Wings

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee pop/rock-yhtyettä. Sanan muista merkityksistä katso Wings (täsmennyssivu).
Wings
(1971–1981)
Wings vuonna 1976 ( Jimmy McCulloch (vas.) ja Paul McCartney )
Wings vuonna 1976 ( Jimmy McCulloch (vas.) ja Paul McCartney )
Tiedot
Tyylilaji: rockmusiikki
Kotipaikka: Englannin lippu Englanti
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Entiset jäsenet
Paul McCartney laulu, kitara
Linda McCartney kosketinsoittimet
Denny Laine kitara
Denny Seiwell rummut (1971-1973)
Henry McCullough kitara (1972-1973)
Jimmy McCulloch kitara (1974-1977)
Geoff Britton rummut (1974-1975)
Joe English rummut (1975-1977)
Laurence Juber kitara (1978-1981)
Steve Holly rummut (1978-1981)
Levy-yhtiöt
Apple Records  
Capitol Records  

Wings oli Paul McCartneyn pop-rockyhtye, jonka hän muodosti koskettimia soittavan vaimonsa Linda McCartneyn sekä entisen The Moody Blues -kitaristi Denny Lainen ja rumpali Denny Seiwellin kanssa The Beatlesin hajottua.[1] Wingsistä tuli 1970-luvun kaupallisesti menestynein popyhtye, joka sai 27 hittiä yhdysvaltojen Top40-listalle ja viisi peräkkäistä albumia myyntilistojen kärkisijalle.[2] Yhtyeen jäsenistö vaihtui tiuhaan: yhdeksän vuoden aikana ilmestyneillä kahdeksalla levyllä soittaa kuusi eri kokoonpanoa.[3]

Yhtyeen tunnetuin kappale lienee ”Live and Let Die”, joka on James Bond -elokuvan Elä ja anna toisten kuolla nimikappale. Se nousi myös myyntilistojen kärkeen sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Albumeista Red Rose Speedway menestyi Yhdysvalloiss amutta sai huonot arviot. Sen sijaan Band on the Run on saanut paremmat arviot kuin mikään muu McCartneyn albumi, se oli neljä viikkoa Yhdysvaltojen listaykkösenä ja sitä on myyty kaikkiaan kolmikertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä.[1] Band on the Run palkittiin myös Grammyllä.[4]

Vaikka Paul McCartney olikin Wingsin kiistaton keulakuva ja johtohahmo, oli yhtye kuitenkin paljon enemmän kuin vain hänen taustabändinsä. Tätä kuvasti se, että Paul ja Linda McCartneyn lisäksi myös Denny Laine ja Jimmy McCulloch tekivät yhtyeelle lauluja. Lisäksi vuonna 1976 ilmestyneellä Wings at the Speed of Sound -levyllä kaikki kaikki yhtyeen silloisen kokoonpanon jäsenet lauloivat ainakin yhden kappaleen.[5] Sama toistui myös keikoilla, Wingsin konserttien yhtenä vakionumeroista oli muun muassa Denny Lainen Moody Bluesille laulama hitti ”Go Now”, jonka hän myös itse lauloi keikoilla. Kaikki singlet olivat kuitenkin Paul McCartneyn esittämiä ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta säveltämiä.

Wings vieraili Suomessa 1972 ja esitti kaksi konserttia, toinen Töölön kisahallissa Helsingissä ja toinen Kupittaan urheiluhallissa Turussa[6]. Tuolloin Paul McCartney teki tiukkaa pesäeroa The Beatlesiin[7][8][3] eikä ennen vuotta 1975 Wingsin keikoilla kuultu Beatlesin kappaleita lainkaan, lukuun ottamatta Little Richardin alun perin tulkitsemaa ”Long Tall Sallya”, josta Beatles teki aikanaan cover-version. Vuoden 1975 maailmankiertueella aika oli jo siinä määrin parantanut McCartneyn haavoja, että hän otti ohjelmistoon mukaan viisi Beatlesin kappaletta: ”Lady Madonna”, ”The Long and Winding Road”, ”I've Just Seen a Face”, ”Blackbird” ja ”Yesterday”. Wingsin viimeiselle konserttikiertueelle vuoden 1979 lopulla pääsivät mukaan myös ”Got to Get You into My Life”, ”The Fool on the Hill” ja ”Let It Be”.

John Lennonin murhan jälkeen vuonna 1980 McCartney lopetti kiertueilla esiintymisen.[3] Silloin Denny Laine lähti yhtyeestä, joka hajosi ilman suurempia seremonioita.[1]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeessä vaikuttivat Paul ja Linda McCartneyn sekä Denny Lainen lisäksi:

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wings all music guide. Viitattu 2.5.2013.
  2. Paul McCartney Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.5.2013.
  3. a b c [http://www.ts.fi/teemat/sunnuntai/1073972853/Paul+McCartney+on+sinut+menneisyytensa+kanssa Paul McCartney on sinut menneisyytensä kanssa] 2004. Turun Sanomat. Viitattu 2.5.2013.
  4. Awards of Paul McCartney all music guide. Viitattu 2.5.2013.
  5. Wings at the Speed of Sound all music guide. Viitattu 2.5.2013.
  6. Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.
  7. Ensi kerran Suomessa 1972 Ilta-Sanomat. Viitattu 2.5.2013.
  8. Niin Katoaa mainen kunnia. Ilta-Sanomat, 5.8.1972, s. 16. Skannattu (PDF) Viitattu 2.5.2013.