Idän pikajunan arvoitus (vuoden 2017 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Idän pikajunan arvoitus
Murder on the Orient Express
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Kenneth Branagh
Käsikirjoittaja Michael Green
Perustuu Agatha Christien romaaniin
Idän pikajunan arvoitus
Tuottaja
Säveltäjä Patrick Doyle
Kuvaaja Haris Zambarloukos
Leikkaaja Mick Audsley
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö
Levittäjä 20th Century Fox
Ensi-ilta
Kesto 114 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 55 miljoonaa $
Tuotto 352,8 miljoonaa $
Seuraaja Kuolema Niilillä
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Idän pikajunan arvoitus (engl. Murder on the Orient Express) on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut Kenneth Branaghin ohjaama ja Michael Greenin käsikirjoittama mysteerielokuva. Elokuva perustuu Agatha Christien vuonna 1934 julkaistuun samannimiseen romaaniin. Elokuvan levittäjä on 20th Century Fox. Branagh esittää pääosassa etsivä Hercule Poirot’a. Muissa keskeisissä rooleissa ovat Penélope Cruz, Willem Dafoe, Judi Dench, Johnny Depp, Josh Gad, Derek Jacobi, Leslie Odom Jr., Michelle Pfeiffer ja Daisy Ridley.

Elokuvan maailmanensi-ilta oli Royal Albert Hallissa, Lontoossa 2. marraskuuta 2017. Elokuvateattereihin se ilmestyi Yhdysvalloissa 10. marraskuuta 2017 ja Suomessa 24. marraskuuta 2017.[1][2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1934 kuuluisa salapoliisi Hercule Poirot ratkaisee Jerusalemissa Pyhän haudan kirkossa tapahtuneen varkauden. Hän haluaisi jäädä tapauksen selvitettyään Istanbuliin lomalle, mutta joutuu palaamaan Lontooseen erään toisen tapauksen vuoksi. Hänen ystävänsä Bouc järjestää hänelle paikan Idän pikajunasta. Junassa uhkauskirjeitä saanut liikesmies Samuel Ratchett yrittää suostutella Poirotin ryhtymään henkivartijakseen kolmeksi päiväksi, mutta Poirot kieltäytyy. Seuraavan yön aikana Poirot kuulee outoja ääniä Ratchettin hytistä ja näkee punaiseen kimonoon pukeutuneen naisen juoksevan käytävällä. Tämän jälkeen lumivyöry suistaa veturin kiskoilta.

Aamulla paljastuu, että Ratchett on murhattu yön aikana useilla veitseniskulla. Boucin pyynnöstä Poirot suostuu tutkimaan tapauksen samalla, kun väkeä saapuu asettamaan veturin takaisin kiskoille. Todisteet viittaavat siihen, että yksi mies murhasi Ratchettin ja Caroline Hubbard väittää miehen käyneen yön aikana hänenkin hytissään. Osittain tuhoutuneen uhkauskirjeen perusteella Poirot saa selville Ratchettin olevan oikeasti John Cassetti, mies joka kidnappasi tytön nimeltä Daisy Armstrong ja murhasi tämän saatuaan vaatimansa lunnasrahat. Daisyn äiti Sonia, joka odotti siihen aikaan toista lastaan, kuoli järkytyksestä saamiinsa komplikaatioihin ja Daisyn isä, eversti Armstrong, teki itsemurhan. Perheen palvelija Susanne pidätettiin ja hirttäytyi ennen kuin hänet ehdittiin todeta syyttömäksi.

Muita johtolankoja löytyy: veren tahrima nenäliina sekä konduktöörin univormun nappi. Univormu ja kimono löytyvät Poirotin omasta matkalaukusta. Joku iskee Hubbardia veitsellä, mutta hän ei ehtinyt nähdä syyllistä. Poirot saa tietää muillakin matkustajilla olevan yhteys Armstrongin perheeseen. Poirotin kuulustellessa kotiopettaja Mary Debenhamia, lääkäri John Arbuthnot ampuu Poirotia olkapäähän ja väittää olevansa murhaaja. Bouc pidättää Arbuthnotin, mutta Poirot ymmärtää, että Arbuthnot ei aikonut tappaa häntä.

Poirot kokoaa epäillyt junan ulkopuolelle ja kertoo kaksi teoriaa siitä kuinka Ratchett kuoli. Ensimmäisen teorian mukaan murhaaja astui junaan konduktööriksi naamioituneena ja pakeni junasta murhattuaan Ratchettin. Toisen teorian mukaan kaikilla Armstrongin perheeseen, Susanneen tai hänen oikeudenkäyntiinsä liittyvillä henkilöillä, oli motiivi tappaa Ratchett/Cassetti. Hubbard paljastuu Linda Ardeniksi, entiseksi näyttelijäksi ja Sonia Armstrongin äidiksi. Hubbard tunnustaa toisen teorian todeksi ja kertoo koonneensa muut epäillyt junaan murhan toteuttamista varten. Kukin epäilty oli vuorotellen iskenyt Ratchettia veitsellä ja myöhemmin Arbuthnot oli iskenyt veitsellä Hubbardia uskotellakseen Poirotille, että murhaajia olisi vain yksi. Poirot antaa aseensa epäillyille ja antaa näille mahdollisuuden tappaa hänet, koska hän ei itse voisi valehdella epäiltyjen puolesta toisin kuin Bouc. Hubbard yrittää käyttää asetta tappaakseen itsensä, mutta aseessa ei ole ammuksia.

Kun veturi saadaan kiskoille, Poirot uskoo, etteivät Ratchettin tappajat ansaitse tulla syytetyksi, joten hän väittää Jugoslavian poliiseille tuntemattoman murhaajan teorian olevan totta ja päättää elää valheen kanssa. Heti poistuttuaan junasta, hän saa kutsun tulla tutkimaan Niilillä tapahtunutta murhaa. Huolimatta halustaan lomailla, Poirot suostuu ottamaan tapauksen.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Kenneth Branagh  Hercule Poirot  
 Penélope Cruz  Pilar Estravados  
 Willem Dafoe  Cyrus Bethman Hardman / Gerhard Hardman  
 Judi Dench  Prinsessa Natalia Dragomiroff  
 Johnny Depp  John Cassetti / Edward Ratchett  
 Josh Gad  Hector MacQueen  
 Derek Jacobi  Edward Masterman  
 Leslie Odom Jr.  Tohtori Arbuthnot  
 Michelle Pfeiffer  Linda Arden / Caroline Hubbard  
 Daisy Ridley  Mary Debenham  
 Lucy Boynton  Kreivitär Elena Andrenyi / Helena Goldenberg  
 Sergei Polunin  Kreivi Rudolph Andrenyi  
 Marwan Kenzari  Pierre Michel  
 Olivia Colman  Hildegarde Schmidt  
 Manuel Garcia-Rulfo  Biniamino Marquez  
 Tom Bateman  Bouc  
 Miranda Raison  Sonia Armstrong  
 Phil Dunster  eversti John Armstrong  

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat
Miska Rantanen
3/5 tähteä [3]
Hufvudstadsbladet
Krister Uggeldahl
2/5 tähteä [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Perry, Spencer: Murder on the Orient Express Poster Highlights the Star-Studded Ensemble ComingSoon. 31.5.2017. Craveonline Media LLC. Viitattu 20.8.2017. (englanniksi)
  2. Idän pikajunan arvoitus Nordisk Film Finland. 2017. Egmont-korserni. Viitattu 20.8.2017.
  3. Rantanen, Miska: Uusi Idän pikajuna ei jätä muistijälkiä. Helsingin Sanomat, 24.11.2017, s. B 4. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.11.2017.
  4. Uggeldahl, Krister: Inte direkt första klass. Hufvudstadsbladet, 24.11.2017, s. 29. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]