Venetsian aaveet
| Venetsian aaveet | |
|---|---|
| A Haunting in Venice | |
 Suomenkielinen elokuvajuliste |
|
| Ohjaaja | Kenneth Branagh |
| Käsikirjoittaja | Michael Green |
| Perustuu |
Agatha Christien romaaniin Kurpitsajuhla |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Hildur Guðnadóttir |
| Kuvaaja | Haris Zambarloukos |
| Leikkaaja | Lucy Donaldson |
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | 20th Century Studios |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 103 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Edeltäjä | Kuolema Niilillä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Venetsian aaveet (engl. A Haunting in Venice) on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut mysteerielokuva, jonka on ohjannut Kenneth Branagh ja käsikirjoittanut Michael Green. Se perustuu Agatha Christien kirjoittamaan ja vuonna 1969 julkaistuun romaaniin Kurpitsajuhla.[1] Se on jatko-osa elokuville Idän pikajunan arvoitus (2017) ja Kuolema Niilillä (2022).[1] Branagh esittää pääosassa etsivä Hercule Poirot’ta. Muissa keskeisissä rooleissa ovat Kyle Allen, Camille Cottin, Jamie Dornan, Tina Fey, Jude Hill, Ali Khan, Emma Laird, Kelly Reilly, Riccardo Scamarcio ja Michelle Yeoh.
Elokuva sai ensi-iltansa 15. syyskuuta 2023.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1947, uskonsa menettänyt yksityisetsivä Hercule Poirot on jäänyt eläkkeelle ja asuu nykyään Venetsiassa, entisen poliisin Vitale Portfoglion toimiessa hänen henkivartijanaan. Halloweenina, mysteerikirjailija Ariadne Oliver suostuttelee Poirot’n osallistumaan oopperalaulaja Rowena Draken omistamassa palatsissa järjestettyyn istuntoon ja paljastamaan huijariksi meedio Joyce Reynoldsin, joka oli palkattu kommunikoimaan Rowenan kuolleen tyttären, Alician, hengen kanssa. Alicia oli alkanut nähdä harhoja ja kuulla ääniä, kun kokki Maxime Gerard purki heidän kihlauksensa, ja oli pian sen jälkeen tehnyt itsemurhan. Istuntoon osallistuvat myös Rowenan taloudenhoitaja Olga Seminoff, Draken perhelääkäri Leslie Ferrier, Ferrierin poika Leopold, sekä Reynoldsin romaniavustaja Desdemona Holland.
Istunnon aikana, Poirot päättelee, että Reynoldsilla on toinenkin avustaja, Desdemonan velipuoli Nicholas, joka piileskeli Alician huoneen savupiipussa. Reynolds puhuu tämän jälkeen Rowenalle Alician äänellä, väittäen Alician kuoleman olleen murha, ja että murhaaja oli joku vieraista. Poirot pitää Reynoldsia edelleen huijarina, mutta Reynolds kehottaa Poirot’ta vain nauttimaan halloweenistä. Poirot kokeilee pukeutua Reynoldsin mustaan kaapuun ja onkia omenoita suullaan vesikulhosta. Tuntematon hyökkääjä käy hänen kimppuunsa ja melkein hukuttaa hänet. Mutta pian tämän jälkeen, Reynolds löydetään kuolleena, pihalla olevaan patsaaseen lävistyneenä.
Venetsiaan tulee myrsky, ja Poirot päättää ottaa tapauksen hoidettavakseen, alkaa kuulustella vieraita, nähden samalla harhakuvia Alician aaveesta. Kuulusteluissa paljastuu seuraavia yksityiskohtia:
- Tohtori Ferrier oli syvästi traumatisoitunut kokemuksistaan ihmisten vapauttamisessa Bergen-Belsenin keskitysleiriltä toisen maailmansodan lopussa, ja oli salaa myös rakastunut Rowenaan.
- Maxime, jota ei alun perin ollut kutsuttu istuntoon, purki kihlauksen, koska Rowena ei hyväksynyt häntä, ja uskoi Alician halunneen pitää äitinsä onnellisena.
- Leopold väittää kuulevansa entiseksi orpokodiksi paljastuneesta palatsista ääniä, joiden sanottiin kuuluneen kuolleille lapsille, joiden henkien sanottiin tappavan jokainen palatsiin astunut lääkäri tai hoitaja.
- Nicholas ja Desdemona olivat varastaneet Reynoldsilta rahaa, toivoen voidakseen paeta Missouriin, Yhdysvaltoihin.
Poirot ja vieraat löytävät palatsista salaisen kellarin, josta he löytävät kuolleiden lasten jäänteet. Ferrier saa paniikkikohtauksen ja melkein tappaa Maximen. Hänet lukitaan musiikkihuoneeseen toipumaan, ja Rowena jättää huoneen ainoan avaimen Poirot’lle. Tutkiessaan Maximen kutsukirjeen, Poirot päättelee kirjeen olevaan Oliverilta, joka oli salaa juonitellut yhdessä Vitalen kanssa saadakseen Poirot’n osallistumaan istuntoon. Vitale paljastuu poliisiksi, jotka oli tutkinut Alician kuolemaa ja kertonut tiedoistaan Reynoldsille. Oliver tunnustaa, että toivoi Reynoldsin istunnon osoittautuvan sellaiseksi, mitä edes Poirot ei voisi ratkaista, ja toivoi voivansa käyttää sitä juonena uudessa kirjassaan. Myöhemmin, Ferrier löytyy musiikkihuoneesta murhattuna.
Poirot kokoaa vieraat yhteen ja paljastaa Rowenan olevan murhaaja. Rowena oli halunnut pitää Alician itsellään, ja oli siksi ajanut Maximen purkamaan kihlauksensa Alician kanssa. Kun Alicia ja Maxime olivat yrittäneet tehdä sovinnon, Rowena oli huumannut Alician näkemään ja kuulemaan harhoja laittamalla tämän teehen hallusinogeenisesti myrkyllistä ”hulluhunajaa”, jota hänen mehiläisensä olivat valmistaneet puutarhan Rhododendron ponticum -alppiruusuista. Eräänä yönä, Olga, joka ei tiennyt hunajan myrkyllisyydestä, oli antanut sitä Alicialle yliannostuksen. Rowena oli sen jälkeen lavastanut Alician kuoleman itsemurhaksi. Mutta pian sen jälkeen, hän oli alkanut saada kiristyskirjeitä, ja epäillyt niiden tulleen joko Reynoldsilta tai Ferrieriltä. Rowena oli ensin yrittänyt hukuttaa Reyndolsin kaapuun pukeutuneen Poirot’n, mutta virheensä huomattuaan pudottanut oikean Reynoldsin parvekkeelta. Sitten, hän oli soittanut musiikkihuoneeseen sisäpuhelimella ja ajanut Ferrierin itsemurhaan uhkaamalla tappaa Leopoldin, toivoen voivansa lavastaa molemmat kuolemat aaveiden aikaansannokseksi. Rowena yrittää paeta, mutta katolla hän ja Poirot näkevät näyn Alician aaveesta, ja Rowena putoaa katolta kuolemaan.
Aamulla, Poirot paljastaa Leopoldille päätelleensä hänet kiristäjäksi. Leopold oli keksinyt Rowenan juonen huomattuaan sen yhtäläisyydet Mitridate, re di Pontoon, ensimmäinen oopperaan, jossa Rowena oli näytellyt, ja jonka päähenkilöä kutsuttiin ”myrkkykuninkaaksi”. Leopold muuttaa asumaan Seminoffien luokse, ja he auttavat myös Hollandeja pääsemään Yhdysvaltoihin aloittamaan uuden elämän. Poirot päättää olla kertomatta Vitalen osallisuudesta istunnon tapauhtumiin, ja alkaa jälleen ottaa tapauksia tutkittavakseen.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kyle Allen | … | Maxime Gerard |
| Kenneth Branagh | … | Hercule Poirot |
| Camille Cottin | … | Olga Seminoff |
| Jamie Dornan | … | tohtori Leslie Ferrier |
| Tina Fey | … | Ariadne Oliver |
| Jude Hill | … | Leopold Ferrier |
| Ali Khan | … | Nicholas Holland |
| Emma Laird | … | Desdemona Holland |
| Kelly Reilly | … | Rowena Drake |
| Riccardo Scamarcio | … | Vitale Portfoglio |
| Michelle Yeoh | … | Joyce Reynolds |
| Rowan Robinson | … | Alicia Drake |
| Amir El-Masry | … | Alessandro Longo |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Helsingin Sanomat Pertti Avola |
  |
[3] |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Uusi Hercule Poirot -seikkailu on puhdas kauhuelokuva – Hyytävä traileri Venetsian aaveista julkaistu Episodi. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Venetsian aaveet sai ensimmäisen trailerin - Hercule Poirot ratkoo viiksineen murhia taas ensi syksynä Muropaketti. 27.4.2023. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Avola, Pertti: Murhia Venetsian kummitustalossa. Helsingin Sanomat, 15.9.2023, s. B 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.10.2023.