Monacon Grand Prix 1982
 Monacon Grand Prix 1982 |
|
|---|---|
|
6. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1982.
|
|
| Päivämäärä | 23. toukokuuta 1982 |
| Sijainti | Monacon katurata, Monte Carlo, Monaco |
| Ratatyyppi | Katurata |
| Radan pituus | 3,312 km |
| Kilpailun pituus | 76 kierrosta, 251,712 km |
| Sää | Aurinkoinen |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
 René Arnoux (Renault) |
| Paaluaika | 1.23,281 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |
 Riccardo Patrese (Brabham-Ford) |
| Toinen |
Didier Pironi (Ferrari) |
| Kolmas |
Andrea de Cesaris (Alfa Romeo) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Riccardo Patrese (Brabham-Ford) |
| Kierrosaika | 1.26,354 |
Monacon Grand Prix 1982 oli kauden kuudes kilpailu. Se kilpailtiin tuttuun tapaan Monte Carlon katuradalla. Kilpailun voittoon ajoi Brabham-kuljettaja Riccardo Patrese, jolle voitto oli uran ensimmäinen.[1] Kilpailua varjosti Gilles Villeneuven kuolema kaksi viikkoa aiemmin järjestetyn Belgian GP:n aika-ajoissa. Villeneuve olisi myös puolustanut edellisen kauden voittoaan. Ferrari osallistuikin kilpailuun vain yhdellä autolla, jota ajoi Didier Pironi.
Aika-ajot[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Renault-kuljettaja René Arnoux otti jo kauden kolmannen paalupaikkansa, eturiviin hän sai rinnalleen Patresen. Arnoux ajoi viimeistä edellisellä kierroksellaan katuradan nopeusennätyksen. Hän kiersi 3 312 metrin mittaisen radan ajassa 1.23,281, mikä merkitsi 143,17 kilometrin keskituntinopeutta. Kymmenen nopeimman joukon täydensivät Bruno Giacomelli (Alfa Romeo), Alain Prost (Renault), Pironi, Keke Rosberg (Williams-Ford), Andrea de Cesaris (Alfa Romeo), Derek Daly (Williams-Ford), Michele Alboreto (Tyrrell-Ford) ja John Watson (McLaren-Ford).
Keke Rosberg oli aika-ajojen kuudenneksi nopein. Joka kerta kun hän yritti ajaa nopean kierroksen, jäi joku hortoilemaan hänen eteensä kapealla katuradalla. Rosbergilla oli käytössään vain yksi sarja renkaita, jotka oli valmistettu tosipehmeästä kumiseoksesta. Renkaat kestivät hyvin vain neljä kierrosta, mutta Rosbergin oli pakko yrittää vielä muutama ylimääräinen kierros. Seitsemännellä kierroksellaan hän teki parhaan aikansa ja silloin renkaat olivat jo aivan lopussa.
Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähdössä Arnoux piti sijansa, mutta Giacomelli ohitti Patresen ja nousi toiseksi. Patrese oli kolmantena ja perässä seurasivat Prost sekä Pironi. De Cesaris sai taaempaa hyvän lähdön ohitettuaan sekä Alboreton ja Rosbergin. Prost siirtyi pian Patresen ohi ja nousi kolmanneksi. Kierroksella 4 toisena olleen Giacomellin auton akseli alkoi oikkuilla ja edessä oli keskeytys. Muutoksia ei tapahtunut tuolla hetkellä, kunnes kierroksella 15 johdossa ollut Arnoux pyörähti niin että auto sammui. Edessä oli keskeytys ja Prost otti johtopaikan. Taaempana Rosberg ohitti Alboreton nousten viidenneksi. Pironi menetti autonsa keulan pienessä törmäyksessä, mutta se ei vaikuttanut merkittävästi hänen nopeuteensa.
Kisan luonne muuttui kun kierroksella 65 alkoi sataa lähes kaatamalla. Rosberg oli ensimmäinen, joka joutui keskeyttämään. Tallikaveri Dalylle uhkasi käydä samalla tavalla Tabac-mutkassa, mutta hän menetti vain takasiipensä. 74. kierroksella kilpailun kärjessä ajanut Prost täräytti autonsa shikaanissa päin suojakaiteisiin ja kisa oli ohi. Hänen jalkoihinsa tuli ruhjeita, mutta pahemmalta vältyttiin. Johtoon siirtyi Patrese, joka kuitenkin pyörähti Loews-mutkassa kierrosta myöhemmin saaden moottorinsa sammumaan. Pironi siirtyi johtoon, mutta hänen autonsa vauhti hiljeni yht'äkkiä paljon ja tunneliin tultaessa auto sammui. Epäselväksi jäi oliko syynä sähkövika vai polttoaineen loppuminen. Kilpailussa de Cesaris siirtyi johtoon, mutta häneltäkin loppui polttoaine ennen kuin hän ehti ohittaa Pironin. Johtoon olisi voinut siirtyä Daly, joka oli menettänyt autonsa etu- ja takasiivet, mutta hänen vaihdelaatikkonsa jumittui ja joutui keskeyttämään ennen viimeistä kierrosta. Patrese, joka oli saanut Brabhaminsa uudelleen käyntiin alamäen ansiosta, nousi kilpailun johtoon ja ajoi helppoon voittoon kun seuraavana maaliin päässyt Nigel Mansell jäi hänestä kierroksen. Palkintokorokkeelle Patresea seurasivat keskeyttämään joutuneet Pironi ja de Cesaris.
Keke Rosbergin ajo[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keke Rosberg jäi ahtaalla radalla lähdön jälkeen hiukan puristuksiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen hän oli kahdeksas. Vasta 21. kierroksella Rosberg pääsi livahtamaan edellään ajaneen Michele Alboreton ohitse ja hän alkoi ajaa takaa 15 sekunnin päässä ollutta johtoryhmää.
Kierroksella 43 Rosberg sai de Cesarisin kiinni. De Cesarisin moottorin sytytyksessä oli vikaa ja se vuoti myös hiukan öljyä. Tästä huolimatta Rosberg ei millään päässyt hänen ohitseen. De Cesarisille heilutettiin sinistä lippua merkiksi siitä, että hänen olisi päästettävä nopeampi auto ohitseen. Hän ei lipuista välittänyt. Periaatteessa ei sinisistä lipuista tarvinnutkaan välittää, sillä autot olivat samalla kierroksella. Ei Rosbergkaan olisi vastaavassa tilanteessa päästänyt kaveria ohitseen.
Rosberg ajoi de Cesarisin vaihdelaatikon tuntumassa ja yritti vihdoin ohitse. De Cesaris nosti jalkansa kaasulta juuri kun Rosberg oli lähtemässä ohitukseen. Rosberg ei voinut muuta kuin jarruttaa äkkiä ja kääntää autoa sivulle. Auto hyppäsi reunakiveykselle ja sen etupään ripustus rikkoutui. Rosbergin kisa keskeytyi siihen.
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sij. | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/Keskeytys | Aika-ajo | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 2 | Riccardo Patrese
|
Brabham-Ford | 76 | 1:54'11.259 | 2 | 9 |
| 2 | 28 | Didier Pironi
|
Ferrari | 75 | Sähkövika/Polttoaineen loppuminen | 5 | 6 |
| 3 | 22 | Andrea de Cesaris
|
Alfa Romeo | 75 | Polttoaineen loppuminen | 7 | 4 |
| 4 | 12 |  Nigel Mansell
|
Lotus-Ford | 75 | + 1 kierros | 11 | 3 |
| 5 | 11 | Elio de Angelis
|
Lotus-Ford | 75 | + 1 kierros | 15 | 2 |
| 6 | 5 |  Derek Daly
|
Williams-Ford | 74 | Ulosajo | 8 | 1 |
| 7 | 15 | Alain Prost
|
Renault | 73 | Ulosajo | 4 | |
| 8 | 4 | Brian Henton
|
Tyrrell-Ford | 72 | + 4 kierrosta | 17 | |
| 9 | 29 |  Marc Surer
|
Arrows-Ford | 70 | + 6 kierrosta | 19 | |
| 10 | 3 | Michele Alboreto
|
Tyrrell-Ford | 69 | Ripustukset | 9 | |
| Kesk. | 6 |  Keke Rosberg
|
Williams-Ford | 64 | Kolari (de Cesaris) | 6 | |
| Kesk. | 8 |  Niki Lauda
|
McLaren-Ford | 56 | Moottori | 12 | |
| Kesk. | 1 |  Nelson Piquet
|
Brabham-BMW | 49 | Turbo | 13 | |
| Kesk. | 7 | John Watson
|
McLaren-Ford | 35 | Sähkövika | 10 | |
| Kesk. | 9 |  Manfred Winkelhock
|
ATS-Ford | 31 | Tasauspyörästö | 14 | |
| Kesk. | 26 | Jacques Laffite
|
Ligier-Matra | 29 | Ohjautuvuus | 18 | |
| Kesk. | 25 |  Eddie Cheever
|
Ligier-Matra | 27 | Öljyvuoto | 16 | |
| Kesk. | 10 |  Eliseo Salazar
|
ATS-Ford | 22 | Sammutin | 20 | |
| Kesk. | 16 | René Arnoux
|
Renault | 14 | Pyörähdys | 1 | |
| Kesk. | 23 | Bruno Giacomelli
|
Alfa Romeo | Vetoakseli | 3 | ||
| DNQ | 30 | Mauro Baldi
|
Arrows-Ford | 21 | |||
| DNQ | 33 |  Jan Lammers
|
Theodore-Ford | 22 | |||
| DNQ | 17 | Jochen Mass
|
March-Ford | 23 | |||
| DNQ | 35 | Derek Warwick
|
Toleman-Hart | 24 | |||
| DNQ | 31 | Jean-Pierre Jarier
|
Osella-Ford | 25 | |||
| DNQ | 14 |  Roberto Guerrero
|
Ensign-Ford | 26 | |||
| DNPQ | 36 | Teo Fabi
|
Toleman-Hart | ||||
| DNPQ | 32 | Riccardo Paletti
|
Osella-Ford | ||||
| DNPQ | 18 | Raul Boesel
|
March-Ford | ||||
| DNPQ | 20 | Chico Serra
|
Fittipaldi-Ford | ||||
| DNPQ | 19 |  Emilio de Villota
|
March-Ford |
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Patresen ensimmäinen voitto[1]
- Patresen ensimmäinen kilpailun nopein kierros
- de Cesarisin ensimmäinen palkintosija
- YLE lähetti kilpailun Monacosta 35 minuutin mittaisena erikoislähetyksenä. TV1:ssä kilpailusta näytettiin kooste. Kilpailu oli ensimmäisiä varmuudella lehdissä ilmoitettuja f1-lähetyksiä Suomessa. Kilpailun selostajana toimi Juha Jokinen joka oli kuitenkin selostanut tätä kilpailua ennen lukuisia f1-kilpailuja.
- 23.5.1982
- Elio de Angelis juhli Monacon palkintokorokkeella, vaikka hän oli lopputuloksissa viides. Kilpailun jälkeen hän luuli sijoittuneensa kolmanneksi, mutta tilanne selvisi hänelle vasta Pironin ja de Cesariksen saapuessa korokkeelle.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Riccardo Patrese - Italy ESPN. Arkistoitu 11.7.2015. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Helsingin Sanomat 23.5.1982
- ↑ Helsingin Sanomat 24.5.1982
- ↑ De Angelis Celebrates Fifth Place on Podium, Monaco 1982 Six of the Best - Unusual Podium Ceremonies. 2.9.2015. Formula1.com. Viitattu 2.9.2015. (englanniksi)
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Circuit de Monaco (1950, 1955–2019, 2021–) | |||||||||
.svg){kind=small}
