Jean Behra

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean Behra
Jean Behra - El Gráfico 1953.jpg
Kansalaisuus Flag of France.svg ranskalainen
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Aktiivivuodet 1952–1959
Talli(t) Gordini, Maserati, BRM, Ferrari, Behra-Porsche
Kilpailuja 53
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 9
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 1
MM-pisteitä 51,14
Ensimmäinen kilpailu Sveitsin Grand Prix 1952
Viimeinen kilpailu Saksan Grand Prix 1959

Jean Marie Behra (16. helmikuuta 1921 Nizza, Ranska – 1. elokuuta 1959 Länsi-Berliini, Saksa) oli ranskalainen kilpa-autoilija.[1][2][3] Hän ajoi Formula 1 -sarjassa vuosina 1952–1959. Behra on Stefan Johansonin ja Chris Amonsin ohella yksi menestyneimpiä kuljettajia, jotka eivät koskaan saavuttaneet voittoa F1-sarjassa.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Behra aloitti kilpauransa vuonna 1938 moottoripyöräsarjoissa, joissa hän ajoi mm. Moto Guzzin valmistamilla pyörillä kansallisiin mestaruuksiin vuosina 1948-1951.[1][3] Nelipyöräisiin hän tutustui vuonna 1949 osallistumalla Mont Ventoux´n mäkinousuajoihin (engl. Hillclimb), ja vuotta myöhemmin Monte Carlon rallista tuli kolmas sija ja Le Mansin 24 tunnin ajo päättyi keskeytykseen Simca-Gordinilla.[1][3][5]

Vuonna 1951 Behra palkattiin Amédée Gordinin johtaman tallin kilpakuljettajaksi ja vuotta myöhemmin 1952 hän teki ensiesiintymisensä Formula 1 -sarjassa.[1][3] Tallin valmistamat autot olivat hitaita ja kärsivät usein epäluotettavuusongelmista, mutta Behra saavutti suosiota katsojien keskuudessa ajamalla altavastaajana alitehoisella ranskalaisautolla.[1][3] Tulokaskaudellaan Behra ajoi kolmanneksi Sveitsin GP:ssä sekä voitti muutaman sarjan ulkopuolisen osakilpailun, kuten Marne GP:n Reimsissä, jossa päihitti Ferrarin kuljettajat.[1][2][3][6][7]

Kaudeksi 1955 Behra siirtyi Gordinilta Maseratille.[1][2][3] Menestystä tuli sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa Paussa ja Bordeaux´ssa, sekä sarjaan kuuluneessa Monacon GP:ssä (3.sija).[1][3][8] Kausi sisälsi Behralle myös erilaisia onnettomuuksia, kuten Le Mansin ajon jääminen pois harjoitusonnettomuuden vuoksi ja korvan menettäminen Tourist Trophyssa (hän kantoi siitä lähtien muovista proteesia ja varakorvaa mukanaan).[1][3] Kausi 1956 sujui paljon paremmin, kun hän keräsi kauden aikana useamman palkintosijan ja sijoittui lopputuloksissa neljänneksi (Argentiinan GP:ssä Maserati teki protestin Juan Manuel Fangion auton saamasta ulkopuolisesta työntöavusta, mutta protesti hylättiin ja Behra sijoittui toiseksi).[1][2][3][9][10] Behra voitti myös samana vuonna Nürburgringin 1000 kilometrin ajon.[3]

Fangio siirtyi Maseratille Behran tallikaveriksi kaudeksi 1957 ja Argentiinan GP:ssä kaksikko ajoi jälleen samoille sijoille kuin vuotta aikaisemmin.[1][3][11] Britannian GP:ssä Behra oli itse lähellä voittaa, mutta hänen autoonsa tuli teknisiä ongelmia kytkimen ja vauhtipyörän osiin ja joutui keskeyttämään kilpailun.[1][3][12] Voittoja hän sai sarjan ulkopuolisista kilpailuista.[3] Hän voitti myö Sebringin 12 tunnin ajon Fangion kanssa.[13]

Behra joutui vaihtamaan kaudella 1958 BRM-talliin, koska Maserati vetäytyi F1-sarjasta.[1][3] Kauden ainoa palkintosija tuli Hollannin GP:stä, jossa hän oli kolmas.[1][2][3][14][15] Voittoja tuli edellisen kauden tavoin myös sarjan ulkopuolelta.[3]

Kaudeksi 1959 Behra siirtyi Ferrari-talliin Tony Brooksin tallikaveriksi ja aloitti voitolla sarjan ulkopuolisessa Aintree 200 -kilpailussa.[1][3] Kun Behra keskeytti Ranskan GP:ssä männän takia, kävi hän voimakkaan tunnepurkauksen alaisena keskustelun tallipäällikkö Romolo Tavonin kanssa ja löi tätä (Behra erotettiin lähes välittömästi).[1][3][16] Vajaa kuukausi myöhemmin Behra ajoi kolarin Behra-Porsche RSK -autonsa urheiluautokilpailussa AVUS-radalla.[1][3][16][17] Hän lensi ulos autosta ja iskeytyi kuolettavasti lipputankoon.[13][17]

Tulokset Formula 1:n MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Sijoitus Pisteet
1952 Equipe Gordini Gordini Type 16 Gordini
S6 		SUI
3 		500 BEL
Kesk. 		FRA
7 		GBR GER
5 		NED
Kesk. 		ITA
Kesk. 		11. 6[1][2]
1953 Equipe Gordini Gordini Type 16 Gordini
S6 		ARG
6 		500 NED BEL
Kesk. 		FRA
10 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		SUI
Kesk. 		ITA - 0[1][2]
1954 Equipe Gordini Gordini Type 16 Gordini
S6 		ARG
DSQ 		500 BEL
Kesk. 		FRA
6 		GBR
Kesk. 		GER
10 		SUI
Kesk. 		ITA
Kesk. 		ESP
Kesk. 		26. 0,14[1][2][a]
1955 Officine Alfieri Maserati Maserati 250F Maserati
S6 		ARG
6‡ 		MON
3‡ 		500 BEL
5‡ 		NED
6 		GBR
Kesk. 		ITA
4 		9. 6[1][2]
1956 Officine Alfieri Maserati Maserati 250F Maserati
S6 		ARG
2 		MON
3 		500 BEL
7 		FRA
3 		GBR
3 		GER
3 		ITA
Kesk. 		4. 22[1][2]
1957 Officine Alfieri Maserati Maserati 250F Maserati
S6 		ARG
2 		MON 500 FRA
6 		GBR
Kesk. 		GER
6 		PES
Kesk. 		11. 6[1][2]
Maserati V12 ITA
Kesk.
1958 Ken Kavanagh Maserati 250F Maserati
S6 		ARG
5 		11. 9[1][2]
Owen Racing Organisation BRM P25 BRM S4 MON
Kesk. 		NED
3 		500 BEL
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
Kesk. 		GER
Kesk. 		POR
4 		ITA
Kesk. 		MOR
Kesk.
1959 Ferrari Ferrari Dino 246 Ferrari V6 MON
Kesk. 		500 NED
5 		FRA
Kesk. 		GBR 17. 2[1][2]
Jean Behra Behra-Porsche RSK Behra-Porsche F4 GER
DNS 		POR ITA USA

‡ Jaettu auto.[b]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Vuoden 1954 Britannian GP:n kilpailun nopeimman kierroksen 1 MM-piste jaettiin seitsemän henkilön kesken.[18]
  2. ↑ Behra jakoi auton Harry Schellin (Argentiina 1955), Cesare Perdisan (Monaco 1955) ja Roberto Mieresin (Belgia 1955) kanssa.[19][8][20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Jean Behra - France ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Jean Behra Drivers. ChicaneF1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Jean Behra Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  4. ↑ STATS F1: Statistics Drivers - Podiums - Without win • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 11.8.2017. (englanniksi)
  5. ↑ 1950 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 18èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1950. Experience Le Mans. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Farina engine blow hands race to Taruffi ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  7. ↑ 1952 Swiss Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  8. ↑ a b 1955 Monaco Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  9. ↑ New team, same outcome as Fangio opens with a win ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  10. ↑ 1956 Argentine Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  11. ↑ Fangio again the master on home soil ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Moss scores historic home win for Vanwall ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  13. ↑ a b Drivers: Jean Behra Grandprix.com. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Moss wins as British manufacturers dominate ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  15. ↑ 1958 Dutch Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  16. ↑ a b Brooks conquers conditions as rivals wilt ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  17. ↑ a b Brooks and Ferrari shine amid the tedium ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  18. ↑ Italy hit back with Silverstone 1-2 ESPN. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  19. ↑ 1955 Argentine Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
  20. ↑ 1955 Belgian Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula 1.com. Viitattu 25.9.2018. (englanniksi)
Noudettu kohteesta "https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jean_Behra&oldid=17603449"