Tämä on lupaava artikkeli.

Lady Madonna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

”Lady Madonna”
The Beatles
Singlen ”Lady Madonna” kansikuva
Singlen tiedot
 B-puoli The Inner Light
 Nauhoitettu  3. ja 6. helmikuuta 1968 Abbey Road Studios, Lontoo
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 15. maaliskuuta 1968
Yhdysvallat 18. maaliskuuta 1968
 Tekijä(t) Lennon/McCartney
 Tuottaja(t) George Martin
 Tyylilaji rock and roll, pop, boogie woogie, R&B
 Kesto 02.16
 Levy-yhtiö Iso-Britannia Parlophone
Yhdysvallat Capitol
Listasijoitukset

 Yhdistynyt kuningaskunta – 1.
 Yhdysvallat – 4.

The Beatlesin muut singlet
Hello, Goodbye
1967
”Lady Madonna”
1968
Hey Jude
1968

Lady Madonna on brittiläisen The Beatles -yhtyeen kappale ja single vuodelta 1968. Paul McCartneyn kirjoittaman Fats Domino -tyylisen kappaleen myötä yhtye siirtyi takaisin perinteisemmän rock and rollin pariin parin kokeellisemman albumin ja ”I Am the Walrus” -singlen jälkeen. Laulun sanoitus on ylistys äideille ja naisille.

Single oli yhtyeen viimeinen, jonka julkaisi Britanniassa Parlophone ja Yhdysvalloissa Capitol. Kappale nousi Britanniassa listaykköseksi ja Yhdysvalloissa neljänneksi.

Laulun synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul McCartney on kertonut, että kappaleen alkuperäisenä teemana oli Neitsyt Maria, mutta lopulta aiheeksi tuli tavallinen työväenluokkainen äiti. Kuten eräs McCartneyn aiemmista kappaleista, ”Your Mother Should Know”, myös ”Lady Madonna” on kunnianosoitus äideille ja naisille.[1] Idean siihen hän sai afrikkalaisen aikakauslehden kuvasta.[2] Musiikillisesti McCartney yritti tehdä kappaleesta bluesmaisen boogie woogien. Kappale toi hänen mieleensä yhdysvaltalaislaulaja Fats Dominon tuotannon, joten McCartney päätti laulaa sen hänen ääntään imitoiden.[1]

John Lennon kertoi myöhemmin pitävänsä mahdollisena, että hän olisi auttanut laulun sanoituksissa.[1]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Beatles aloitti ”Lady Madonnan” äänittämisen 3. helmikuuta 1968. Ensimmäiseksi kappaleesta otettiin kaikkiaan kolme pohjaraitaa, joissa McCartney soitti pianoa ja Ringo Starr rumpuja vispilöillä. Samana iltana McCartney lisäsi kappaleeseen basson, kun taas John Lennon ja George Harrison soittivat kitaraosuutensa saman vahvistimen kautta. Lisäksi Starr äänitti toisen rumpuraidan. Samoissa sessioissa nauhoitettiin lisäksi McCartneyn myöhemmin tuplattu lauluraita sekä Lennonin ja Harrisonin taustalaulut.[1]

Yhtye palasi studioon kolme päivää myöhemmin, 6. helmikuuta. McCartney lisäsi kappaleeseen uudet laulu- ja piano-osuudet, ja kaikki jäsenet nauhoittivat taustalle kättentaputukset. Tämän lisäksi McCartney, Lennon ja Harrison lauloivat osuutensa See how they run -kohtaan. Session päätteeksi neljä saksofonistia kutsuttiin paikalle viimeistelemään kappale. Koska heidät oli kutsuttu paikalle viime hetkellä, ei heillä ollut lainkaan tuntumaa kappaleeseen. Niinpä heidän osuutensa olivat pitkälti improvisoidut. Saksofonisoolon soitti Bill Jackman, mutta merkittävä osa siitä poistettiin miksauksessa.[1]

Tyyli ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappale oli klassisena rock and roll -esityksenä täysi vastakohta yhtyeen parille edelliselle albumille ja I Am the Walrus -singlelle, jotka sisälsivät runsaasti studiokokeiluja ja päällekkäisäänityksiä.[2] Vastaavia suoraviivaisia rock and rolleja eivät popyhtyeet vuonna 1968 juurikaan julkaisseet.[3] Rock and rollin lisäksi ”Lady Madonna” edustaa musiikillisesti poppia, boogie woogiea ja R&B:ta. Kappaletta johtaa sen bassokuvio.[4]

”Lady Madonnan” intron sävel on peräisin Humphrey Lytteltonin vuonna 1956 julkaisemasta kappaleesta ”Bad Penny Blues”. Kyseistä levytystä oli tuottamassa myöhemmin The Beatlesin tuottajaksi ryhtynyt George Martin.[1][2] Väitetyn samankaltaisuuden vuoksi asia eteni oikeuteen, jonka päätöksellä osa ”Lady Madonnan” tekijänoikeustuloista määrättiin maksettavaksi Lytteltonille.[3] Kappaleessa kuultava rivi See how they run on viittaus John Lennonin aiempaan Beatles-lauluun ”I Am the Walrus”.[2]

Kappaleen sävellaji on A-duuri ja tahtilaji 4/4. Kappale etenee seuraavasti:[5]

  • Ensimmäinen säe
  • Toinen säe
  • Väliosa
  • Kolmas säe
  • Säe (instrumentaali)
  • Väliosa (instrumentaali)
  • Neljäs säe
  • Säe (instrumentaali)
  • Väliosa
  • Viides säe
  • Outro

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Lady Madonna” oli Beatlesin viimeinen single, jonka julkaisi EMIn Parlophone-levymerkki. Jatkossa yhtyeen singlet julkaisi sen oma Apple Records, vaikkakin Parlophone vastasi edelleen jakelusta.[3]

Britanniassa Parlophone julkaisi singlen perjantaina 15. maaliskuuta 1968. B-puolella oli George Harrisonin kirjoittama intialaistyylinenThe Inner Light”. ”Lady Madonna” debytoi listalla 20. maaliskuuta ollen sijalla viisi. Seuraavalla viikolla se nousi kärkeen. Kappale oli listaykkösenä kaksi viikkoa ja pysyi listalla yhteensä kahdeksan viikkoa.[6] Singleä myytiin Britanniassa kaikkiaan 250 000 kappaletta.[3]

Yhdysvalloissa single julkaistiin samoilla kappaleilla kolme päivää Britanniaa myöhemmin, 18. maaliskuuta. Sen julkaisi Capitol Records. Myös Yhdysvalloissa Beatlesin seuraavat äänitteet julkaisi Apple, joten ”Lady Madonna” oli viimeinen Capitolin julkaisema Beatles-single. ”Lady Madonna” ylsi Yhdysvalloissa Billboardin listan neljänneksi.[7] Ensimmäisellä julkaisuviikollaan singleä myytiin Yhdysvalloissa yli miljoona kappaletta.[3]

”Lady Madonna” nousi listaykköseksi ainakin Saksassa, Puolassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Australiassa. Sitä myytiin maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa kappaletta.[3]

Promovideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beatles kuvasi 11. helmikuuta 1968 kappaleeseen kaksi promovideota. Videot sisälsivät kuvaa yhtyeestä levyttämässä Abbey Roadilla. Yhtye yritti esittää ”Lady Madonnaa” kuvausten aikana, mutta lopulta filmille päätyi yhtye äänittämässä uutta kappalettaan ”Hey Bulldog”.[1]

NEMS Enterprises jakeli videon Britannian ja Yhdysvaltain televisiokanaville. Britanniassa BBC esitti videota mustavalkoisena.[1] Ensiesitys oli Top of the Pops -ohjelmassa päivää ennen singlen julkaisua, 14. maaliskuuta 1968.[6] Yhdysvalloissa videon ensiesitys tapahtui värillisenä 30. maaliskuuta ABC:n The Hollywood Palace -ohjelmassa.[1]

Muita versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirka levytti ”Lady Madonnan” Suomeksi vuonna 1971. Kappaleen suomensi Pertti Reponen, ja hänen sanoitustaan käyttivät myös Pepe Willberg ja Maarit vuoden 1979 duetollaan. Ruotsiksi kappaleesta tehtiin vuonna kaksi levytystä nimellä ”Hej fröken sommar”. Sen levytti vuonna 1968 The Shanes ja vuotta myöhemmin Rospiggarna.[3]

Cover-version kappaleesta ovat tehneet muun muassa Fats Domino, Tom Jones, Elvis Presley ja Booker T. & the M.G.’s.[2]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Lady Madonna - The Beatles Bible Beatlesbible.com. Viitattu 11.9.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e About The Beatles - Songs - Lady Madonna Aboutthebeatles.com. Viitattu 29.11.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Nyman, Jake: Onnenpäivät 2, s. 135–136. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0573-3.
  4. Wyman, Bill: All 213 Beatles Songs, Ranked From Worst to Best Vulture. Viitattu 29.11.2019. (englanniksi)
  5. Pollack, Alan W.: Alan W. Pollack's Notes on "Lady Madonna" Soundscapes.info. Viitattu 28.11.2019. (englanniksi)
  6. a b 15 March 1968: UK single release: Lady Madonna - The Beatles Bible Beatlesbible.com. Viitattu 13.9.2012. (englanniksi)
  7. 18 March 1968: US single release: Lady Madonna - The Beatles Bible Beatlesbible.com. Viitattu 29.11.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]