Claude Joseph Vernet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Élisabeth Vigée-Le Brunin muotokuva Joseph Vernet'stä.
Haaksirikko, 1759, öljy kankaalle, 96 x 134,5 cm, Groeninge-museo, Brugge

Claude Joseph Vernet (14. elokuuta 1714 Avignon3. joulukuuta 1789 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari. Hänen poikansa Antoine Charles Horace Vernet oli myös taidemaalari, samoin tämän poika Horace Vernet.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vernet avusti jo neljätoistavuotiaana isäänsä, taitavaa koristemaalaria, tämän tärkeimmissä töissä. Hänen kunnianhimoaan ei kuitenkaan tyydyttänyt kantotuolien koristelu, ja hän lähti Roomaan. Meren näkeminen Marseillessa ja matka sieltä Civitavecchiaan tekivät hänen voimakkaan vaikutuksen, ja perille päästyään hän meni heti harjoittelijaksi merimaalari Bernardino Fergionin ja Adrien Manglardin työhuoneelle.[1][2][3][4]

Vähitellen Vernet sai huomiota Rooman taidepiireissä. Hän asui Roomassa kaksikymmentä vuotta, jossa hän maalasi muun muassa satamia, myrskyjä ja kuutamoita. Vuonna 1753 hänet kutsuttiin Pariisiin, jossa hän kuninkaan määräyksestä maalasi huomattavan sarjan Ranskan satamia. Teokset ovat nyt Louvressa ja Musée national de la Marinessa. Nämä teokset tekivät hänestä tunnetun. Palattuaan hänestä tuli akatemian jäsen, mutta hän oli aiemminkin osallistunut vuoden 1746 näyttelyihin ja jatkoi sitä seuraavina vuosina aina kuolemaansa asti.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Claude Joseph Vernet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marina di Anzio Accademia di San Luca. Arkistoitu 20.9.2015. Viitattu 7.11.2020. (italiaksi)
  2. di Andrée R. Schneider: Vernet (Enciclopedia Italiana) Treccani. 1937. Viitattu 7.11.2020. (italiaksi)
  3. Joseph Vernet, Philip Conisbee: Claude-Joseph Vernet, 1714-1789, s. 1728;1739;1747. Greater London Council,, 1976. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.11.2020).
  4. Silvia Maddalo: Adrien Manglard (1695-1760), s. 23, 113. Multigrafica, 1962. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.11.2020).