Hercule Poirot

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hercule Poirot
Luoja(t) Agatha Christie
Ensiesiintyminen Stylesin tapaus (1920)
Viimeinen
esiintyminen
Esirippu. Poirotin viimeinen juttu (1976)
Henkilötiedot
Status yksityisetsivä
Kotipaikka Belgia
Asuinpaikka Lontoo
Suhteet

Hercule Poirot [ɛʀ'kyl pwa'ʀo] on kuvitteellinen belgialaisetsivä, joka esiintyy englantilaiskirjailija Agatha Christien teoksissa. Poirot esiintyy yhteensä 33 romaanissa ja 54 novellissa. Hahmon ensiesiintyminen oli romaanissa Stylesin tapaus (1920), jonka Christie oli kirjoittanut vuonna 1916.

Kirjallinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ensimmäistä Poirot-romaaniaan Agatha Christie (s. 1890) oli lukenut Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinoita ja kahta muutakin rikoskirjailijaa. Hän alkoi haluta itsekin rikoskirjailijaksi, ja hänen siskonsa Madge haastoi hänet kirjoittamaan tarinan, jossa lukija ei arvaisi murhaajaa. Christie oli ollut töissä apteekissa, joten hän osasi hyödyntää myrkkyjä tarinoissaan. Salapoliisikseen hän valitsi belgialaisen poliisin, joka oli tullut Englantiin pakolaisena, sillä Torquayn seudulla, missä Christie asui, oli tuohon aikaan paljon belgialaisia pakolaisia.[1]

Agatha Christie kirjoitti ensimmäisen Poirot-romaaninsa Stylesin tapaus vuonna 1916. Kuusi lontoolaista kustantajaa ensin torjui sen, kunnes John Lane julkaisi sen vuonna 1920. Christie oli ehdottanut kustantajalle romaanin julkaisua salanimellä, mutta se julkaistiin kuitenkin Christien oikealla nimellä. Romaani oli Christien ensimmäinen julkaistu teos.[2] Stylesin tapaus sai lehdistöltä hyvät arvostelut. Agatha Christieltä julkaistiin seuraavien 55 vuoden aikana kaikkiaan 33 Poirot-romaania ja 56 novellia.[3]

Vaikka Christie käytti Poirot’ta ylivoimaisesti eniten kaikista henkilöhahmoistaan, hän oli etenkin uransa loppupuolella tyytymätön tähän. Yksi ongelma oli ikä – Poirot oli ollut eläkeiässä jo Christien luodessa hahmon vuonna 1921, joten Christien oli pakko venyttää realismin rajoja voidakseen kirjoittaa hänestä vielä 1970-luvullakin. Poirot alkoi myös tuntua luojastaan liian karrikoidulta ja ärsyttävältä hahmolta. Christie myös satirisoi omaa tyytymättömyyttään Poirot’hon teostensa kautta: myöhäiskauden kirjoissa esiintyy Christien parodinen omakuva, naispuolinen salapoliisikirjailija Ariadne Oliver, joka harmittelee sitä, että on ottanut kirjojensa sankariksi suomalaisen salapoliisin, vaikkei tiedä Suomesta ja suomalaisista mitään.

Christie valitteli jo vuonna 1938 Daily Mailissä kyllästyneensä Poirot’hon. Hän päätti kuitenkin jatkaa tarinoiden kirjoittamista kustantajansa vaatimuksista ja niiden suursuosion vuoksi. Christie kirjoitti toisen maailmansodan aikana tarinan Esirippu. Poirotin viimeinen juttu, jossa Poirot saa surmansa, mutta romaani päätettiin julkaista vasta Christien kuoleman jälkeen. Se julkaistiin lopulta vuonna 1975 Christien vielä eläessä, sillä kustantaja ja Christie pelkäsivät muiden kirjailijoiden saattavan pitää Poirot’n hengissä, ellei Christie itse päästä häntä päiviltä. Poirot’n kuoleman jälkeen suuret lehdet kuten Daily Telegraph ja New York Times julkaisivat hänestä kuolinilmoituksen.[4]

Agatha Christien perikunta on vuodesta 2014 alkaen julkaissut uusia Hercule Poirot -tarinoita. Brittiläisen Sophie Hannahin kirjoittama Nimikirjainmurhat julkaistiin 2014 ja Suljettu arkku Hercule Poirot’n ensimmäisen tarinan kirjoittamisen 100-vuotisjuhlavuonna 2016.[5]

Poirot'n hahmo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christien mukaan Hercule Poirot’n hahmolla ei ollut esikuvia, sillä salapoliisikirjallisuutta ei ollut vielä silloin julkaistu kovin paljon. Hän sanoi valinneensa Hercule-nimen saadakseen salapoliisinsa vaikuttamaan järkevältä ja tärkeältä, ja Poirot-nimen vain koska se vaikutti sopivalta. Christie-tutkijat ovat etsiessään Poirot’lle esikuvia huomauttaneet, että muutama hiukan samanniminen salapoliisihahmo oli jo esiintynyt englanninkielisessä salapoliisikirjallisuudessa ennen Poirot’ta, kuten G. K. Chestertonin Hercule Flameau, Marie Bellow Lowndesin Hercule Popeau, ja Frank Howell Evansin Jules Poiret. Viiksiltään ja työtavoiltaan Poirot sanotaan muistuttavan paljon Lontooseen 1860-luvulla asettunutta itävaltalais-unkarilaista salapoliisia Ignatius Pollakya.[6]

Poirot on 162,5 senttimetriä pitkä. Hänen päänsä on munanmuotoinen, ja hiukan kallellaan vasemmalle. Poirot’n silmät säteilevät vihreinä kun hän innostuu. Poirot käyttää kävelykeppiä, jossa on kultainen koristenauha. Hänen vahatut viiksensä ovat koko Lontoon hienoimmat.[7]

Poirot on äärimmäisen pikkutarkka ja täsmällinen. Poirot luottaa psykologiaan ja väittää pystyvänsä ratkaisemaan rikoksen kuin rikoksen vain päättelemällä, käyttämällä ”pieniä harmaita aivosolujaan”. Selvittäessään rikosta Poirot keskittyy saamaan ihmiset puhumaan.

Hercule Poirot- ja Sherlock Holmes -tarinoista löytyy paljon rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Kummallakin on yksinkertaisempi apuri, jonka kautta tarinat kerrotaan ja jonka tehtävä on ihmetellä salapoliisin saavutuksia. Poirot’n apuri on kapteeni Arthur Hastings, joka tosin esiintyy vain Christien varhaiskauden teoksissa – vuoden 1937 jälkeen varsinaisesti enää Poirot’n uran päättävässä Esiripussa. Poirot ja Holmes edustavat muutenkin samankaltaista ”loogisen rikoksenratkonnan” tyyliä. Omaelämäkerrassaan Christie kertoo: ”Kirjoitin vielä Sherlock Holmes -tyyliin; eksentrinen etsivä, apulainen ja Scotland Yard -etsivä.”[8]

Poirot’n elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirot’n lapsuudesta ja urasta poliisina Belgiassa kerrotaan vain vähän. Poirot on luultavasti syntynyt Spassa tai Ellezellesin kylässä. Poirot kastettiin katolilaisuuteen,[9] ja sen voi huomata muun muassa katolilaisesta moraalista elämän loppupuolella.

Poirot tekee menestyksekkään uran Belgian poliisivoimissa. Hän mainitsee toimineensa johtavassa asemassa Brysselissä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Belgia miehitetään ja Poirot lähtee maasta Englantiin pakolaisena ja saapuu sinne vuoden 1916 tienoilla.

Sodan jälkeen Poirot ryhtyy salapoliisiksi ystävänsä kapteeni Hastingsin kanssa. Maailmansotien välissä Poirot matkustaa ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää tutkien rikoksia ja murhia. Suurin osa hänen jutuistaan sijoittuu tuohon aikaan ja hän on maineensa huipulla. Tunnetuimmat tähän aikaan sijoittuvat romaanit lienevät Kuolema Niilillä ja Idän pikajunan arvoitus. Poirot’n osoite on 56B Whitehaven Mansions, Charterhouse Square, Lontoo W1.

Toistuvat hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poirot’n rinnalla Christie käytti myös muita vakiohahmoja.

Kapteeni Arthur Hastings, OBE, on Hercule Poirot’n avustaja ja satunnaisesti myös kertoja Christien tarinoissa. Hän esiintyy monessa tarinassa enemmän tai vähemmän merkittävässä roolissa. Hasting on ensimmäisen maailmansodan veteraani. Poirot on tyytymätön Hastingsin järjenkäyttöön ja kehottaa tätä monesti ”käyttämään pieniä harmaita aivosoluja”. Kuitenkin Hastings on Poirot’n hyvä ystävä, ja toisinaan Poirot harmittelee, kun ei näe kumppaniaan. Hastings esiintyy vain kahdeksassa romaanissa mutta toimii kertojana suurimmassa osassa novelleja.

Ariadne Oliver on Hercule Poirot’n ystävä ja Christien humoristinen parodia itsestään. Rouva Oliver kirjoittaa salapoliisitarinoita, joiden päähenkilönä on suomalainen Sven Hjerson.[10] Oliver esiintyy seitsemässä romaanissa.

Poirot’n sihteeri, Neiti Felicity Lemon, esiintyy useimmiten ainoastaan pienissä sivurooleissa. Yleensä hänet vain mainitaan ohimennen. Poirot kuvailee häntä ”uskomattoman rumaksi mutta tehokkaaksi”. Suurempi rooli hänellä on romaanissa Neiti Lemon erehtyy.

Komisario James Japp on Scotland Yardin poliisivirkamies ja esiintyy monissa tarinoissa. Hän yleensä pyrkii selvittämään samaa juttua kuin Poirot.

George (Poirot’n kielenkäytössä Georges), jonka sukunimi on tuntematon, on perinteinen englantilainen miespalvelija. Hän astuu Poirot’n palvelukseen 1923 ja eroaa vasta hieman ennen Poirot’n kuolemaa.

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Mysterious Affair at Styles (1921, suom. Stylesin tapaus, WSOY 1970)
  2. Murder on the Links (1923, suom. Golfkentän murha, Otava 1943)
  3. The Murder of Roger Ackroyd (1926, suom. Odottamaton ratkaisu, Satakunnan kirjateollisuus Oy 1927, Kello 9,10, Otava 1929, Roger Ackroydin murha, WSOY 1959)
  4. The Big Four (1927, suom. Neljä suurta, WSOY 1978)
  5. The Mystery of the Blue Train (1928, suom. Sininen juna, Otava 1940)
  6. Peril at End House (1932, suom. Vaarallinen talo, WSOY 1936)
  7. Lord Edgware Dies, (1933, suom. Lordin kuolema, WSOY 1953)
  8. Murder on the Orient Express (1934, suom. Idän pikajunan arvoitus, WSOY 1937)
  9. The A.B.C. Murders (1935, suom. Aikataulukon arvoitus, WSOY 1938)
  10. Death in the Clouds (1935, suom. Lentävä kuolema, WSOY 1937)
  11. Three-Act Tragedy (1935, suom. Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä, WSOY 1960)
  12. Cards on the Table (1936, suom. Kortit pöydällä, WSOY 1939)
  13. Murder in Mesopotamia (1936, suom. Murha Mesopotamiassa, WSOY 1957)
  14. Death on the Nile (1937, suom. Kuolema Niilillä, Otava 1940)
  15. Dumb Witness (1937, suom. Mykkä todistaja, WSOY 1953)
  16. Appointment with Death (1938, suom. Hänet täytyy tappaa, WSOY 1971)
  17. Hercule Poirot’s Christmas (1938, suom. Simeon Leen testamentti, WSOY 1953)
  18. One, Two, Buckle My Shoe (1940, suom. Mabellen kahdet kasvot, WSOY 1961)
  19. Sad Cypress (1940, suom. Teetä kolmelle, WSOY 1974)
  20. Evil under the Sun (1941, suom. Varjossa auringon alla, WSOY 1962)
  21. Five Little Pigs (1943, suom. Viisi pientä porsasta, Kolmiokerho 1948, Viisi pientä possua, WSOY 1971)
  22. The Hollow (1946, suom. Kohtalokas viikonloppu, WSOY 1959)
  23. Taken at the Flood (1948, suom. Vuoksi ja luode, WSOY 1973)
  24. Mrs. McGinty’s Dead (1952, suom. Rouva McGinty on kuollut, WSOY 1973)
  25. After the Funeral (1953, suom. Hautajaisten jälkeen, WSOY 1956)
  26. Hickory Dickory Dock (1955, suom. Neiti Lemon erehtyy, WSOY 1957)
  27. Dead Man’s Folly (1956, suom. Kuolleen miehen huvimaja, WSOY 1975)
  28. Cat among the Pigeons (1959, suom. Kissa kyyhkyslakassa, WSOY 1960)
  29. The Clocks (1963, suom. Kellot, WSOY 1964)
  30. The Third Girl (1966, suom. Kolmas tyttö, WSOY 1970)
  31. Hallowe'en Party (1969, suom. Kurpitsajuhla, WSOY 1970)
  32. Elephants Can Remember (1972, suom. Norsun muisti, WSOY 1973)
  33. Curtain: Poirot’s Last Case (1975, suom. Esirippu. Poirotin viimeinen juttu, WSOY 1976)

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Poirot Investigates (1924, suom. Poirotin varhaiset jutut, WSOY 1982)
  2. Murder in the Mews (1937, suom. Särkyneen peilin arvoitus, WSOY 1977)
  3. The Labours of Hercules (1947, suom. Herkuleen urotyöt, WSOY 1971)
  4. Three Blind Mice and other stories (1948, vain USA:ssa, Poirot esiintyi osassa novelleista, suom. Hiirenloukku, WSOY 1977)
  5. The Adventure of the Christmas Pudding (1960, Poirot esiintyy yhtä lukuun ottamatta kaikissa novelleissa, suom. Seikkaileva jälkiruoka, WSOY 1984)
  6. Poirot’s Early Cases (1974, novellikokoelma, suom. Poirotin lyhyet jutut, WSOY 1976)

Muiden tekijöiden kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat (The Monogram Murders, 2014) Suom. Terhi Vartia. WSOY, 2014.
  2. Sophie Hannah: Suljettu arkku (Closed Casket, 2016) Suom. Terhi Vartia. WSOY, 2016.

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Suchet, joka on esittänyt Poirot’ta 1980-luvun loppupuolelta lähtien englantilaisessa televisioelokuvien sarjassa.

Poirot’ta ovat esittäneet elokuvissa ja televisiossa muun muassa Albert Finney, Peter Ustinov, Ian Holm, Tony Randall ja Alfred Molina. Tunnetuimpia filmitaltiointeja Poirot’n tarinoista on ITV:n tuottama Hercule Poirot -televisiosarja (1989–2013), jossa Poirot’ta näyttelee David Suchet.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alibi (1931/I) Näyttelijänä Austin Trevor
  • Black Coffee (1931) Näyttelijänä Austin Trevor
  • Lord Edgware Dies (1934) Näyttelijänä Austin Trevor
  • "Theatre Parade"
    • Wasps' Nest (1937) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Francis L. Sullivan
  • "Die Galerie der großen Detektive"
    • Hercule Poirot klärt den Mord im Orient-Express auf (1955) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Heini Göbel
  • "Se parhaiten nauraa. . . " eli "General Electric Theater" - Yhdysvallat (alkuperäinen nimi) eli "G. E. Theater" - Yhdysvallat (epävirallinen lyhyt nimi) eli "G. E. True Theater" - Yhdysvallat (uusi nimi)
    • Hercule Poirot (1962) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Martin Gabel
  • ABC-murhat (1965) Näyttelijänä Tony Randall eli "The Alphabet Murders" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • Black Coffee (1973) (tv) Näyttelijänä Horst Bollmann
  • Idän pikajunan arvoitus (1974) Näyttelijänä Albert Finney eli "Murder on the Orient Express" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • The Strange Case of the End of Civilization as We Know It (1977) Näyttelijänä Dudley Jones
  • Death on the Nile: Making of Featurette (1978) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov
  • Vaaleanpunaisen pantterin kosto (1978) Näyttelijänä Andrew Sachs eli "Revenge of the Pink Panther" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • Kuolema Niilillä (1978) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Death on the Nile" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • "Novel•la"
    • Les cartes d'Hèrcules Poirot (1979) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Joan Borràs (as Hercules Poirot)
  • The Making of Agatha Christie's 'Evil Under the Sun' (1982) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov
  • Rikos auringon alla (1982) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Evil Under the Sun" - Britannia (alkuperäinen nimi)
  • Thirteen at Dinner (1985) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Agatha Christie's Thirteen at Dinner" - Britannia (täydellinen nimi), Yhdysvallat (täydellinen nimi)
  • Murder by the Book (1986) (tv) Näyttelijänä Ian Holm
  • Dead Man's Folly (1986) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Agatha Christie's Dead Man's Folly" - Britannia (täydellinen nimi), Yhdysvallat (täydellinen nimi)
  • Agatha Christie: Kolmiomurha (1986) (tv) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Murder in Three Acts" - Yhdysvallat (alkuperäinen nimi)
  • Hänet täytyy tappaa (1988) Näyttelijänä Peter Ustinov eli "Appointment with Death" - Yhdysvallat (alkuperäinen nimi)
  • Zagadka Endkhauza (1989) Näyttelijänä Anatoli Ravikovich
  • "Sketch Pad"
    • Jakso 1. 4 (1989) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä Bobby Davro
  • Murder on the Orient Express (2001) (tv) Näyttelijänä Alfred Molina
  • Neudacha Puaro (2002) (tv) Näyttelijänä Konstantin Rajkin
  • Agatha Christie: A Life in Pictures (2004) (tv) Näyttelijänä Anthony O'Donnell
  • Doing Agatha (2008) Näyttelijänä Tom Petrone
  • "Hercule Poirot" eli "Agatha Christie's Poirot" - Britannia (alkuperäinen nimi)
    • Murder on the Orient Express (2010) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • Hallowe'en Party (2010) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • Three Act Tragedy (2010) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • The Clocks (2009) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • Appointment with Death (2008) tv-sarjan jakso, Näyttelijänä David Suchet
    • (ja 65 muuta)
  • Idän pikajunan arvoitus (2017), Näyttelijänä elokuvan ohjaaja Kenneth Branagh
  • Kuolema Niilillä (2019), Näyttelijänä elokuvan ohjaaja Kenneth Branagh

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haining, Peter: Agatha Christie's Poirot: A Celebration of the Great Detective. Boxtree, 1995. ISBN 0 7522 1046 7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haining 1995, s. 33–34.
  2. Haining 1995, s. 32.
  3. Haining 1995, s. 34–35.
  4. Haining 1995, s. 37.
  5. Uusi Hercule Poirot -mysteeri on julkaistu 14.9.2016. WSOY. Viitattu 25.1.2018.
  6. Haining 1995, s. 34–37.
  7. Haining 1995, s. 56.
  8. "Introduction" to Agatha Christie's Hercule Poirot: The Complete Short Stories (Harper Collins, 1999) p. viii.
  9. "Hercule Poirot was a Catholic by birth." "The Apples of the Hesperides" (1940)
  10. Christie, AgathaKurpitsajuhla, s. 8. Suomentanut Laine, Anna-Liisa. Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö Helsinki, 1969. ISBN 978-952-459-428-8.