Norsun muisti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Norsun muisti
Elephants Can Remember
Alkuperäisteos
Kirjailija Agatha Christie
Kieli englanti
Genre salapoliisiromaani
Kustantaja William Collins Sons and Co., Ltd., Lontoo
Julkaistu 1972
Suomennos
Suomentaja Anna-Liisa Laine
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1973
Sivumäärä 216
ISBN 951-00-05748-7
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Norsun muisti on Agatha Christien suomennettu salapoliisiromaani vuodelta 1973. Kopio-oikeudet omisti tuolloin Agatha Christie Ltd.

Englanninkielinen alkuteos Elephants Can Remember on ilmestynyt vuonna 1972. Ensimmäiset julkaisijat olivat William Collins Sons and Co., Ltd., Lontoo ja Dodd, Mead and Co., New York.[1]

Suomennoksen on tehnyt Anna-Liisa Laine. Suomalainen kustantaja on Werner Söderström Osakeyhtiö ja ISBN-tunnukset ovat 951-00-05748-7 (nid.) ja 951-00-05749-5 (sid.). Kirja on painettu Werner Söderström Osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa 1973.

Christien luomista vakiohahmoista mukana ovat Ariadne Oliver ja Hercule Poirot.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat ilmestymisajankohtaan eli vuoteen 1972. Kirjassa tutkittava murhenäytelmä, avioparin oletettu kaksoisitsemurha, on tapahtunut vuonna 1960. Kirjan nimi tulee tarinasta, jonka mukaan intialainen norsu muisti vuosien eron jälkeen räätälin, joka oli kerran pistänyt sitä neulalla kärsään, ja kasteli miehen kärsässään olevalla vedellä. Oliverin ja Poirotin tulisi nyt löytää henkilöt, joilla on tutkittavan tapauksen suhteen yhtä hyvä muisti. Tarinan edetessä käy kuitenkin selväksi, että monet muistavat asioita, henkilöitä ja niiden välisiä yhteyksiä väärin ja toistavat tapauksesta liikkuneita huhupuheita.

Kirjan teemoja ovat myös adoptio, identtiset kaksoset, toisena henkilönä esiintyminen, lapsen kuolema ja lapseen kohdistuva väkivalta, mielenterveyden järkkyminen sekä unissakävely.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kenraali Alistair Ravenscroft vaimoineen on kaiken todennäköisyyden mukaan tehnyt kaksoisitsemurhan kenraalin revolverilla 3. lokakuuta 1960. Vaimo oli Margaret ("Molly"), o.s. Preston-Grey. Pariskunnalla oli kaksi lasta, Celia ja Edward, jotka olivat murhenäytelmän sattuessa muualla koulussa. Ravenscroftit olivat asuneet Malaijassa ja kenraalin jäätyä eläkkeelle he olivat hankkineet Overcliffe-nimisen talon meren rannalta Cornwallin Chipping Bertramista. Pariskunta ehti asua talossa viitisen vuotta.

Muut taloon liittyvät henkilöt olivat iäkäs ja jo huonokuuloinen ja -näköinen keittäjä-taloudenhoitaja Janet Whittaker, lasten entinen hoitaja ja nyt Mollyn seurana ollut sveitsiläinen Zélie Meauhourat, rikollisen menneisyyden omaava puutarhuri (nimeksi muistellaan Fred Wizell), sekä Mollyn identtinen kaksoissisar Dorothea ("Dolly") Jarrow. Kenraali oli aikoinaan ollut ensin häneen rakastunut, mutta mennyt naimisiin Mollyn kanssa. Dollyn mielenterveys oli järkkynyt miehensä kuoleman jälkeen, ja hän oli ollut useaan otteeseen ja pitkiä aikoja psykiatrisessa hoidossa, koska hän oli syyllistynyt lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja jopa kuolemaan. Pitäviä todisteita näistä tapahtumista ei ollut kuitenkaan saatu.

Dorothea Jarrow oli kuollut Overcliffessa vain paria viikkoa sisartaan aiemmin 15. syyskuuta käveltyään unissaan ja pudottuaan kallionkielekkeeltä. Ravenscrofteilla oli myös koira ja tutkimustensa edetessä Poirot kiinnittää huomiota siihen, että sen käytös emäntäänsä kohtaan oli muuttunut. Toinen Poirotia kiinnostava seikka on se, että Mollylla on ollut neljä peruukkia, joista kaksi on hankittu vasta vähän ennen kuolemantapauksia.

Ravenscroftien ja Dollyn yhteisessä hautakivessä lukee "He olivat elämässä ja kuolemassa erottamattomat", mikä antaa viitteen loppuratkaisusta.

Tutkimukset tapauksen tiimoilta alkavat uudelleen, kun salapoliisi- ja rikoskirjailija Ariadne Oliver menee tapojensa vastaisesti naiskirjailijoiden lounaskutsuille ja tapaa siellä entuudestaan tuntemattoman rouva Burton-Coxin. Tämä tietää, että Ariadne on hänen poikansa Desmondin tyttöystävän ja luultavasti tulevan vaimon Celia Ravenscroftin kummitäti. Desmond oli tavannut Celian jo lapsuudessaan ja uudistanut tuttavuuden myöhemmin yliopisto-opintojen yhteydessä. Rouva Burton-Cox haluaisi nyt tietää ampuiko Celian äiti ensin miehensä ja sitten itsensä vai päinvastoin.

Oliver pitää Burton-Coxin lähestymistä julkeana, mutta on nyt itse utelias tietämään, miksi tämä oli esittänyt kysymyksensä. Oliver ottaa yhteyttä Poirotiin. Sovitaan, että Oliver tapaa etenkin sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet sekä hänen että Ravenscroftien yhteisiä tuttavia.

Oliver ottaa selville kummityttärensä Celian olinpaikan, koska ei ole tavannut tätä vuosiin. Sitten seuraa noin 70-vuotias Julia Carstairs, joka on tuntenut Ravenscroftit Overcliffen ajoilta. Hän muistaa myös, että hänen serkkunsa Roddy Foster on tuntenut kenraalin perheen hyvin Malaijassa. Julia on muistanut serkkunsa nimen väärin, sillä se on Hugo Fothergill. Oliver tapasi hänet, mutta "vanha sotaratsu" oli ollut tietolähteenä hyödytön. Seuraava haastateltava on iäkäs rouva Matcham, joka on toiminut aikanaan jo Ariadnenkin lastenhoitajana ja ollut Malaijassa Barnabyillä Ravenscroftien naapurissa. Ariadne on itse ollut rouva Barnabyn ystävä ja asunut heidän luonaan vieraillessaan maassa. Oliverin seuraava "norsu" on noin 50-vuotias rouva Buckle, joka oli käynyt Overcliffessa palveluksessa muutamana aamuna viikossa. Viimeisenä haastateltavana Ariadnella on ikätoverinsa, Cheltenhamissa nykyisin asuva rouva Rosentelle. Hän oli Mollyn kampaaja ja muistaa, että Mollyn ulkomaalainen seuraneiti oli käynyt tilaamassa kaksi ylimääräistä peruukkia.

Edellisten lisäksi Oliver ja Poirot tapaavat yhdessä Celian ja tämän jälkeen rouva Burton-Coxin. Jälkimmäinen ei selvästikään ole ilahtunut siitä, että jutun taustoja on alettu tutkia syvemmin.

Omalla tahollaan Poirot saa poliisipäällikkö Spencen kautta yhteyden tapausta aikoinaan tutkineeseen, sittemmin ylitarkastajana eläköityneeseen Garrowayhin. Tämän mielestä tapauksessa oli jotain vialla, koska mitään syytä kaksoisitsemurhaan ei havaittu. Desmond Burton-Cox tulee sitten omasta aloitteestaan Poirotin luo, koska he Celian kanssa haluavat nyt myös tietää totuuden. Seuraavaksi Poirot käy tohtori Willoughbyn luona. Tämän isä oli tunnettu mielisairauksien asiantuntija ja kaksostutkija, ja hän oli hoitanut aikoinaan myös Dorothea Jarrowia. Willoughby Sr. oli ollut varma, että Dolly oli aiheuttanut oman poikansa hukkumisen. Seuraavaksi Poirot käyttää hyväksi kuuluisan yksityisetsivä Gobyn palveluksia, ja tämä toimittaa tietoja rouva Burton-Coxista. Poirotin on myös matkustettava ulkomaille Sveitsiin tapaamaan viisissäkymmenissä olevaa mademoiselle "Maddy" Rousellea, joka oli ollut Ravenscrofteilla kotiopettajana muutaman vuoden silloin, kun Celia oli 6–7-vuotias. Lisäksi Lausannessa Poirot tapaa Zélie Meauhouratin, joka oli seurannut Maddya kotiopettajan toimessa. Kotimaassaan Zélie oli perustanut sisäoppilaitoksen ja Celia oli tullut kouluun viikkoja ennen vanhempiensa murhenäytelmää. Zélie itse oli samalla palannut Mollyn seuraksi. Tässä vaiheessa Poirot on jo selvillä tapahtumien kulusta ja pyytää Zélietä palaamaan Overcliffeen tapauksen "tutkintaoikeuteen". Paikalla ovat silloin myös Ariadne Oliver, Celia Ravenscroft ja Desmond Burton-Cox.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Agatha Christie: Norsun muisti (WSOY 1973)
Viitteet
  1. Matthew Bunson: The Complete Christie – An Agatha Christie Encyclopedia. 454 sivua. New York: Pocket Books, 2000. ISBN 0-671-02831-6.