Gilles Villeneuve

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gilles Villeneuve
Piirros Gilles Villeneuvestä.
Piirros Gilles Villeneuvestä.
Syntynyt 18. tammikuuta 1950
Richelieu, Quebéc, Kanada
Kuollut 8. toukokuuta 1982 (32 vuotta)
Heusden-Zolder, Flanderi, Belgia
Kansalaisuus Kanada
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Aktiivivuodet 19771982
Talli(t) McLaren, Ferrari
Kilpailuja 68 (67 starttia)
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 6
Palkintosijoja 13
Paalupaikkoja 2
Nopeimpia kierroksia 8
MM-pisteitä 101 (107)
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1977
Ensimmäinen voitto Kanadan Grand Prix 1978
Viimeinen voitto Espanjan Grand Prix 1981
Viimeinen kilpailu Belgian Grand Prix 1982

Joseph Gilles Henri Villeneuve (18. tammikuuta 1950 Saint-Jean-sur-Richelieu, Quebec, Kanada8. toukokuuta 1982 Leuven, Flanderi, Belgia)[1][2] oli kanadalainen kilpa-autoilija[1][2] joka ajoi F1-sarjassa vuosina 1977-1982. Hän on suuresti arvostettu niin kuljettajakollegoiden kuin fanien keskuudessa. Hän aloitti kilpauransa moottorikelkkakilpailuista[3][4] ja siirtyi vakioautoilla käytyjen kiihdytyskilpailujen kautta Formula Ford -ja Formula Atlantic -sarjoihin. Hän voitti Formula Atlantic -sarjassa sekä USA:n että Kanadan mestaruudet. Villeneuve debytoi F1-sarjassa McLarenilla vuonna 1977 Britannian GP:ssä, Silverstonen radalla. Suuren vaikutuksen tehneenä hänet otettiin Ferrarille Niki Laudan korvaajaksi kauden 1977 lopulla. Villeneuve kilpaili Ferrarilla aina kuolemaansa asti. Parhaalla kaudellaan vuonna 1979 Villeneuve sijoittui MM-sarjassa toiseksi jääden vain neljän pisteen päähän maailmanmestaruuden voittaneesta tallikaveristaan Jody Scheckteristä. Villeneuve sai surmansa vuonna 1982 Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa törmättyään saksalaisen Jochen Massin autoon.[1][5]

Villeneuveä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista F1-kuljettajista ja hän oli erityisen tunnettu hurjapäisestä ja ajoittain jopa hengenvaarallisesta ajotyylistään.[1] Jopa yleensä kiitoksissaan kitsas Enzo Ferrari tunnusti ihailleensa hänen taisteluhenkeään.[6][7] Arvovaltainen Autosport-lehti rankkasi vuonna 2004 Villeneuven kaikkien aikojen parhaaksi autourheilijaksi.

Villeneuven maine perustuu hänen mestarilliseen autonkäsittelytaitoonsa, rohkeuteensa ja rämäpäisyyteensä, jotka tekivät voimakkaan vaikutuksen formuloita seuranneeseen yleisöön.[1] Rohkeus ja periksiantamattomuus ilmenivät muun muassa siten, että pahimmillaan Villeneuve romutti yhden viikonlopun aikana seitsemän autoa.[6][7]

Gillesin veli Jacques Villeneuve ja poika Jacques Villeneuve ovat myös kilpa-ajajia, joista J. Villeneuve Jr. voitti Formula ykkösten maailmanmestaruuden vuonna 1997.[1][8][9]

F1-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McLaren kutsui Villeneuven ajamaan Eurooppaan kesällä 1977, ja heti ensimmäisessä kisassaan Silverstonessa hän teki niin suuren vaikutuksen, että Niki Laudan paikalle kuljettajaa etsinyt Ferrari palkkasi hänet saman tien eikä Villeneuve sen jälkeen enää tallia vaihtanutkaan.[10][1] Villeneuve on siitä erikoinen kuljettaja, että hän ajoi vain yhden kilpailun ennen pääsyä Ferrari-tiimiin.[11] Hän otti ensimmäisen GP-voittonsa Kanadan osakilpailussa kaudella 1978.[1][12][2][13]Villeneuve oli 17 MM-pisteillään MM-pisteiden kymmenes.

Gilles Villeneuve ja hänen Ferrari-autonsa Imolassa vuonna 1979. Imolassa ajettiin tuon vuoden toinen MM-sarjan ulkopuolinen kilpailu.

Kaudella 1979 ratoja hallinnut Ferrari halusi ajattaa eteläafrikkalaisen Jody Scheckterin maailmanmestariksi.[1] Villeneuve voitti kaudella 3 GP:tä ja olisi voinut viedä tittelin helposti, mutta hän piti kiinni tallisopimuksesta ja pysyttäytyi kauden ratkaisuvaiheessa Scheckterin takana.[1] Tästä kaudesta on jäänyt erityisesti mieleen Villeneuven kaksinkamppailu René Arnoux'n kanssa Ranskan GP:n kakkostilasta.[14]Kausi jäi Villeneuven parhaaksi.

Vuosina 1980 ja 1981 Ferrarilla ei ollut tarjota ajajilleen kaikkein kilpailukykyisintä kalustoa, mutta kaudella 1982 Villeneuve oli valmis voittamaan maailmanmestaruuden.[1] Villeneuve oli ajamassa San Marinon GP:n voittoon Imolassa, kun hänen tallitoverinsa Didier Pironi yllättäen ja vastoin tallisopimusta ohitti hänet kilpailun viimeisellä kierroksella ja ajoi voittoon.[15][1] Villeneuve vannoi, ettei puhu enää koskaan Pironin kanssa, ja pitikin sanansa.[1][15]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi viikkoa Imolan jälkeen Formula 1 -sirkus oli siirtynyt Zolderin radalle jossa ajettaisiin Belgian GP.[1]

Aika-ajojen viimeisillä minuuteilla Villeneuve lähti vielä radalle tavoittelemaan parempaa aikaa. Lähestyessään "lentävällä kierroksellaan" Terlamen-mutkaa Villeneuve näki edessään Jochen Massin Marchin ja oli ilmeisesti varma, että saksalainen jättäisi sisäkaarteen vapaaksi, mutta samalla hetkellä Villeneuven hyökätessä mutkaan Mass vaihtoikin yllättäen ajolinjaa, koska hän luuli Villeneuven ohittavan hänet sisäkaarteessa. Ferrarin etupyörä osui Marchin takapyörään, minkä seurauksena auto nousi ilmaan, hyppäsi March-auton yli, teki muutaman kiepin, syöksyi nokka edellä maahan ja katkesi kahtia. Villeneuve sinkoutui istuimineen päin radan turva-aidan pylvästä. Hän kuoli paikallisessa sairaalassa samana iltana. Kuolinsyy oli niskan murtuminen.[5]

F1-uran saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villeneuve ajoi Formula 1 -sarjassa vuosina 1977–1982 ja starttasi urallaan 67 osakilpailuun, joista ajoi kuudessa voittoon, kahdesti paalupaikalle ja hankki kahdeksan kilpailun nopeinta kierrosta.[1][2] Villeneuve keräsi yhteensä 107 maailmanmestaruuspistettä.[1][2] Hän ajoi myös sarjan ulkopuolisissa osakilpailuissa.[2]

Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta)

Vuosi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1977 Marlboro Team McLaren McLaren M23 Cosworth V8 ARG
BRA
RSA
USW
ESP
MON
BEL
SWE
FRA
GBR
11
GER
AUT
NED
ITA
USA
36. 0[1][2]
Scuderia Ferrari Ferrari 312T2 Ferrari Flat-12 CAN
12
JPN
Kesk.
1978 Scuderia Ferrari Ferrari 312T2 Ferrari Flat-12 ARG
8
BRA
Kesk.
10. 17[1][2]
Ferrari 312T3 Ferrari Flat-12 RSA
Kesk.
USW
Kesk.
MON
Kesk.
BEL
4
ESP
10
SWE
9
FRA
12
GBR
Kesk.
GER
8
AUT
3
NED
6
ITA
7
USA
Kesk.
CAN
1
1979 Scuderia Ferrari Ferrari 312T3 Ferrari Flat-12 ARG
Kesk.
BRA
5
2. 47 (53)[1][2]
Ferrari 312T4 Ferrari Flat-12 RSA
1
USW
1
ESP
7
BEL
7
MON
Kesk.
FRA
2
GBR
14
GER
8
AUT
2
NED
Kesk.
ITA
2
CAN
2
USA
1
1980 Scuderia Ferrari Ferrari 312T5 Ferrari Flat-12 ARG
Kesk.
BRA
16
RSA
Kesk.
USW
Kesk.
BEL
6
MON
5
FRA
8
GBR
Kesk.
GER
6
AUT
8
NED
7
ITA
Kesk.
CAN
5
USA
Kesk.
12. 6[1][2]
1981 Scuderia Ferrari Ferrari 126CK Ferrari V6 USW
Kesk.
BRA
Kesk.
ARG
Kesk.
RSM
7
BEL
4
MON
1
ESP
1
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
10
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
CAN
3
LVS
DSQ
7. 25[1][2]
1982 Scuderia Ferrari Ferrari 126C2 Ferrari V6 RSA
Kesk.
BRA
Kesk.
USW
DSQ
RSM
2
BEL
DNS
MON USE CAN DUT GBR FRA GER AUT SWI ITA LAS 16. 6[1][2]

Villeneuven F1-voitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Gilles Villeneuve - Canada ESPN. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l Gilles Villeneuve ChicaneF1.com. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  3. Gilles Villeneuve Snowmobile Hall of Fame. Viitattu 9.2.2019. (englanniksi)
  4. Olav Aaen | November 29, 2011: The Villeneuve Spirit | American Snowmobiler Magazine AmSnow.com. Viitattu 9.2.2019.
  5. a b Watson Win Overshadowed By Villeneuve's Death ESPN. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  6. a b Benetton, Lorenzo: Enzo Ferrari and Gilles Villeneuve Pulse. 15.12.2014. LinkedIn. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  7. a b Carluccio, Carlo: F1 Features: Enzo Ferrari – How Do You Measure A Person's Life – Part III F1 Features. 16.8.2013. TheJudge13.com. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  8. Jacques Villeneuve SNR – Canada ESPN. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  9. Jacques Villeneuve – Canada ESPN. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  10. Hunt Triumphs as Villeneuve Bursts on to the Scene ESPN. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  11. Räikkönen menestyneintä kaartia – Ferrarin kisakuskeilla kovat laatukriteerit mtv.fi. Viitattu 7.9.2017.
  12. Local Hero Villeneuve Secures Debut Victory ESPN. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  13. a b 1978 Canadian Grand Prix – Race Result Results – Archive 1950–2016. Formula 1. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  14. Jabouille Wins as Villeneuve and Arnoux Dice ESPN. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  15. a b Pironi Snatches Win from Villeneuve on Dark Day ESPN. Viitattu 27.11.2015. (englanniksi)
  16. 1979 South African Grand Prix – Race Result Results – Archive 1950–2016. Formula 1. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  17. 1979 USA West Grand Prix – Race Result Results – Archive 1950–2016. Formula 1. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  18. 1979 USA East Grand Prix – Race Result Results – Archive 1950–2016. Formula 1. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  19. 1981 Monaco Grand Prix – Race Result Results – Archive 1950–2016. Formula 1. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  20. 1981 Spanish Grand Prix – Race Result Results – Archive 1950–2016. Formula 1. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]