 2013 Sherlock Holmes -kirjat kaikkien aikojen parhaaksi rikoskirjasarjaksi.[3]

Sherlock Holmesin hahmo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtori Joseph Bell, Sherlock Holmesin esikuva

Arthur Conan Doyle otti Holmesin hahmoon vaikutteita sekä itsestään että tohtori Joseph Bellistä, joka toimi hänen opettajanaan Edinburghin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.[4] Doyle myös tunnusti Bellin vaikutuksen tälle lähettämässään kirjeessä vuonna 1892. Potilaidensa ulkonäöstä, vaatetuksesta ja käyttäytymisestä tekemiensä tarkkojen havaintojen pohjalta Bell pystyi tekemään paikkaansapitäviä päätelmiä esimerkiksi näiden ammatista ja henkilöhistoriasta. Kuten Holmes, myös Bell oli pitkä ja hoikka mies, jolla oli haukkamainen nenä ja läpitunkeva katse.[5]

Monet muut Holmesin piirteet ja ominaisuudet ovat puolestaan ominaisia Doylelle itselleen. Hänkin oli herrasmiesmäinen, opiskellut mies ja piti urheilusta. Hän oli kiinnostunut Holmesille siirtämästään havainnointi-päättely-menetelmästä ja toteutti sitä itsekin onnistuen vapauttamaan syyttömänä tuomittuja vankeja. Doyle syntyi varakkaaseen sukuun ja loi Holmesinkin taustaan merkittäviä sukulaisia.[6]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmesin nimen tausta ei ole täysin varma. Ensimmäisen tarinan Punaisten kirjainten arvoitus varhaisissa luonnoksissa Holmes oli vielä etunimeltään Sherrinford. Sukunimi Holmes tuli mahdollisesti yhdysvaltalaiselta Oliver Wendell Holmesilta, joka oli lääkäri, kirjailija ja filosofi. Nimi Sherlock saattoi tulla Patrick Sherlockilta, joka oli Doylen luokkakaveri Stonyhurstissa. Näyttelijä Eille Norwood kertoi Doylen sanoneen hänelle, että Sherlock Holmes nimettiin kahden kriketinpelaajan mukaan.[7]

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmes -tarinoissa on joitain tiedonmurusia Holmesin taustasta ja elämänvaiheista. Koska tarina Viimeinen kumarrus tapahtuu vuonna 1914 ja Holmes on siinä 60-vuotias, voidaan päätellä, että Holmes syntyi vuonna 1853 tai 1854. Kreikkalainen tulkki kertoo Holmesin isoäidin olleen ranskalaisen taiteilijan Vernet’n sisko. Tarina ei tarkenna, oliko kyseessä Claude Joseph Vernet (1714–1789) vai hänen poikansa Antoine Charles Horace Vernet (1758–1835).[8]

Sherlockilla on häntä seitsemän vuotta vanhempi isoveli Mycroft Holmes, joka esiintyy tarinassa Salaiset piirustukset. Mycroft on lihava mutta jopa pikkuveljeään nerokkaampi ja merkittävässä asemassa maan hallinnossa.[9]

Holmesin yliopistokoulutuksesta ei tarinoissa kerrota tarkemmin. Collegen jälkeen Holmes muutti Lontooseen ja asui aluksi Montague Streetillä British Museumin lähistöllä. Holmesin laboratorio sijaitsi erään lontoolaissairaalan huoneessa.[10] Vuodesta 1881 alkaen Holmes jakoi John Watsonin kanssa poikamiesasunnon 221B Baker Streetillä. Holmes ja Watson tapasivat ensimmäistä kertaa Watsonin vanhan tuttavan, herra Stamfordin esitellessä heidät toisilleen. Holmes oli harjoittanut yksityisetsivän ammattiaan jo ennen kuin tapasi tohtori Watsonin. Holmes oli tuolloin kiinnostunut Baker Streetillä sijaitsevasta asunnosta, mutta hän tarvitsi toisen henkilön maksamaan vuokraa kanssaan. Watson puolestaan oli asunut Strandilla sijaitsevassa hotellissa. Baker Streetin asunto oli Lontoon Westminsterin pohjoisosassa sijaitsevassa kaksikerroksisessa talossa (ensimmäisissä tarinoissa katua kutsutaan myös nimellä Upper Baker Street). Holmes ja Watson muuttivat Baker Streetille ensitapaamistaan seuraavana päivänä.[11] Watson muutti pois mentyään naimisiin vuonna 1889.[12]

Holmes syöksyi Reichenbachin vesiputoukseen 4. toukokuuta 1891, ja pitkään hänen uskottiin kuolleen. Holmes kuitenkin ilmestyi yllättäen Lontooseen vuonna 1894 ja selitti viettäneensä kolme vuotta seikkaillen maailmalla. Hän oli kertomansa mukaan käynyt ainakin Tiibetissä, Persiassa, Mekassa ja Khartumissa, minkä jälkeen hän palasi Eurooppaan ja teki kokeita laboratoriossaan Montpellier’ssa, Ranskassa. Holmesin paluun jälkeen kaksikko jatkoi seikkailujaan aina vuoteen 1902, jolloin Watson lähti jälleen omille teilleen. Holmes torjui tarjouksen ritariksi lyömisestään ja jäi eläkkeelle vuonna 1903. Hän muutti Sussexin rannikolle ja käytti aikaansa mehiläistenpitoon.[13] Hän kirjoitti aiheesta kirjan ”Mehiläishoidon käytännön oppikirja – sisältää huomioita kuningattaren eristämisestä” (engl. Practical Handbook of Bee Culture, with some Observations upon the Segregation of the Queen).[14][15]

Holmes ratkaisi satunnaisia juttuja vielä vuosina 1907 sekä 1912–1914. Holmesin viimeisistä vuosista Doyle ei kirjoittanut.[16]

Työtapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmes (oikealla) ja tohtori Watson Sidney Pagetin piirroksessa tarinaan "Kreikkalainen tulkki".

Holmes kuvailee itseään ”konsultoivaksi salapoliisiksi”, joka tarkoittaa, että ihmiset saapuvat hakemaan häneltä apua ongelmissaan sen sijaan, että hän tulisi heidän luokseen. Kerrotaan, että Holmes pystyi usein ratkaisemaan ongelman kotoaan poistumatta (tarinat tosin keskittyvät kiinnostavampiin tapauksiin, jotka pakottivat hänet usein tekemään kenttätyötä). Holmes on erikoistunut selvittämään epätavallisia tapauksia, joissa hän käyttää ilmiömäisiä havainto- ja päättelytaitojaan.

Holmes avustaa usein poliisia ja Scotland Yardia, joiden kykyyn selvittää rikoksia hän suhtautuu toisinaan väheksyen vaikka arvostaakin heidän rohkeuttaan. Holmes antaa usein poliisin ottaa kunnian hänen ratkaisemistaan tapauksista, oman sanomansa mukaan jopa lähes kaikissa tapauksissa. Poliisi arvostaa Holmesia mutta samalla suhtautuu tämän menetelmiin epäillen, sillä Holmes ei tutkintansa aikana paljasta mitään tietoa sen edistymisestä. Poliiseista useimmin tarinoissa esiintyy komisario Lestrade, yhteensä 13 kertaa. Holmesin suhtautuminen Lestradeen vaihtelee eri tarinoissa tylystä ystävälliseen.[17]

Holmesin tulokset perustuvat siihen, että hän tutkii ja kerää kaiken mahdollisen datan rikospaikalta. Hän hyödyntää datan analysoimisessa monia uudenaikaisia teknisen rikostutkinnan menetelmiä kuten sormenjälkitunnistusta, jalanjälkien valosten ottamista ja kirjoituskoneiden erityispiirteiden tutkintaa. Holmes on opetellut erottamaan toisistaan valtavan määrän muun muassa erilaisia rengasjälkiä, sikarimerkkejä, ammattien jättämiä jälkiä käsiin, salakirjoituksia, tatuointeja ja hajuvesien tuoksuja.[18] Monet tapaukset Holmes ratkaisee kemiallisten kokeidensa avulla, joita hän tekee kotilaboratoriossaan tislauspullojen, bunsenlamppujen ja koeputkien keskellä.[19]

Holmes käyttää joskus myös koiria apunaan tutkimuksissa.[20] Joissain romaaneissa ja novelleissa hän käyttää apunaan Lontoon katukerjäläisiä, "Baker Streetin apupoikiaan".[21]

Tiedot ja taidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Watson luo sivustaseuraajana ja ystävänä Holmesista neron, ja monissa tapauksissa Holmesin ajatuksenjuoksu ylittää Watsonin käsityskyvyn. Näin on esimerkiksi ensimmäisessä novellissa Kuningas ja laulajatar, jossa Watsonin tullessa vierailulle Baker Streetille Holmes päättelee ensi näkemältä, että Watson on lihonut, harjoittanut lääkärintointa, kastunut läpimäräksi ja että tällä on palveluksessaan huolimaton kotiapulainen. Holmesin äly ja havaintokyky kuvataan ylivertaisiksi, ja hänen ajatuksensa kulkevat nopeammin kuin kenelläkään muulla. Hän tekee päätelmiä ensi näkemältä ja sanoo ne ääneen itsestäänselvyyksinä. Hän on ylivertainen sankarihahmo, jonka luonteessa ja tavoissa yhdistyvät sekä ääretön kurinalaisuus ja korkea työmoraali että ikävystyneisyys ja omituiset tavat.

Kertomuksessa Tulipunainen tutkielma Watson arvioi Holmesin tiedot ja taidot seuraavanlaisesti:[22]

  1. Kirjallisuuden tuntemus. – Olematon.
  2. Filosofian tuntemus. – Olematon.
  3. Tähtitieteen tuntemus. – Olematon.
  4. Politiikan tuntemus. – Heikko.
  5. Kasvitieteen tuntemus. – Vaihteleva. On perehtynyt belladonnaan, oopiumiin ja myrkkyihin yleisesti. Ei tiedä mitään puutarhanhoidosta.
  6. Geologian tuntemus. – Käytännöllinen mutta rajoittunut. Erottaa yhdellä silmäyksellä erilaiset maalajit toisistaan. Kävelyretkien päätteeksi on housunlahkeidensa tahrojen värin ja koostumuksen perusteella osoittanut, missä päin Lontoota ne ovat syntyneet.
  7. Kemian tuntemus. – Syvällinen.
  8. Anatomian tuntemus. – Tarkka mutta epäjärjestelmällinen.
  9. Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisadan hirvittävyyksistä.
  10. Soittaa viulua hyvin.
  11. Hän on taitava singlestick-ottelija, nyrkkeilijä ja miekkailija.
  12. Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.

Watsonin varhaisen huomion mukaan Holmes ei siis nerokkuudestaan huolimatta ole laajasti sivistynyt eikä ollut perehtynyt kirjallisuuden, filosofian tai astronomian kaltaisiin epäkäytännöllisiin aloihin. Myöhemmissä tarinoissa Holmes kuitenkin usein siteeraa tunnettuja kirjailijoita ja keskustelee lukemistaan kirjoista. Hän osoittaa myös Watsonin väheksymää tuntemusta astronomiasta.[23]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Watson kuvailee Holmesin pitkäksi ja laihaksi. Hänellä oli terävä kotkannenä ja musta tukka.[24] Alkuperäisissä Sherlock Holmes -tarinoissa ei erityisesti mainittu Holmesin käyttäneen deerstalker-hattua, joka yleensä liitetään hänen tunnusmerkeikseen. Metsästäjänhattu on peräisin kertomusten kuvituksista, ensimmäisen kerran tarinasta Laakson arvoitus.[25]

”Yksinkertaista, rakas Watson”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmesin tunnuslauseeksi on muodostunut lause ”Yksinkertaista, rakas Watson” (engl. "Elementary, my dear Watson.", joskin koko alkuperäinen fraasi kuului "Oh, this is elementary, my dear Watson."). Sitä ei kuitenkaan esiinny missään Doylen kirjoittamassa tarinassa. Lausahdus on peräisin Doylen ja näyttelijä William Gilletten yhteistyönä syntyneestä, ensimmäisestä Holmes-näytelmästä vuodelta 1899, johon Gillette kirjoitti sen muodossa ”...fellow” eikä ”...Watson”. Myöhemmin elokuvanäyttelijä Clive Brook käytti samassa lauseessa sanaa ”Watson”. Nimiroolia näytelmässä esittänyt Gillette on myös vastuussa käyrän piipun iskostumisesta Holmesin tunnusmerkiksi.[26]

Harrastukset ja paheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmes on Watsonin mukaan taitava viulisti, jonka suosikkisäveltäjä on Mendelssohn. Holmes omistaa huokealla hinnalla ostetun viulun, jonka hän sanoo olevan Stradivarius. Kuvataiteista Holmes ei keskustele eikä Watsonin mukaan tiedä syvällisesti.[27]

Holmes harrastaa nyrkkeilyä ja käykin voitokkaan nyrkkitappelun yhdessä tarinassa. Holmes on myös taitava miekkailija.[27]

Holmes tupakoi hyvin ahkerasti. Hän käyttää kaikkein vahvinta tupakkalaatua. Hän suosii etenkin piippua mutta polttaa myös savukkeita ja sikareita, joissa hän on asiantuntija. Kuvituksista ja elokuvista tuttua pitkää ja käyrää piippumallia ei kirjoissa tosin mainita. Työhönsä uppoutuneena Holmes elää hyvin niukasti, mutta töiden ulkopuolella hän on nautiskelija, vaikka Watson joskus väittääkin, ettei Holmesilla ole kuin yksi pahe. Holmes käyttää uutta huumausainetta kokaiinia seitsemän prosentin liuoksena, jota hän piikittää käsivarteensa. Holmes ottaa kokaiinia etenkin pitkästyessään juttujen välillä. Watson vastustaa Holmesin kokaiinin käyttöä ja saakin sen loppumaan vuosien kuluessa. Holmes käyttää hiukan myös morfiinia, ja hän juo silloin tällöin viskisoodaa ja viiniä.[27] Holmesin huumeidenkäyttö ei Doylen aikaan 1800-luvun lopulla ollut samaan tapaan paheksuttavaa tai huomiota herättävää kuin nykyään, ja kokaiinia pidettiin harmittomana aineena. Lisäksi addiktio sopi taiteilijapersoonan luonteeseen ja tyyliin.[28]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmes pysytteli poikamiehenä, eikä hänen mahdollisista naissuhteistaan tarinoissa mainita. Holmesin vuokraemäntä rouva Hudson on Holmesille äitihahmon kaltainen huolehtija. Holmes itse sanoi, että naiset harvoin vetävät häntä puoleensa, sillä hänen aivonsa ovat aina määränneet sydäntä. Yliopistossa Holmesin ainoa ystävä oli opiskelijatoveri Victor Trevor. Sen jälkeen Holmesin ainoa ystävä oli tohtori Watson, jonka kanssa hän jakoi vuokra-asunnon Baker Streetillä vuosien ajan. Watsonin mentyä naimisiin ja muutettua pois miehet pysyivät läheisinä ystävinä.[29]

Suhde muuhun salapoliisikirjallisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmesia on kutsuttu maailman tunnetuimmaksi kuvitteelliseksi salapoliisiksi. Holmes-hahmollaan kirjailija Arthur Conan Doyle nosti salapoliisikirjallisuuden arvostetuksi ja suosituksi. Holmes ei kuitenkaan ollut ensimmäinen laatuaan, vaan Doyle kehitti jo olemassa olevaa lajityyppiä ja otti vaikutteita aiemmasta salapoliisikirjallisuudesta. Holmes ja Watson -kaksikon sekä Holmesin ratkaisumetodit Doyle otti ihailemansa Edgar Allan Poen kirjoittamista C. Auguste Dupin -tarinoista, joihin ensimmäisessä Holmes-tarinassa jopa viitataan. Dupin on Holmesin kaltainen harrastelijasalapoliisi, joka käyttää järkeilyä ja pienten yksityiskohtien huomioonottamista selvittääkseen tapahtumien kulun. Holmesiin verrattuna Dupin on kuitenkin yksiulotteisempi, pelkkä arkkityyppinen ajattelukone.[30]

Holmesin noustua suursuosioon hahmo alkoi saada jäljittelijöitä, ja Holmesin vaikutus on nähtävissä kaikessa myöhemmässä salapoliisikirjallisuudessa. Monet kuvitteelliset salapoliisit ovat jäljitelleet Holmesin loogisia menetelmiä ja seuranneet hänen jalanjäljissään eri tavoin. Doyle esimerkiksi kehitti Holmesin ja aisapari Watsonin kumppanuuden sellaiseksi, jota edelleen käytetään yleisesti alan kirjallisuudessa. Myös Holmesin persoonallisuuden varjopuolista kuten riippuvuuksista, ihmissuhteiden puutteesta ja auktoriteettivastaisuudesta tuli monille kirjallisille salapoliiseille tyypillisiä piirteitä. Varhaisimmista Holmes-vaikutteita saaneista salapoliiseista edelleen arvostetaan esimerkiksi G. K. Chestertonin Isä Browia. Myöhempiä Holmes-vaikutteisia fiktiivisiä salapoliiseja ovat monen muun ohella Agatha Christien Hercule Poirot, Rex Stoutin Nero Wolfe ja House-televisiosarjan Gregory House.[31]

Useat kirjailijat Doylen jälkeen ovat käyttäneet Sherlock Holmesin hahmoa omissa teoksissaan ja usein kehittäneet hahmon psykologista puolta. Holmes esiintyy muutamassa Maurice Leblancin Arsène Lupin -tarinassa. Muihin Holmesin hahmoa käyttäneisiin kirjailijoihin lukeutuvat esimerkiksi Nicholas Meyer, Laurie R. King, Michael Didbin, Michael Chabon, Caleb Carr ja Mitch Cullin.[32]

Tekijänoikeussuoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmesin hahmon tekijänoikeus on jo rauennut. Isossa-Britanniassa niin sanotun Sherlock Holmes -kaanonin eli Doylen kirjoittamien 56 Holmes-novellin ja neljän romaanin tekijänoikeudet raukesivat vuonna 2000. Yhdysvaltain tekijänoikeuslakien muutoksen vuonna 1998 seurauksena viimeisten kymmenen tarinan tekijänoikeudet raukeavat Yhdysvalloissa vasta vuosina 2018–2022, sillä ne julkaistiin maassa vuoden 1923 jälkeen. Arthur Conan Doylen perikunta kuitenkin katsoo, että vaikka tekijänoikeussuojan aikaraja on Yhdysvalloissa mennyt umpeen vanhimpien teosten osalta, Sherlock Holmes -hahmo kehittyi vielä myöhemmissä teoksissa, mikä olisi heidän mukaansa peruste sille, että myös hahmon osalta tekijänoikeussuoja on yhä voimassa Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalainen tuomioistuin päätti kuitenkin tammikuussa 2014, että vanhojen tarinoiden hahmot eivät enää nauti tekijänoikeussuojaa, ja korkein oikeus vahvisti päätöksen.[33][34]

Alkuperäiset Sherlock Holmes -tarinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sherlock Holmes -kaanon

Niin sanottu Sherlock Holmes -kaanon sisältää Arthur Conan Doylen kirjoittamat neljä Sherlock Holmes -romaania ja 56 novellia.[35]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmes -novellit ilmestyivät alun perin Strand Magazine -lehdessä, ja ne koottiin pian ilmestymisensä jälkeen seuraaviksi novellikokoelmiksi:

  • The Adventures of Sherlock Holmes (1892, novellit ilmestyivät alun perin 1891–1892)
  • The Memoirs of Sherlock Holmes (1894, novellit ilmestyivät alun perin 1892–1893)
  • The Return of Sherlock Holmes (1905, novellit ilmestyivät alun perin 1903–1904)
  • His Last Bow: Some Reminiscences of Sherlock Holmes (1917, novellit ilmestyivät alun perin 1908–1913 ja 1917)
  • The Case-Book of Sherlock Holmes (1927, novellit ilmestyivät alun perin 1921–1927)

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sherlock Holmesista on tehty lukuisia elokuvia ja televisiosarjoja. Internet Movie Databasessa on peräti 287 Sherlock Holmes -elokuvaa, sarjaa tai jonkin sarjan Holmes-aiheista jaksoa (marraskuu 2013).[36] Tunnetuimmat Holmesin esittäjät lienevät Basil Rathbone (12 elokuvaa 1939–1946) ja Jeremy Brett (36 televisiosarjan jaksoa ja 5 televisioelokuvaa 1984–1994). Vuosina 2010–2017 on esitetty televisiosarjaa Uusi Sherlock. Vuonna 2013 Venäjällä aloitettiin aiheesta uusi televisiosarja.

Sherlock Holmes on esiintynyt myös useissa sarjakuvissa, mukaan lukien eräs pitkäaikainen syndikoitu sanomalehtisarjakuva, jota piirsivät Mike Sekowsky ja Frank Giacoia. Holmes esiintyi myös lyhytaikaisesti DC Comicsin ja Marvelin sarjakuvissa ja pitempään esimerkiksi Dellin, Charlestonin ja Classics Illustratedin sarjakuvissa. Hänestä on lisäksi tehty lukuisia kirjallisia pastisseja.[37]

Holmesin muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Doubleday, Sherlock Holmesin patsas Meiringenissa Sveitsissä

Maailmassa on yli 400 Sherlock Holmes -yhdistystä, joista suurimmissa on tuhansia jäseniä. Suurin osa Holmes-yhdistyksistä toimii Yhdysvalloissa, mutta muissakin suurissa maissa on useita. Useimmat Holmes-yhdistykset järjestävät säännöllisiä tapaamisia, keskustelu- ja katselutilaisuuksia sekä vierailuja Sherlock Holmesiin liittyviin paikkoihin. Jotkin julkaisevat omaa lehteä. Sherlock Holmes -yhdistysten toiminta perustuu usein siihen lähtökohtaan (englanniksi "the Game"), että Holmes olisi ollut todellinen henkilö, jonka elämää voidaan tutkia ja analysoida Doylen kirjoittaman niin sanotun Sherlock Holmes -kaanonin kautta. Tällöin tohtori Watson nähdään tarinoiden todellisena kirjoittajana ja Doyle Watsonin kirjallisena agenttina. Holmes-tutkijat pyrkivät selvittämään kaanonin avulla esimerkiksi sitä, mitä tapahtui oikeasti niinä vuosina, jolloin Holmesin otaksuttiin kuolleen, missä hän kävi yliopiston, ja missä 221B Baker Street tarkalleen sijaitsi.[38]

Holmesia muistetaan nykyisin myös useissa Holmes-museoissa, joista yksi sijaitsee Lontoon Baker Streetillä ja toinen Reichenbachin putousten lähellä Meiringenin kaupungissa Sveitsissä. Holmesista on tehty enemmän patsaita kuin yhdestäkään toisesta kuvitteellisesta henkilöstä. Holmes-muistomerkkejä on pystytetty eri puolille maailmaa, Britannian lisäksi esimerkiksi Moskovaan ja Japanin Karuizawaan.[39] Holmesin helposti tunnistettavaa hahmoa on käytetty myös paljon mainonnassa.[40]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Doyle, Arthur Conan: Punaisten kirjainten arvoitus; Baskervillen koira. (A Study in Scarlet, 1887; The Hound of the Baskervilles; 1902.) Suomennos: Outi Pickering. Maailman parhaat kertojat. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-9059-75-X.
  • Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin seikkailut I–II. (The Adventures of Sherlock Holmes, 1892; The Memoirs of Sherlock Holmes, 1894; The Return of Sherlock Holmes, 1904.) O. E. Juurikorven uudistettu suomennos. Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11935-0.
  • Doyle, Arthur Conan: Sherlock Holmesin parhaita. Suomentanut Tero Valkonen. Basam Books, 2005. ISBN 952-459-548-6.
  • Doyle, Arthur Conan: The Complete Illustrated Short Stories: Sherlock Holmes. Bounty Books, 2004. ISBN 0-7537-0912-0. (englanniksi)
  • Doyle, Adrian Conan & Carr, John Dickson: Ystäväni Sherlock Holmes. Hyvinkää: Book Studio Oy, 1954.
  • Smith, Daniel: The Sherlock Holmes Companion: An Elementary Guide. Aurum, 2009. ISBN 978 1 84513 458 7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Conan Doyle 1983, Kreikkalainen tulkki, s. 47.
  2. Caplan RM.: The circumstances of the missing biographer or why Watson didn't narrate these four Sherlock Holmes stories. PubMed. 1982. Viitattu 15.1.2018.
  3. Jussi Nurminen, Brittikirjailijat valitsivat kautta aikain parhaan rikosromaanin, Yle.fi, uutiset viitattu 6.11.2013
  4. Conan Doyle ym. 1954: 3; The Chronicles of Sir Arthur Conan Doyle
  5. Smith 2009, s. 72–73.
  6. Doyle ym. 1954: 3.
  7. Smith 2009, s. 22–23.
  8. Smith 2009, s. 22.
  9. Smith 2009, s. 22.
  10. Smith 2009, s. 23–24.
  11. Doyle 1993, Punaisten kirjainten arvoitus, s. 11–17.
  12. Smith 2009, s. 23–24.
  13. Smith 2009, s. 24.
  14. Doyle 2005, s. 336.
  15. Doyle 2004, s. 805.
  16. Smith 2009, s. 24.
  17. Smith 2009, s. 60–63.
  18. Smith 2009, s. 48–50.
  19. Stanton O. Berg: Sherlock Holmes: Father of Scientific Crime and Detection Journal of Criminal Law and Criminology. 1971. Viitattu 26.1.2018.
  20. Smith 2009, s. 50.
  21. Smith 2009, s. 62.
  22. Smith 2009, s. 25.
  23. Smith 2009, s. 25.
  24. Doyle 1983, Keltaiset kasvot, s. 330.
  25. Smith 2009, s. 38.
  26. Smith 2009, s. 166.
  27. a b c Smith 2009, s. 68–71.
  28. The Chronicles of Sir Arthur Conan Doyle.
  29. Smith 2009, s. 23–24, 115–117.
  30. Smith 2009, s. 89–93.
  31. Smith 2009, s. 92–97.
  32. Smith 2009, s. 94–97.
  33. Anniina Wallius: Tuomari päätti: Sherlock Holmes on vapaata riistaa, Yle.fi, uutiset 3.1.2014
  34. Jessica L. Malekos Smith: Sherlock Holmes & the Case of the Contested Copyright 27.6.2016. University of California. Viitattu 12.1.2018.
  35. Smith 2009, s. 20.
  36. Sherlock Holmes (Character) Viitattu 18.1.2010. (englanniksi)
  37. Smith 2009, s. 150–151.
  38. Smith 2009, s. 151–154.
  39. Smith 2009, s. 154.
  40. Smith 2009, s. 149.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sherlock Holmes.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Sherlock Holmes.