Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1980
Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1980 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 30. maaliskuuta 1980 Long Beachin katuradalla Yhdysvalloissa. Kilpailun voitti Brabhamilla ajanut Nelson Piquet, jolle voitto oli hänen uransa ensimmäinen.[1]
Clay Regazzoniin Ensign-autosta hajosi jarrupoljin suoran lopussa, jolloin hän törmäsi pysäköityyn autoon. Regazzoni kimposi törmäyssuojiin ja hän halvaantui vyötäröstä alaspäin onnettomuudessa. Hänen F1-uransa päättyi onnettomuuden johdosta.[2]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 5 |  Nelson Piquet
|
Brabham-Ford | 80 | 1.50.18,550 | 1 | 9 |
| 2 | 29 |  Riccardo Patrese
|
Arrows-Ford | 80 | + 49,212 | 8 | 6 |
| 3 | 20 | Emerson Fittipaldi
|
Fittipaldi-Ford | 80 | + 1.18,563 | 24 | 4 |
| 4 | 7 | .svg){kind=small} John Watson
|
McLaren-Ford | 79 | + 1 krs. | 21 | 3 |
| 5 | 1 | .svg){kind=small} Jody Scheckter
|
Ferrari | 79 | + 1 krs. | 16 | 2 |
| 6 | 25 |  Didier Pironi
|
Ligier-Ford | 79 | + 1 krs. | 9 | 1 |
| 7 | 30 |  Jochen Mass
|
Arrows-Ford | 79 | + 1 krs. | 17 | |
| 8 | 4 |  Derek Daly
|
Tyrrell-Ford | 79 | + 1 krs. | 14 | |
| 9 | 16 | René Arnoux
|
Renault | 78 | + 2 krs. | 2 | |
| 10 | 15 | Jean-Pierre Jabouille
|
Renault | 71 | + 9 krs. | 11 | |
| Kesk. | 21 |  Keke Rosberg
|
Fittipaldi-Ford | 58 | Ylikuumeneminen | 22 | |
| Kesk. | 14 |  Clay Regazzoni
|
Ensign-Ford | 50 | Halvaantumiseen johtanut ulosajo | 23 | |
| Kesk. | 23 | Bruno Giacomelli
|
Alfa Romeo | 49 | Ulosajo | 6 | |
| Kesk. | 27 |  Alan Jones
|
Williams-Ford | 47 | Ulosajo | 5 | |
| Kesk. | 2 |  Gilles Villeneuve
|
Ferrari | 46 | Voimansiirto | 10 | |
| Kesk. | 22 | Patrick Depailler
|
Alfa Romeo | 40 | Jousitus | 3 | |
| Kesk. | 26 | Jacques Laffite
|
Ligier-Ford | 36 | Rengasrikko | 13 | |
| Kesk. | 31 |  Eddie Cheever
|
Osella-Ford | 11 | Voimansiirto | 19 | |
| Kesk. | 28 |  Carlos Reutemann
|
Williams-Ford | 3 | Voimansiirto | 7 | |
| Kesk. | 3 | Jean-Pierre Jarier
|
Tyrrell-Ford | 3 | Ulosajo | 12 | |
| Kesk. | 12 | Elio de Angelis
|
Lotus-Ford | 3 | Ulosajo | 20 | |
| Kesk. | 9 |  Jan Lammers
|
ATS-Ford | 0 | Voimansiirto | 4 | |
| Kesk. | 11 | Mario Andretti
|
Lotus-Ford | 0 | Ulosajo | 15 | |
| Kesk. | 6 | Ricardo Zunino
|
Brabham-Ford | 0 | Ulosajo | 18 | |
| DNQ | 18 | Dave Kennedy
|
Shadow-Ford | ||||
| DNQ | 17 | Geoff Lees
|
Shadow-Ford | ||||
| DNQ | 8 | Stephen South
|
McLaren-Ford |
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.17,694
- Nopein kierros: Nelson Piquet – 1.19,83 (kierroksella 38)
- Mario Andrettin sadas kilpailu
- Nelson Piquet ensimmäinen voitto, paalupaikka ja johtokierros
- Arrows-tallin 50. kilpailu
- Brabham-tallin 120. nopein kierros
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Alan Jones beats Nelson Piquet to the title ESPN. Arkistoitu 30.9.2015. Viitattu 23.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Clay Regazzoni grandprix.com. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Arkistoitu 19.2.2014. Viitattu 29. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 29. elokuuta 2007.
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| Radat | Long Beachin katurata (1976–1983) | |||||||||
