Argentiinan Grand Prix 1997

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Argentiina Argentiinan Grand Prix 1997
3. osakilpailu 17 osakilpailusta kaudella 1997.
Päivämäärä 13. huhtikuuta 1997
Sijainti Autódromo Oscar Alfredo Gálvez, Buenos Aires, Argentiina
Ratatyyppi moottorirata
Radan pituus 4,259 km
Kilpailun pituus 72 kierrosta, 306,648 km
Paalupaikka
Kuljettaja Kanada Jacques Villeneuve
(Williams-Renault)
Paaluaika 1,24.473
Palkintokoroke
Voittaja Kanada Jacques Villeneuve
(Williams-Renault)
Toinen Yhdistynyt kuningaskunta Eddie Irvine
(Ferrari)
Kolmas Saksa Ralf Schumacher
(Jordan-Peugeot)
Nopein kierros
Kuljettaja Itävalta Gerhard Berger
(Benetton-Renault)
Kierrosaika 1,27.981[1] (kierroksella 63)

Argentiinan Grand Prix 1997 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin Autódromo Oscar Alfredo Gálvez -radalla Buenos Airesissa 13. huhtikuuta 1997. Kilpailu oli 600:s Formula 1 -sarjan MM-osakilpailu ja sen voitti Jacques Villeneuve.

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinan GP:n aika-ajot ajettiin lauantaina 12. huhtikuuta 1997.

Nopeimman kierrosajan ajoi Jacques Villeneuve, jolle paalupaikka oli jo kauden kolmas. Aika-ajojen suurimpiin yllätyksiin kuului Prostin Olivier Panis, joka ajoi itsensä kolmanteen lähtöruutuun. Lisäksi Stewartin Rubens Barrichello ylsi yllättävän korkealle, viidenneksi. Molemmat McLarenit olivat huonoilla sijoituksilla. Sekä Mika Häkkinen että David Coulthard valittelivat huonoa ohjattavuutta ja pomppuista rataa.

Aika-ajojen tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika Ero
1 3 Kanada Jacques Villeneuve Williams-Renault 1.24,473
2 4 Saksa Heinz-Harald Frentzen Williams-Renault 1.25,271 +0,798
3 14 Ranska Olivier Panis Prost-Mugen-Honda 1.25,491 +1,018
4 5 Saksa Michael Schumacher Ferrari 1.25,773 +1,300
5 22 Brasilia Rubens Barrichello Stewart-Ford 1.25,942 +1,469
6 11 Saksa Ralf Schumacher Jordan-Peugeot 1.26,218 +1,745
7 6 Yhdistynyt kuningaskunta Eddie Irvine Ferrari 1.26,327 +1,854
8 16 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Sauber-Petronas 1.26,564 +2,091
9 12 Italia Giancarlo Fisichella Jordan-Peugeot 1.26,619 +2,149
10 10 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes 1.26,799 +2,326
11 7 Ranska Jean Alesi Benetton-Renault 1.27,076 +2,603
12 8 Saksa Gerhard Berger Benetton-Renault 1.27,259 +2,786
13 1 Yhdistynyt kuningaskunta Damon Hill Arrows-Yamaha 1.27,281 +2,808
14 17 Italia Nicola Larini Sauber-Petronas 1.27,690 +3,217
15 23 Tanska Jan Magnussen Stewart-Ford 1.28,035 +3,562
16 18 Alankomaat Jos Verstappen Tyrrell-Ford 1.28,094 +3,621
17 9 Mika Häkkinen McLaren-Mercedes 1.28,135 +3,662
18 21 Italia Jarno Trulli Minardi-Hart 1.28,160 +3,687
19 19 Mika Salo Tyrrell-Ford 1.28,224 +3,751
20 15 Shinji Nakano Prost-Mugen-Honda 1.28,366 +3,893
21 20 Ukyo Katayama Minardi-Hart 1.28,413 +3,940
22 2 Brasilia Pedro Diniz Arrows-Yamaha 1.28,696 +4,496
Karsinta-aika 107 % 1.30,386 +5,913

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämmittelykierrokselle lähdettäessä toisessa ruudussa ollut Heinz-Harald Frentzen jäi lähtöruutuunsa. Viisi autoa ehti ohittaa hänet ennen kuin hän pääsi liikkeelle. Frentzen onnistui kuitenkin ohittaa autot lämmittelykierroksen aikana ja pääsi omaan lähtöruutuunsa oikeaan aikaan. Lämmittelykierros oli yllättävän nopea.[3]

Paalupaikalta lähtenyt Jacques Villeneuve sai kärkikuljettajista parhaimman lähdön. Lähdön onnistumista tosin paransi se, että huonon lähdön saanut Frentzen jäi tukkeeksi muille autoille. Michael Schumacherin yrittäessä ohittaa Frentzeniä joutui Prostin Olivier Panis väistämään reilusti radan oikeaan reunaan. Hän menetti tilanteessa kolme sijoitusta.[3]

Ensimmäiseen mutkaan tultaessa oli todella ahdasta. Schumacherin auto osui Rubens Barrichellon Stewart-autoon, minkä takia Barrichellon auto pyörähti Schumacherin eteen ja Schumacher törmäsi häneen. Barrichello pääsi jatkamaan kilpailua ilman etusiipeään, mutta Schumacher joutui keskeyttämään. Samassa tilanteessa myös muita autoja ajautui hiekalle, mutta he pystyivät jatkamaan kilpailua David Coulthardia lukuun ottamatta. Kolaroinnin seurauksena turva-auto tuli radalle. Turva-auton perässä järjestys kärjen osalta oli Villeneuve, Frentzen, Panis, Eddie Irvine, Giancarlo Fisichella, Damon Hill. Lähtö sujui Hilliltä loistavasti, sillä hän lähti ruudusta 13.[3]

Turva-auto oli radalla muutaman kierroksen ajan. Turva-auton poistuttua ei sijoituksissa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Villeneuve pystyi heti kuromaan Frentzeniin 1,7 sekunnin eron. Samalla kolmantena ajanut Panis ajoi hyvää kilpailua Frentzeniä vastaan. Kuudennella kierroksella Panis kuitenkin yhtäkkiä pääsi kuin heittämällä Frentzenistä ohi. Pian selvisi, että Frentzenin auton vauhti hyytyi ja kaikki muutkin ohittivat hänet. Frentzen joutui keskeyttämään. Keskeytyssyyksi selvisi vika kytkimessä. Samalla Panis nousi toiseksi ja Irvine kolmanneksi.[3]

Hetken kuluttua uuden kierroksen alkaessa Ralf Schumacher teki näyttävän ohituksen Damon Hillistä ulkokautta. Hän nousi viidenneksi. Pian myös Jean Alesi yritti ohitusta Hillistä. Alesi oli käytännössä jo päässyt hänestä ohi, mutta he törmäsivät toisiinsa. Alesi pyörähti ja Hill ajautui hiekalle. Molemmat pystyivät kuitenkin jatkamaan kilpailua.[3]

Toisena ajanut Panis alkoi ajaa kilpailun nopeimpia kierrosaikoja ja saavutti kärkimies Villeneuvea pikkuhiljaa. Panis joutui kuitenkin keskeyttämään kierroksella 19 autoon tulleen sähkövian takia. Samalla Irvine nousi toiseksi.[3]

Kärkikuljettajista ensimmäisenä varikolle tuli kärjessä ajanut Villeneuve. Hänen pysähdyksensä kesti 7,5 sekuntia. Hänellä oli selvästi vähintään kahden pysähdyksen taktiikka. Villeneuven palatessa radalle tuli hän juuri ja juuri Irvinen eteen. Irvine pysyi Villeneuven perässä, mutta ei pääsyt hänestä ohi. Pian myös Irvine tuli tekemään ensimmäistä varikkopysähdystään. Pysähdys kesti 7,3 sekuntia eli se oli kaksi sekunnin kymmenystä nopeampi kuin Villeneuve pysähdys.[3]

Jordan-tallille kilpailu oli 100:s. Juhlakilpailu ei kuitenkaan sujunut täysin toivotulla tavalla, sillä Schumacher kolaroi tallikaverinsa Fisichellan kanssa kierroksella 25. Fisichella oli sillä hetkellä kilpailussa toisena. Fisichella joutui keskeyttämään, mutta Schumacher pystyi jatkamaan matkaa. Samalla kierroksella Barrichello joutui keskeyttämään hydrauliikkaongelmien takia.[3]

Kierroksella 38 Villeneuve tuli tekemään toista varikkokäyntiään. Näytti siltä, että kanadalainen olisi kolmen pysähdyksen taktiikalla. Villeneuve palasi radalle sijalle kaksi. Irvine oli samalla siirtynyt kärkeen, mutta hän ei ollut käynyt varikolla kuin vasta kerran. Irvine yritti ajaa niin lujaa kuin mahdollista, jotta ero Villeneuveen kasvaisi tarpeeksi suureksi. Irvine tuli pian varikolle, mutta hänen pysähdyksensä ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, sillä se kesti 9,4 sekuntia. Irvine vaikutti olevan kahden pysähdyksen taktiikalla.[3]

Villeneuven kolmas varikkopysähdys sujui suunnitelmien mukaan, eikä ongelmia ilmennyt. Villeneuve palasi radalle sijalle yksi. Kilpailun viimeiset kierrokset olivat Villeneuven ja Irvinen kaksintaistelua. Varikolta radalle palattuaan Villeneuve johti Irvinea runsaalla neljällä sekunnilla. Irvine sai kuitenkin kurottua eron umpeen, mutta ei pystynyt ohittamaan Villeneuveä. Villeneuve ylitti maaliviivan ensimmäisenä ja Irvine toisena vain vajaan sekunnin päässä Villeneuvestä.[3]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 3 Jacques Villeneuve Williams-renault 72 1:52.01,715 1 10
2 6 Eddie Irvine Ferrari 72 0,979 7 6
3 11 Ralf Schumacher Jordan-Peugeot 72 12,089 6 4
4 16 Johnny Herbert Sauber-Petronas 72 29,919 8 3
5 9 Mika Häkkinen McLaren-Mercedes 72 30,351 17 2
6 8 Gerhard Berger Benetton-Renault 72 31,393 12 1
7 7 Jean Alesi Benetton-Renault 72 46,359 11  
8 19 Mika Salo Tyrrell-Ford 71 +1 krs. 19  
9 14 Jarno Trulli Minardi-Hart 71 +1 krs. 18  
10 23 Jan Magnussen Stewart-Ford 66 Moottori 15  
Kesk. 17 Nicola Larini Sauber-Petronas 63 Ulosajo 14  
Kesk. 2 Pedro Diniz Arrows-Yamaha 50 Moottori 22  
Kesk. 15 Shinji Nakano Prost-Mugen-Honda 49 Moottori 20  
Kesk. 18 Jos Verstappen Tyrrell-Ford 43 Moottori 16  
Kesk. 20 Ukyo Katayama Minardi-Hart 37 Ulosajo 21  
Kesk. 1 Damon Hill Arrows-Yamaha 33 Moottori 13  
Kesk. 12 Giancarlo Fisichella Jordan-Peugeot 24 Kolari 9  
Kesk. 22 Rubens Barrichello Stewart-Ford 24 Hydrauliikka 5  
Kesk. 14 Olivier Panis Prost-Mugen-Honda 18 Sähköt 3  
Kesk. 4 Heinz-Harald Frentzen Williams-Renault 5 Kytkin 2  
Kesk. 5 Michael Schumacher Ferrari 0 Kolari 4  
Kesk. 10 David Coulthard McLaren-Mercedes 0 Kolari 10  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Argentiinan GP 1997 - kilpailu F1-ruutu. Arkistoitu 4.11.2014. Viitattu 25.4.2007.
  2. ↑ Argentiinan GP 1997 – aika-ajo F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 8.7.2007.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Formula 1 Grand Prix Review 1997 (VHS)
  4. ↑ 1997 Argentine Grand Prix Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 27.11.2006. (englanniksi)
Argentiina
Formula 1 -luokan Argentiinan Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
Radat Autódromo Oscar Alfredo Gálvez (1953–1958, 1960, 1972–1975, 1977–1981, 1995–1998)
Formula 1 -kausi 1997

Australia | Brasilia | Argentiina | San Marino | Monaco | Espanja | Kanada
Ranska | Iso-Britannia | Saksa | Unkari | Belgia | Italia | Itävalta
Luxemburg | Japani | Eurooppa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Argentiinan_Grand_Prix_1997&oldid=21573991”