Indy Racing League

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Indy 500 -kilpailun lähtö vuonna 2007

Indy Racing League, joka paremmin tunnetaan nimellä IRL, on nimitys kahdelle pääasiassa Yhdysvalloissa ajettavalle rata-autosarjalle. IRL:ään kuuluu varsinainen IndyCar Series, johon IRL-sanalla tavallisesti viitataan, sekä vuodesta 2002 lähtien nuorien kuljettajien Indy Pro Series (nyk. Indy Lights). Sarjaan kuuluu osana kuuluisa Indianapolisin 500 mailin ajo. IRL:n omistaa Hulman and Co., joka omistaa myös Indianapolis Motor Speedwayn. Vuonna 2011 sarjan nimi vaihtui IndyCar Series sarjaksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan perusti Tony George vuonna 1994 ja ensimmäinen kilpailukausi järjestettiin 1996. Georgen tavoitteena oli tehdä IRL:stä kustannuksiltaan edullisempi formulasarja vastineeksi CARTille, jossa autojen teknologia oli pitkälle kehittynyttä ja jota hallitsivat suuret ja varakkaat tallit. Yksi IRL:n tavoitteista oli myös saada mukaan enemmän amerikkalaisia kuljettajia. CART oli hallinnoinut Indy-autoilua vuodesta 1979 lähtien, jolloin se oli irtautunut USAC:sta (United States Auto Club). IRL:n moottori- ja runkosäännöillä pyritään suosimaan edullisia asiakasratkaisuja ja tiukkaa kilpailua.

Alun perin sarjaa ajettiin pelkästään ovaaliradoilla, mikä sekin erosi CART-sarjasta, jossa kilpailut jakautuivat ovaaliratojen lisäksi katu- ja moottoriradoille. Kaudeksi 2005 myös IRL otti ohjelmaansa katuratakilpailun Floridan St. Peterburgissa sekä moottoriratakilpailut Watkins Glenissä ja Infineon Racewaylla. Sarjan alkuaikoina se jäi pahasti CARTin varjoon, ja tallit ja kuljettajat olivat pääosin aiemmin tuntemattomia, mutta sittemmin CARTin ajauduttua talousvaikeuksiin ja mentyä vuonna 2003 konkurssiin, ovat monet suuret tallit ja tunnetut kuljettajat siirtyneet sarjaan. Viime vuosina sen suosio onkin kasvanut varsin nopeasti.

IRL on herättänyt ristiriitaisia tunteita syntymästään lähtien useista eri syistä. Erityisen paljon huomiota on herättänyt Indianapolis 500 -kilpailu, joka menetti pahasti suosiotaan huipputallien ja -nimien boikotoitua tapahtumaa CART- ja IRL-sarjojen välisten riitojen vuoksi. Myös fanipohja on jakautunut kahden sarjan välillä, ja sarjojen välistä kilpailua syytetään amerikkalaisten formulakilpailujen suosion laskusta, josta etenkin NASCAR-sarja on hyötynyt. Lisäksi turvallisuus on aiheuttanut keskustelua useiden kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien ja pahojen loukkaantumisten vuoksi, vaikka etenkin viimeisten parin vuoden aikana ratojen ja autojen turvallisuuteen on panostettu.

Sarjan historian aikana on sattunut viisi kuolemantapausta. Scott Brayton kuoli Indianapolis 500 -kilpailun harjoituksissa vuonna 1996, Tony Renna Firestonen testeissä vuonna 2003, Paul Dana Toyota Indy 300 -kilpailun harjoituksissa vuonna 2006, Dan Wheldon Las Vegasin kilpailussa vuonna 2011 ja Justin Wilson Pennsylvanian kilpailussa vuonna 2015.

IRL-auto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IRL-auton moottori ja runko ostetaan valmistajilta, jotka tekevät sopimuksen osien toimituksesta sarjan kanssa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tällä hetkellä runkoja toimittavat Dallara ja Panoz, jotka ovat olleet mukana sarjassa kaudesta 1997 lähtien. Kausina 19972000 myös Riley & Scott toimitti autoja, ja Falcon teki sopimuksen runkojen toimittamisesta kaudesta 2003 eteenpäin, mutta yksikään talli ei ostanut Falconeita. Ensimmäisellä kaudella 1996 käytettiin vanhoja CART-runkoja, jotka olivat Reynardin ja Lolan valmistamia.

Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1996 ajettiin CART-sarjassa käytetyillä 2,65-litraisilla turboahdetuilla V8-moottoreilla, ja kaudella 1997 siirryttiin omiin 4-litraisiin, vapaastihengittäviin V8-moottoreihin, joiden polttoaineena käytettiin metanolia. Vuonna 2000 moottorikokoa pienennettiin 3,5-litraan, ja vuonna 2004 tilavuus kutistettiin kolmeen litraan tavoitteena rajoittaa nopeuksia. 2006 polttoaine vaihdettiin seokseksi, joka koostuu 90 % metanolista ja 10 % etanolista. Kaudella 2007 moottorikoko nostetaan takaisin 3,5 litraan ja polttoaineena aletaan käyttää puhdasta etanolia.

Aluksi moottoreita toimittivat Oldsmobile Aurora-merkkisinä sekä Nissan Infiniti-nimellä. Chevrolet korvasi Oldsmobilen kaudella 2002, ja 2003 myös Toyota ja Honda liittyivät sarjaan mukaan Nissanin poistuessa. Chevrolet kuitenkin lopetti moottorien toimittamisen kauden 2005 päätteeksi kustannusten rajoittamiseksi, ja saman vuoden marraskuussa myös Toyota ilmoitti vetäytyvänsä sarjasta tähtäimessään NASCAR-sarjan Nextel Cup kaudella 2007. Tämän johdosta vuoteen 2009 saakka ainoa moottorivalmistaja on Honda, mutta sekin on harkinnut vetäytymistä sarjasta. Kaudella 2006 moottorien nopeus oli rajoitettu 10 300 kierrokseen minuutissa ja ne tuottivat noin 750 hevosvoimaa.

Kaudet ja mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja Talli
1996 Yhdysvallat Buzz Calkins[1]
Yhdysvallat Scott Sharp[a]
Bradley Motorsports
Foyt
1997 Yhdysvallat Tony Stewart[1] Team Menard
1998 Ruotsi Kenny Bräck[1] Foyt
1999 Yhdysvallat Greg Ray[2] Team Menard
2000 Yhdysvallat Buddy Lazier[3] Hemelgarn Racing
2001 Yhdysvallat Sam Hornish Jr.[4] Panther Racing
2002 Yhdysvallat Sam Hornish Jr.[5] Panther Racing
2003 Uusi-Seelanti Scott Dixon[6] Chip Ganassi Racing
2004 Brasilia Tony Kanaan[7] Andretti Green Racing
2005 Yhdistynyt kuningaskunta Dan Wheldon[8] Andretti Green Racing
2006 Yhdysvallat Sam Hornish Jr.[b] Penske Racing
2007 Yhdistynyt kuningaskunta Dario Franchitti[10] Andretti Green Racing
2008 Uusi-Seelanti Scott Dixon[11] Chip Ganassi Racing
2009 Yhdistynyt kuningaskunta Dario Franchitti[12] Chip Ganassi Racing
2010 Yhdistynyt kuningaskunta Dario Franchitti[13] Chip Ganassi Racing
2011 Yhdistynyt kuningaskunta Dario Franchitti[14] Chip Ganassi Racing
2012 Yhdysvallat Ryan Hunter-Reay[15] Andretti Autosport
2013 Uusi-Seelanti Scott Dixon[16] Chip Ganassi Racing
2014 Australia Will Power[17] Team Penske
2015 Uusi-Seelanti Scott Dixon[18] Chip Ganassi Racing
2016 Ranska Simon Pagenaud[19] Team Penske
2017 Yhdysvallat Josef Newgarden[20] Team Penske

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Calkins ja Sharp jäivät tasapisteisiin ja heidät molemmat julistettiin mestareiksi.
  2. Kaudella 2006 Sam Hornish Jr. päätyi tasapisteisiin Dan Wheldonin kanssa.[1] Hornish otti mestaruuden enemmän kisoja voittaneena.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Drivers Stats. Verizon Indycar Series. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  2. Champion Ray sets IRL pace IndyCar News. 11.12.1999. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  3. Lazier takes championship in Texas IndyCar News. 15.10.2000. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  4. IRL champ Hornish guests in Supercup IndyCar News. 27.9.2001. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  5. Hornish Jr to make series history IndyCar News. 10.10.2002. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  6. Texas: De Ferran wins, Dixon takes title IndyCar News. 12.10.2003. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  7. Kanaan wraps up title IndyCar News. 3.10.2004. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  8. Wheldon Secures Title with One Lap IndyCar News. 23.9.2005. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  9. Olson, Jeff: Wheldon wins, Hornish takes title IndyCar News. 10.9.2006. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  10. Olson, Jeff: Franchitti takes win and title IndyCar News. 9.9.2007. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  11. Beer, Matt: Dixon takes title, Castroneves wins IndyCar News. 7.9.2008. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  12. Beer, Matt: Franchitti clinches IndyCar title IndyCar News. 10.10.2009. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  13. Beer, Matt: Franchitti grabs title, Dixon wins race IndyCar News. 3.10.2010. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  14. Strang, Simon & Bradley, Charles: New champion Dario Franchitti left numb over Wheldon loss IndyCar News. 16.10.2011. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  15. Glendenning, Mark: Fontana IndyCar: Ryan Hunter-Reay takes title as Will Power crashes IndyCar News. 16.9.2012. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  16. Glendenning, Mark: Fontana IndyCar: Scott Dixon claims third title, Will Power wins IndyCar News. 20.10.2013. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  17. Glendenning, Mark: Fontana IndyCar: Will Power claims title, Tony Kanaan wins race IndyCar News. 31.8.2014. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  18. Glendenning, Mark: Scott Dixon denies Juan Pablo Montoya 2015 IndyCar title at Sonoma IndyCar News. 31.8.2015. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  19. Simon Pagenaud seals 2016 IndyCar title with dominant Sonoma win IndyCar News. 19.9.2016. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)
  20. Josef Newgarden wins 2017 IndyCar Series title with Penske IndyCar News. 18.9.2017. Autosport.com. Viitattu 3.7.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.