Jean Behra

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean Behra
Jean Behra - El Gráfico 1953.jpg
Kansalaisuus Flag of France.svg ranskalainen
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Aktiivivuodet 1952–1959
Talli(t) Gordini, Maserati, BRM, Ferrari, Behra-Porsche
Kilpailuja 53
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 9
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 1
MM-pisteitä 51,14
Ensimmäinen kilpailu Sveitsin Grand Prix 1952
Viimeinen kilpailu Saksan Grand Prix 1959

Jean Marie Behra (16. helmikuuta 1921 Nizza, Ranska1. elokuuta 1959 Länsi-Berliini, Saksa) oli ranskalainen kilpa-autoilija.[1][2][3] Hän ajoi Formula 1 -sarjassa vuosina 19521959. Behra on Stefan Johansonin ja Chris Amonsin ohella yksi menestyneimpiä kuljettajia, jotka eivät koskaan saavuttaneet voittoa F1-sarjassa.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Behra aloitti kilpauransa vuonna 1938 moottoripyöräsarjoissa, joissa hän ajoi mm. Moto Guzzin valmistamilla pyörillä kansallisiin mestaruuksiin vuosina 1948-1951.[1][3] Nelipyöräisiin hän tutustui vuonna 1949 osallistumalla Mont Ventoux´n mäkinousuajoihin (engl. Hillclimb), ja vuotta myöhemmin Monte Carlon rallista tuli kolmas sija ja Le Mansin 24 tunnin ajo päättyi keskeytykseen Simca-Gordinilla.[1][3][5]

Vuonna 1951 Behra palkattiin Amédée Gordinin johtaman tallin kilpakuljettajaksi ja vuotta myöhemmin 1952 hän teki ensiesiintymisensä Formula 1 -sarjassa.[1][3] Tallin valmistamat autot olivat hitaita ja kärsivät usein epäluotettavuusongelmista, mutta Behra saavutti suosiota katsojien keskuudessa ajamalla altavastaajana alitehoisella ranskalaisautolla.[1][3] Tulokaskaudellaan Behra ajoi kolmanneksi Sveitsin GP:ssä sekä voitti muutaman sarjan ulkopuolisen osakilpailun, kuten Marne GP:n Reimsissä, jossa päihitti Ferrarin kuljettajat.[1][2][3][6][7]

Kaudeksi 1955 Behra siirtyi Gordinilta Maseratille.[1][2][3] Menestystä tuli sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa Paussa ja Bordeaux´ssa, sekä sarjaan kuuluneessa Monacon GP:ssä (3.sija).[1][3][8] Kausi sisälsi Behralle myös erilaisia onnettomuuksia, kuten Le Mansin ajon jääminen pois harjoitusonnettomuuden vuoksi ja korvan menettäminen Tourist Trophyssa (hän kantoi siitä lähtien muovista proteesia ja varakorvaa mukanaan).[1][3] Kausi 1956 sujui paljon paremmin, kun hän keräsi kauden aikana useamman palkintosijan ja sijoittui lopputuloksissa neljänneksi (Argentiinan GP:ssä Maserati teki protestin Juan Manuel Fangion auton saamasta ulkopuolisesta työntöavusta, mutta protesti hylättiin ja Behra sijoittui toiseksi).[1][2][3][9][10] Behra voitti myös samana vuonna Nürburgringin 1000 kilometrin ajon.[3]

Fangio siirtyi Maseratille Behran tallikaveriksi kaudeksi 1957 ja Argentiinan GP:ssä kaksikko ajoi jälleen samoille sijoille kuin vuotta aikaisemmin.[1][3][11] Britannian GP:ssä Behra oli itse lähellä voittaa, mutta hänen autoonsa tuli teknisiä ongelmia kytkimen ja vauhtipyörän osiin ja joutui keskeyttämään kilpailun.[1][3][12] Voittoja hän sai sarjan ulkopuolisista kilpailuista.[3] Hän voitti myö Sebringin 12 tunnin ajon Fangion kanssa.[13]

Behra joutui vaihtamaan kaudella 1958 BRM-talliin, koska Maserati vetäytyi F1-sarjasta.[1][3] Kauden ainoa palkintosija tuli Hollannin GP:stä, jossa hän oli kolmas.[1][2][3][14][15] Voittoja tuli edellisen kauden tavoin myös sarjan ulkopuolelta.[3]

Kaudeksi 1959 Behra siirtyi Ferrari-talliin Tony Brooksin tallikaveriksi ja aloitti voitolla sarjan ulkopuolisessa Aintree 200 -kilpailussa.[1][3] Kun Behra keskeytti Ranskan GP:ssä männän takia, kävi hän voimakkaan tunnepurkauksen alaisena keskustelun tallipäällikkö Romolo Tavonin kanssa ja löi tätä (Behra erotettiin lähes välittömästi).[1][3][16] Vajaa kuukausi myöhemmin Behra ajoi kolarin Behra-Porsche RSK -autonsa urheiluautokilpailussa AVUS-radalla.[1][3][16][17] Hän lensi ulos autosta ja iskeytyi kuolettavasti lipputankoon.[13][17]

Tulokset Formula 1:n MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Sijoitus Pisteet
1952 Equipe Gordini Gordini Type 16 Gordini
S6
SUI
3
500 BEL
Kesk.
FRA
7
GBR GER
5
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
11. 6[1][2]
1953 Equipe Gordini Gordini Type 16 Gordini
S6
ARG
6
500 NED BEL
Kesk.
FRA
10
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
SUI
Kesk.
ITA - 0[1][2]
1954 Equipe Gordini Gordini Type 16 Gordini
S6
ARG
DSQ
500 BEL
Kesk.
FRA
6
GBR
Kesk.
GER
10
SUI
Kesk.
ITA
Kesk.
ESP
Kesk.
26. 0,14[1][2][a]
1955 Officine Alfieri Maserati Maserati 250F Maserati
S6
ARG
6‡
MON
3‡
500 BEL
5‡
NED
6
GBR
Kesk.
ITA
4
9. 6[1][2]
1956 Officine Alfieri Maserati Maserati 250F Maserati
S6
ARG
2
MON
3
500 BEL
7
FRA
3
GBR
3
GER
3
ITA
Kesk.
4. 22[1][2]
1957 Officine Alfieri Maserati Maserati 250F Maserati
S6
ARG
2
MON 500 FRA
6
GBR
Kesk.
GER
6
PES
Kesk.
11. 6[1][2]
Maserati V12 ITA
Kesk.
1958 Ken Kavanagh Maserati 250F Maserati
S6
ARG
5
11. 9[1][2]
Owen Racing Organisation BRM P25 BRM S4 MON
Kesk.
NED
3
500 BEL
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
POR
4
ITA
Kesk.
MOR
Kesk.
1959 Ferrari Ferrari Dino 246 Ferrari V6 MON
Kesk.
500 NED
5
FRA
Kesk.
GBR 17. 2[1][2]
Jean Behra Behra-Porsche RSK Behra-Porsche F4 GER
DNS
POR ITA USA

‡ Jaettu auto.[b]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuoden 1954 Britannian GP:n kilpailun nopeimman kierroksen 1 MM-piste jaettiin seitsemän henkilön kesken.[18]
  2. Behra jakoi auton Harry Schellin (Argentiina 1955), Cesare Perdisan (Monaco 1955) ja Roberto Mieresin (Belgia 1955) kanssa.[19][8][20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Jean Behra - France ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Jean Behra Drivers. ChicaneF1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Jean Behra Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  4. STATS F1: Statistics Drivers - Podiums - Without win • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 11.8.2017. (englanniksi)
  5. 1950 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 18èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1950. Experience Le Mans. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  6. Farina engine blow hands race to Taruffi ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  7. 1952 Swiss Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  8. a b 1955 Monaco Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  9. New team, same outcome as Fangio opens with a win ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  10. 1956 Argentine Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  11. Fangio again the master on home soil ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  12. Moss scores historic home win for Vanwall ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  13. a b Drivers: Jean Behra Grandprix.com. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
  14. Moss wins as British manufacturers dominate ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  15. 1958 Dutch Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  16. a b Brooks conquers conditions as rivals wilt ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  17. a b Brooks and Ferrari shine amid the tedium ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  18. Italy hit back with Silverstone 1-2 ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  19. 1955 Argentine Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  20. 1955 Belgian Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)